Vauva syntyi 17.12

ollut hieman haipakkaa tässä viime päivinä:D Vauva syntyi lopulta aika ripeään tahtiin, ei ehditty olemaan kuin 3,5h synnytyssairaalassa kun oli jo nyytti sylissä. Eivät meinanneet uskoa, että lapsi on oikeasti jo tekemässä tuloa, kun alkoi ponnistuttaa. Supistuksia tuli lopulta useammin, kuin taukoja ja meinasi usko loppua kesken ja mietin jo, että ottaisin kohdunsuun puudutuksen mutta sain sitten skarpattua itseni sillä, että se vaatii lääkärin kutsumisen ja sisätutkimuksen ja se todennäköisesti myös hidastaa synnytystä, joten jätin puudutukset ottamatta. Tens-laite ja ilokaasu olivat käytössä, mutta kumpikaan ei kyllä mielestäni hirveästi helpotusta tuonnut. Tosin en tiedä millaiset kivut olisivat olleet ilman näitä apuja. 10h 20min oli synnytyksen kokonaiskesto - ja tuosta oli 31min istukan synnytystä, eli alle 10h varsinaista synnytystä. Ihan uskomattoman nopeasti meni, tuli vain muutama pieni nirhauma jotka ompelivat.

rv 40+3 synnytys taitaa alkaa hiljalleen

joskus seiskan jälkeen alkoi taas hirveä vihlonta kohdussa/kohdunsuulla, menin sänkyyn kasin jälkeen ja hieman ennen ysiä alkoi polttavat kivut alavatsalla - eli ilmeisesti supistukset. Niitä tuli tunnin verran 10min välein ja nyt niitä on tullut 6min välein, äsken väliä oli tosin vain 3min. Ehkä tyyppi yrittää jo hiljalleen ulkomaailmaan:D

Rv 40+1 ja valokuva eiliseltä

Viikonloppuna on ollut jotain juilintaa mestoilla, ilmeisesti sitä että vauva ruuvaa päätään tuonne synnytyskanavaan päin, tai ainakin se tuntuu siltä. Supistuksia nuo tuntemukset ei vissiin ainakaan ole, koska vatsa ei kovetu niiden aikana, se vain repii sillein jännästi kohdunsuuta/kohdun alaosaa, kun tuolla tapahtuu jotain.

Eilen vein synnärikassin miehen autoon valmiiksi, eilinen ilta olikin mielenkiintoinen. Meidän piti mennä kasin näytökseen katsomaan uusinta Hobittia.

Oltiin päästy jo kaupungille, kun etsittiin hirveällä kiireellä parkkipaikkaa. Lähellä leffateatteria oli taskuparkkipaikka vapaana, tosin ahdas sellainen ja kun mies siihen ajoi, niin pyysi mua menee ulos katsoo paljonko on tilaa takana olevaan autoon. Menin ulos ja näytin käsillä n. 30cm. Sit mies avasi auton oven ja suuttuneena sanoi, etten mä näe sun käsiäs paljonko siinä on tilaa, olin että mä näytin jo että tämän verran. Sit pisti oven kii ja edelleen auto on liikkumatta ja mies avasi jälleen oven ja alkoi tivaa, paljon sitä tilaa on. Lopulta sai sanotuksi, että mun pitää näyttää käsin kokoajan kun hän peruuttaa paljonko se etäisyys on takana olevaan autoon. No tein työtä käskettyä ja kun takanaolevaan autoon oli enää n.10cm:n matka heilutin käsiä edestakaisin pysähtymisen merkiksi - tästäkös mies kimpaantui ja alkoi huutamaan mulle jotain että mitä sä huidot siinä. Olisi vissiin pitänyt vaan antaa sen peruuttaa sen takana olevan Bemarin etupuskuriin jolloin siitä olisi alkanut aivan varmasti varashälyttimet ulvomaan, siinähän sitten oltaisiin oltu. Kun mä ajattelin alunperinkin, että se paikka on ihan liian ahdas lähteä parkkeeraamaan siinä kiireessä, mikä meillä oli.

No mies sai lopulta mitä halusi ja näytin loppuun asti  käsillä etäisyyden takana olevaan autoon ja sai auton siihen koloon ängettyä ja lähdettiin kävelee teatterille - joka oli tyyliin toisella puolella tietä. Siinä tietä ylittäessä mies ensin alkoi kiukuttelemaan mulle siitä, kun huidoin käsiäni pysähtymisen merkiksi ja huusin sille vaan että vittu mä mikään formula-asiantuntija ole, ja kun kysyi multa "laitoinko mä auton ovet lukkoon"  totesin siihen puoliksi huutamalla, mistä mä sen voin tietää. Lopputuloksella, että kun oltiin n. 50m päässä leffateatterista ja kello oli sen verran, että liput olisi pitänyt lunastaa sillä hetkellä, niin mies sanoo että mennään kotia mä en jaksa kuunnella tuollaista kiukuttelua. Oletti ilmeisesti, että olisin ollut jotenkin anteeksipyynteleväinen ja ylipuhunut hänet leffaan, mutta sen sijaan katsoin häntä, sanoin aha ja käännyin takaisin autolle päin. Siinä me sitten ajettiin takaisin kotia sen 30min. Kotia päästyä mies alkoi mussuttamaan, että sepäs oli kannattava reissu ja totesin vain, että itsepä sä kotia halusit lähteä.

rv39+5 ei merkkejä synnytyksen alkamisesta

tiistaina jo melkein tuulettelin, kun tuli kunnon suolentyhjennys, että joko nyt alkais jotain tapahtuu, vaan ei. Kävin neuvolassa ja sain vielä ensi viikon torstaille varalta ajan, jollei synnytys ole tuolloin vielä käynnistynyt itsekseen niin voin varata käynnistykseen ajan. En kylläkään tiedä haluaisinko synnyttää ennen vai jälkeen joulun. Miehen sisko perheineen tulee pitemmän matkan päästä tapaninpäiväksi tänne suunnalle viettämään aikaa sukulaisten kanssa, niin en tiedä miten kehtaisin ilmaista sille sen, jos vaikka ennen joulua synnytys käynnistettäisiin, että sori en halua sua enkä ketään muutakaan sairaalaan katsomaan vauvaa, enkä kyllä vielä kotiakaan koska haluan rauhoittaa ensimmäiset päivät vauvan kanssa vain oman perheen kesken - varsinkin kun on pahin influenssakausi päällä, niin en haluaisi mitään ylimääräisiä pöpöjä tänne. Heilläkin kun on kaksi lasta, jotka eivät tosin taida olla tällä hetkellä päivähoidossa kylläkään, joten eivät taida olla ihan mahdottomia tautipesäkkeitä... ja sit kun miettii sitäkin, olisiko se kivempaa lapselle, että saa viettää synttärit just päivää ennen joulua tai just joulun jälkeen... tylsää ainakin, jos esim. mun vanhemmat eivät juuri koskaan sitten tulisi viettämään synttäreitä, kun asuvat sen verran kaukana ja jos jouluksi ollaan menossa kuitenkin käymään heillä niin ainakin musta tuntuisi typerältä matkustaa useampi tunti vain yksien synttäreiden takia jos on just nähnyt tai just näkemässä tämän synttärisankarin. Ja tärkeimpänä ehkä se, että en haluaisi mitään teennäistä synnytyksen käynnistämistä, koska se on kivuliaampaa, kuin luonnollisesti käynnistynyt synnytys.

Saas nähdä tuleeko mitään erityisempiä tuntemuksia tänään illalla saunan jälkeen, kun sauna voi laukaista synnytyksen. Ei siinä muuta, mutta kun täällä päin on ollut ihan hirveät myrräkät nyt pari päivää ja pahin keli on luvattu lauantaille, niin kiva jättää koti tyhjilleen lauantaiksi, jos synnytys lähtisi vaikka tulevana yönä käyntiin. Sais kokoajan stressata sitä, onkohan talo vielä pystyssä, vai onko joku puu kaatunut sen päälle... Pitää miehelle ainakin ehdottaa sitä, jos nyt lähtö kävisi, että sammutetaan patterit varalta ettei ainakaan patterit höngi täysillä, jos joku ikkuna hajoo tai katolle kaatuu puu. Kaikkea mäkin stressaan xD

Mua harmittaa se, että nyt on ollut nämä hirveät kelit, niin ei ole senkään vertaa ollut motivaatiota käydä kävelemässä, se kun voisi edesauttaa synnytystä myös, että liikkuisi. Olo on ollut kyllä melkoisen puolikuntoinen melkein koko äitiysloman ajan, eikä tämä flunssa tunnu lähtevän oikein millään pois. Nytkin taas koskee kurkkuun ja nokka on hieman tukossa, mutta ei kuitenkaan ole sellaista ihan mahdotonta "mä tukehdun kohta"-oloa, kuten edellisyönä, kun en meinannut saada happea haukkomatta. Tuolloin tajusin, että olisikohan tämä olo alakerrassa kukkimisen aloittavan hyasintin syytä, joten ei muuta kuin keskellä yötä ylös ja hyasintin heitto ulos. Ainakin hengittäminen on ollut helpompaa tuon jälkeen.

Mutta nyt sormet ja varpaat ristiin, että vauva lähtisi syntymään itsekseen tässä lähipäivinä:)

rv 39+1 massukuva

Lauantai-illalla iski sellainen olo, että ei hitto alkaakohan se supistelemaan. Olin istunut lattialla väkertämässä koristetyynyihin uusia päällisiä, kun kohdunsuulla alkoi tuntumaan sellaista jännää juilintaan. Oli pakko alkaa raivaa asuntoakin varalta, jos tulisi lähtö synnärille, ettei täällä olisi ihan hirveetä kaaosta, jos miehen lapsi pitäisi hakea jonkun toisen toimesta ja viedä kotia. Mutta ei se sitten vielä lähtenytkään syntymään.

Juttelin mutsin kanssa, miten mun ja mun sisarusten syntymäajankohdat on mennyt yhteen laskettujen aikojen kanssa ja isosisko- ja veli syntyivät kumpikin ennenaikaisesti. Sisko 1kk ja veli 2kk ennakkoon ja mä ja mun veli taas muutaman päivän yli lasketunajan. Ymmärtääkseni noista voisi saada jotain osviittaa, joten toivottavasti ainakaan ei mene yli tämä oma raskaus.

Hieman kyllä risoo se, että jos nyt käy niin että lapsi syntyy niin että joulun aikaan ollaan oltu vasta n. viikko  kotona, niin en kyllä halua että miehen lapsi tulee tänne joulun välipäiviksi valittamaan (ja istumaan sohvalle 24/7 pelaamaan ja katsomaan telkkaria) tai valittamaan vauvan itkemisestä keskellä yötä, koska tiedän että saan kuulla sitä paskaa jatkossa ihan tarpeeksi ja mun mielestä se, että mun mies on isyysvapaalla ei tarkoita sitä että se voi viettää aikaa (joka on oikeasti yleensä vain lapsen teeveen tuijottamista ja pelaamista) 10v lapsensa kanssa, vaan sitä että se auttaa mua vauvan kanssa. Viettäköön talvilomansa tuon ensimmäisen lapsensa kanssa. Muutenkin ärsyttää, kun tuo miehen lapsi tulee joka hiton kerta täällä ollessa aina aamulla herättämään mut, jos on jotain vailla, ei koskaan häiritse oman isänsä unia ja tuo on vähän rassaavaa  -varsinkin kun tuon käytös mua kohtaan on toisinaan vähättelevää ja ei juurikaan kiitoksen sanaa kuulu mistään mitä teen. Eilen tuli aamulla herättämään mut (olin nukkunut yön aikana n. 4h pätkissä) kysyäkseen missä leipä on, vaikka olin edellisenä iltana jo sanonut samaan kysymykseen ettei meillä ole leipää, ota jogurttia ja mysliä joka oli sama vastaus samaan kysymykseen eilen aamulla. En tajua miten joku 10v voi olla noin dementtinen. Jatkossa yritän pitää huolen siitä, että ne viikonloput kun miehen lapsi on täällä, niin mies saa ottaa vetovastuun kokkailuista ja muista, kun nyt nuo on olleet mun harteilla. Pitää myös ilmoittaa tuolle lapselle, että mua ei jatkossa tulla herättelemään turhaan, jos on nälkä niin sit pitää syödä. Ruoka ei ilmesty yhtään sen ihmeellisemmin jääkaappiin tai keittiöön, jos siitä tulee erikseen multa kysymään. Ja että siitä on turha alkaa huomauttelemaan, jos herää vauvan itkemiseen, että sille ei yksinkertaisesti voi mitään jos se itkee ja siihen herää. Tuo tapaus kun saattaa alkaa kiukuttelemaan ja heittelee muuta paskaa, jos olen käynyt keskellä yötä pissalla ja hän on siihen herännyt tai jos olen joutunut pistää hetkeksi meidän huoneeseen valot päälle (ne ei näy suoraan tuohon vierashuoneeseen) ja jos lapsi on vielä tuossa vaiheessa ollut hereillä niin tulee "laita valot pois" komennuksia. Yleensä nämä illat ovat olleet sellaisia, että tyyppi on vetänyt kokista tai jotain muuta piristävää settiä myöhään illalla vaikka olen n. tuhat kertaa sanonut, että ei kannata juoda kokista illalla, koska se vie yöunet.

Ja eilen, kun leikkasin tämän hiukset niin "kiitos" oli se, että tapaus kommentoi "hirveät" - kun hiukset oli just siinä asennossa johon ne nyt sattui jäämään kun niitä leikkelin - eli päätä myöden. Ens kerralla, kun tuo haluaa hiustenleikkuun, niin sanon että sä et ole ensinnäkään kertaakaan kiittänyt mua sun hiustenleikkuusta ja viimeksi tuli vain kommentti "hirveät" niin voit jatkossa pyytää isäpuoles leikkaa sen siilin, joka sulla on aiemminkin ollut, mä en sun hiuksiasi enää leikkele. Hitto mua ärsyttää tuollainen kiittämätön käytös. Pääsääntöisesti tuo tapaus on kyllä oikeasti todella tottelevainen ja hyvin kasvatettu, mutta mä en tykkää että mun kodissa mulle alkaa jonkun toisen lapsi hyppii silmille tai latelee ehtoja tai komentelemaan ja sitten mun pitäisi vielä "palvella" tätä vaikka se homma kuuluu sen isälle, ei mulle.

Noh, siinä päivän avautuminen, ehkä hieman helpotti taas.

rv 38+2 neuvolakäynti takana

Paino oli 91,6kg eli reilu satagrammaa vähemmän kuin edellisellä kerralla.  Kohdun korkeus oli sama kuin aiemmin ja vatsa tuntui neuvolatädin käsiin pehmeältä, epäili että tuo vois ennakoida syntymistä. Vauvan pää oli todella alhaalla, ei vielä täysin kiinnittynyt ja sydänäänet olivat normaalit. Hemoglobiinikin oli noussut 113sta 119.
Neuvolasta hilpaisin ruokakauppaan ja ruokakaupassa muistin, että niin joo, pitää käydä lunastaa salikortti liikuntaseteleillä jotka menee vuoden lopulla vanhaksi. Ei muuta ku navigaattori päälle, koska en muistanut tarkalleen missä kyseinen sali sijaitsee ja olen surkea suunnistaja ja autolla liikkeelle, navigaattori ei tosin toiminut kuten sen pitäisi, mutta ihmeen kaupalla löysin lopulta perille. Kassalla oli mieshenkilö, joka ei noista korteista kauheasti ymmärtänyt, jätin hälle liikuntasetelit sekä oman muistiinpanolapun jossa olin kirjannut ylös että haluan 2x10 kerran kortit maaliskuusta alkaen ja 3kk:n kortin kesäkuusta alkaen. Kerroin alkuun ohimennen että saan lapsen, mutta tämä meni ilmeisesti tuolta ohi. Alkoi siinä sit sanomaan, että jos sä haluat niin kyllähän sä voit jo nyt alkaa täällä käymään että ei sun tarvii maaliskuuhun asti odottaa - sanoin sitten, että en mä ihan viittis kun tuo lapsi syntyy kahden viikon päästä. Sit tää mies nous tiskin takaa ja kurkkas mun mahaa ja sanoi, ettei susta kyllä näe että oot raskaana jos ei tarkkaan katso, ettei sulla ole kasvotkaan kovin pöhöttyneet xD

Sit tulin kotia, aloin pesee jääkaappia, pistin takan päälle ja kohta pitäisi käydä asentaa jääkaappiin hyllyt takaisin, kun jätin ne suihkuhuoneeseen kuivumaan.

rv 38 + kuva

Tänään pärähti 38. viikko käyntiin. Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä, ettei tuo maha kasva juurikaan. Tiistaina on seuraava neuvolakäynti, joten sas nähdä mitä mitat kertoo. Perjantaina oli pötsi sekaisin ensimmäistä kertaa, en edes muista kuinka pitkään aikaan, ja eilenkin se tuntui siltä että olisi menossa sekaisin mutta mitään "tyhjennystä" ei kuitenkaan tullut. To-pe. akselilla oli myös aika reilusti valkovuotoa, joten liekkö limatulppa irtoamassa? mä niin toivon, että tämä lapsi ei menisi yliajalle, tai sit jos menee niin menisi edes joulun ylitse, eikä syntyisi jouluna tai välipäivinä. Nyt on joitain päiviä tullut oudo maku suuhun, en tiedä onko tää jotain nielutulehdusta vai hampaasta johtuvaa, mutta tulee sellainen jännä "mädän" maku suuhun. Jotenkin epäilen, että se ei tule mistään hampaasta kuitenkaan, kun jos mulla on hammas märkinyt, niin se on ollut yleensä ienvaivaa eikä nyt ole mitään sellaista, eikä hampaita pestessä ja hammasvälejä puhdistaessa maku voimistu, vaan se tuntuu lähinnä silloin jos suuhun tulee nielusta limaa tai kun nielen.

Perjantaina käyntiin siellä yksityisessä synnytysvalmennuksessa, jossa käytiin läpi akupainantapisteitä ja sitä, miten isä voi yrittää auttaa rentouttamisessa koskettamalla sitä kohtaa, minkä näkee mun jännittävän ja jotain hengitysharjoituksia oli kanssa. Tuosta tulikin mieleeni, että pitää muistaa pakkaa se Tens-laite mun käsilaukusta sairaalakassiin... Paino on tällä hetkellä joitain satoja grammoja alle 91kg, ehdin juomaan reippaasti vettä ja pukee vaatteet päälle, niin en saanut "oikeata" painoa mitattua.

Synnytyskassiin on tällä hetkellä pakattuna:
- vaihtopikkarit ja sukat
- T-paita sekä pitkähihainen - pitää vielä jotku housut tuonne heittää, tällä hetkellä mun lempparihousut ovat 24/7 käytössä, niin en ole näitä viitsinyt pakata.
- villasukat
- "käsipyyhkeitä" tosin toimittamaan mun jälkivuodon suojausta sekä automatkalle vauvalle kuolasuojaksi, en kyl tiedä kuolaako tuon ikäiset vauvat edes.
- Pähkinäsekoituspusseja sekä raparperimehutiivistettä
- kirja
- puhelimen laturi
- kakkoskamera
Pitäisi varmaan miehelle pakata oma laukku kanssa, ettei se rohmua mun herkkuja:D

rv 37+4 oireet

Tiistaina ja eilen ollut ihan järkyttävä närästys, tai lähinnä sellainen olo että ruoka ei kunnolla laskeudu/sula vaan se nousee takaisin suuhun. Esim. eilen aamulla syömäni omegat maistui eilen illalla ysin jälkeen suussa, kun röyhtäilin ja nous ruokaa suuhun. Tiistaina söin ruokaa, jossa oli paprikaa, joten se aiheutti närästyksen jotakuinkin heti ruokailun jälkeen ja eilen söin taas liian rasvaista ruokaa iltapäivällä ja se sitten tökki pahasti. Saas nähdä miten tämä päivä menee. Söin just ruisleipää avokadolla, juustolla ja paprikalla.

Huomenna haen Tens-laitteen lainaan ja meillä on miehen kanssa tuollainen kivuttoman synnytyksen tyypin järjestämä reilun tunnin synnytysvalmennus.Ajattelin myös käydä kuluttaa mun liikuntaseteleitä ja hommata maaliskuusta alkaen 12x10kerran ryhmäliikunta/salikortin, kortti on 3kk voimassa ja sitten kesä-elokuulle 3kk:n kesäkortin, jotta pääsen hieman useammin salille - tuolloin pystyy jo fillarilla kulkemaan niin ei tarvitse miehen autoa käyttää. Luulen että tuo alkuvuosi on vielä aikamoista haipakkaa, niin en viitsi hommata mitään kuukausikorttia salille, eikä se muutenkaan varmaan kivaa ole jos rinnat vuotaa maitoa miten sattuu ja vauvalla ei ole mitään vielä kunnon unirytmiä.

En kyllä ymmärrä mistä revin motivaation treenaamiseen, kun motivaatio on ollut kateissa jo useamman vuoden. Aiemmin tuli käytyä todella ahkerasti salilla, mutta pakko se on varmasti vaan pakottaa itsensä liikkeelle.

Raskaudesta kerrottu nyt omalle perheelle

Reaktio on täysin vastapäinen, verrattuna miehen puolen perheeseen. Mun äiti ja sisko ymmärsivät kummatkin, etten halua huudella ympäriinsä raskaudesta. Olisivat ymmärtäneet jopa sen, jos olisin ilmoittanut vauvasta vasta sen synnyttyä. Kun totesin miehelleni, että olipa huojentavaa että oma perhe sentään ymmärsi mun toiveen pitää raskaus salassa ja siitäkös "ilo" roihahti. Mies alkoi kiukuttelee, että hänen äidinkin mielestä tuollainen salailu vaikuttaa siltä, että hävetään vauvaa jne jne.
Tuli sitten sanottua mm. että siinä vaiheessa ongelma on toisen korvien välissä, jos oikeasti kuvittelee jonkun lapsen olevan vahinko, tai että sitä hävetään, jos pariskunta on ollut lähes 6v yhdessä ja kohta 2v naimisissa ja odottavat nyt yhteistä lasta. Että se, että sun äitisi on mennyt naimisiin kun on alkanut odottamaan sua (ts. kun sä olet ollut vahinkolapsi) vaikka ei sun isääs rakastanutkaan ja todennäköisesti on kokenut häpeälliseksi raskauden tai että jos sä olet salannut yhdenillan paneskelusta koituneen raskauden koska olet hävennyt tilannetta johon itsesi olet ajanut - ei tarkoita sitä, että kaikki kokisi häpeänä sen jos jotku ei ole heti kertomassa raskaudestaan koko maailmalle. Raskaus on mulle yksityinen asia, vai tykkäisitkö sä jos sulla ois esim. peräsuolisyöpä ja sanoisit, että et halua asiasta kertoa kellekään, ja sitten mä menisin siitä kertomaan jotakuinkin kaikille. Tuohon mies sanoi, että se olisi hänen oma yksityinen asiansa, raskaus ei ole pelkästään mulle yksityinen.
Hitto kun en tajunnut sanoa, että jos sä olisit itse toivonut että raskaudesta ei huudella ympäriinsä, koska haluat pitää huolen yksityisyydestäsi, niin en todellakaan olisi alkanut pulttailemaan sulle siitä, kun en saa juoruta sulle yksityistä asiaa ympäriinsä - kuten en tekisi, jos sulla olisi joku kuolemaan johtava tauti ja et haluaisi siitä kellekään kertoa. Syöpä olisi sentään edes sellainen asia, joka vaikuttaisi sun perheenkin elämään oleellisesti - toisin kuin joku syntyvä lapsi, jonka olemassaolosta ei mun mielestä kenenkään tarvitse tietää, kuin vasta sitten kun lapsi on syntynyt.

Mun nuppiin ei vaan uppoa, miksi helvetissä raskaudesta pitäisi olettamuksena juoruta kaikille mahdollisille tahoille. Ei se raskaus vaikuta kenenkään muun elämään, kuin sen joka sitä vauvaa kantaa ja sen joka sen on siittänyt. Muille raskaus on vaan lisämaustetta elämään.

Onneksi oma äiti sentään ymmärtää mua.

rv37+1 massukuva

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Asian sisäisti eilen, kun mies totesi ettei tiedä uskaltaako lähteä siskonsa synttäreille ensi viikolla, kun laskettuun aikaan on tuolloin enää 2 viikkoa ja hänen sisko asuu 3tunnin ajomatkan päässä.
Eilen väkersin pirpanalle harmaan pussilakanan, johon laitoin yläosaan kangasväreillä valkoisen tähden. Siitä tuli itseasiassa tosi kiva, vaikka sabluuna hieman "kusi". Tänään ajattelin ommella hälle Raili Myntin ohjeilla kettupehmolelun ja jos virtaa riittää, niin myös pinnasängyn reunasuojat. Tuota reunasuojaprojektia aloittelinkin tuossa aamusella jo, käytän tuon valmistukseen yhtä vanhaa päiväpeittoa, joka toimii pehmusteena ja sitten päällysteenä ihan perus valkoista lakanaa, joka on saatu joskus appiukolta. Eli hintaa tuolle tulee 0euroa, jos ei laske sähköä. työhön kuluvaa aikaa ja lankoja:D Jossain vaiheessa, jos löydän vain jotain kivoja eläinsabluunoja, voisin painaa tuonne reunasuojan sivuille kuvioita. Olisi kiva löytää ehkä jotain elefanttisabluunoja, tai sitten kettuja, tai pingviinejä tai kirahveja... Jotenkin kaikki nallet ja pupujussit on niin tavallisia ja tylsiä, etten niistä innostu.

rv 36+5 synnytyssairaalassa vierailtu ja neuvolassa käyty

eilen ajettiin tuonne kauempana olevalle synnytyssairaalalle tutustumaan tiloihin, kyllä mä haluan tuonne mennä synnyttämään, mielummin kuin tuohon yliopistolliseen jo senkin takia, että yks kaveri on synnyttämässä samoihin aikoihin enkä todellakaan halua synnyttää kenenkään tutun seurassa. Sanoin miehelle, että mulle riittää että hän on synnytyksessä mukana ja sitten hakee meidät kotia kun lupa heruu. Ilmeisesti pitää kuitenkin 4 vuorokautta viettää tuolla synnärillä aikaa, tosin en sit tiiä onko tuo aika laskettu siitä hetkestä kun sinne menee, vai lapsen syntymästä.

Tänään oli neuvola, jonne päätin fillaroida. Hieman meinas olla tuskaista istua satulalla, menomatka meni suht ok, mutta kotimatkalla viimeisellä suoralla/ylämäellä piti luovuttaa kipujen takia ja taluttaa fillari loppumatka. Jos lapsi kasvaa samaa rataa, kuin tähän mennessä, niin arvioitu syntymäpaino on 3400g

Sairaalakassi pitäisi pakata lopulliseen muotoonsa, kännykän laturijohto on vaan kateissa, pitää varalta laittaa kakkoskamera laukkuun mukaan ladattuna, jos kaikessa tohinassa unohtaa ottaa mukaan tuon "paremman" kameran, niin on edes joku muu kuin kännykkäkamera menossa mukana. Synnärikassiin pitänee pakata vaihtovaatteet, hiusharja, hiuspompulat, palasaippua, vähän rasvaa, hammasharja+tahna, kirja, ehkä muutama cd-levy, pähkinöitä ja vesi/mehupullo. Vauvan vaatteet pakkaan erilliseen kassiin ja laitan kassin turvakaukalon päälle, joten mies saa nappaa nuo sit mukaansa, kun hakee meidät sairaalasta kotia. Tosin eniten huolestuttaa se, jos tohinalla lähtee, että muistaakso laittaa lemmikkieläimille ruokaa sen verran, että pärjäävät täällä sen päivän pari keskenään.

Aivot käy ylikierroksilla

Olen heräillyt nyt aika monena yönä 2-3:n aikaan, tänään heräsin kolmelta ja aloin pähkäilemään erinäisiä askarteluun liittyviä juttuja ja visioin, jos alkaisin väkertää ihan myyntitarkoitukseen muutamaa tuotetta. Näitä juttuja kun tarpeeksi (2h) pohdin, tajusin että on nälkä ja että ei taida olla fiksua jäädä sänkyyn pyörimään, joten nousin ylös, tein pari leipää ja tulin koneen äärelle visioimaan näitä päässä pyörineitä asioita.

Olisi kyllä hienoa keksiä sellainen liikeidea, jota vois pyöritellä kotona ollessa ja jatkaa sitä vaikka mahdollisten opiskeluiden ohessa - riittäis, että saisi n. 100e/pv karsittua kasaan ja tuosta sitten verot pois, niin pärjäis ihan hyvin, melko kunnianhimoinen haave varmastikin, mutta kai sitä haaveilla saa:D
Noh, tätä asiaa pitää vielä tovi pyöritellä mielessä, jos nyt ensin saisi tehtyä tuolle omalle vauvalle kaavaillut lakanat ja muut jutut tehtyä, ennen kuin alkaa haaveilemaan mistään suuremmasta projektista. Itseni tuntien kun nuo projektit tuppaa herkästi jäämään kesken tai puolitiehen:D

rv 36+1 massukuva ja fiilarit

viime päivinä on ollut nukkumaan mennessä hieman vaikea hengittää, eikä pelkästään nenän tukkoisuudesta johtuen vaan ilmeisesti kohtu painaa keuhkoja sen verran, että hengitys on vaikeutunut sen takia. Heräilen myös aina kahden-neljän aikaan ja kukun tunnin tai pari. Tänään valvoin 2:40-4:?? ja heräsin puol seiskalta, kun miehen herätyskello soi. Sit olikin jo sen verran nälkä, että nousin ylös seiskan jälkeen jotta sain massuun tavaraa ja olen nyt möllöttänyt koneella hetken.

Eilen tuli hääräiltyä pihalla ja sisällä sen verran paljon, että alkoi vissiin supistelemaan ja selkääkin koski, jos oli pystyasennossa.

Ollut myös joku ihan ihme joulufiilis päällä, viime viikolla pistin tilaukseen hieman jouluisemmat verhot ja keittiöön pellavaisen pöytäliinan, jotta olisi jotain juhlallisempaa pöydän peittäjää, jos jossain vaiheessa jouluakin yrittäisi viettää. Sit on hirveä hinku tehdä sellainen nauhaviiri, jollain "Hyvää joulua"-tekstillä, tai Merry X-mas, tai muuta. Nauhaviiriä varten pitää hommata kanttinauhaa, kangasväriä ja kirjainsabluunat. Mulla on jotku kirjainsabluunat jo, mutta ne on niin pientä töherrystä, että pitää yrittää etsiä jos löytäisi jostain isommat kirjaimet. Jos jaksaisi, niin tuollaiset vois toki tehdä itsekin, mutta siinä on ihan hirveä vaiva.
Jotenkin haluaisin vaan jonkun sellaisen perinteen nyt tästä joulusta asti, joka olisi sitten jatkossakin meidän perheen perinteenä - vähän kuin mun vanhempien luona on meidän joulukuusen tähti, joka on tyyliin 30-luvulta ja joka on ollut joulukuusen latvassa varmaankin joka vuosi mun elämäni aikana.

rv 35+5 ja väsymys

ihan hirveän flegmaattinen olo. Päivän aikana jaksaa tehdä jotain pientä, tullut otettua muutaman tunnin päikkäreitä päivittäin ja ihan hirveä hyytymyspäällä. Tai ei tää oikein hyytymyskään ole, vaan sellainen saamaton olotila. Asuntokin on ihan pommin jäljiltä.

Tänään sain laitettua makkariin levitetyt vauvanvaatteet takaisin lipastoon ja äsken tein joulukortteja jo hieman valmiiksi. Pitäisi jaksaa nuo askartelun sotkutkin siivota, mutta ei inspiroi:D

Rupesin pyörittelemään anopin sanoja päässäni, jotka hän sanoi maanantaina, kun hälle asti kiri tieto raskaudesta. Hän oli suuttunut, kun vasta nyt kerrottiin raskaudesta. Siis mitä vittua oikeasti, miten joku voi repiä herneet siitä, että hälle kerrotaan 5viikkoa ennen laskettua aikaa, että on tulossa vauva? Ois pitänyt sanoa, että mä olisin halunnut odottaa niin kauan, että ollaan oltu viikko kotona jo:D Ei edes ole kyse ensimmäisestä lapsenlapsesta, miehelläni on jo tosiaan 10v lapsi entuudestaan ja hänen siskollaan 3 ja 4 vuotiaat lapset. Anoppi otti esille sen, kuinka mieheni sisko oli kertonut heti plussatessa tuosta raskaudesta ja oli kuulemma niin kiva myötäelää tuo raskausaika tyttären kanssa - jälkikäteen ajateltuna harmittaa, etten möläyttänyt että olisiko se ollut parempi, jos oltais heti kerrottu raskaudesta ja sit jos se olisikin mennyt kesken, niin mitä sitten? Tässä kun kävi niin aiemmin jo, niin en todellakaan halua alkaa levittelee tietoa raskaudesta kuin vasta sitten, kun on varmaa että lapsi selviää jos syntyy ennenaikojaan. Sanoin etten ole sellainen joka haluaa jakaa omia asioitaan kellekään ja anoppi sanoi, että on huomannut sen. Ihan oikeasti, jos mä en halua edes oman äitini kanssa myötäelää raskausaikaani, niin minkä helvetin takia haluaisin myötäelää sen anoppini kanssa. Ja ois voinut sanoa, että no just tuon takia mä en halunnut, että raskaudesta kerrotaan edes, koska vihaan hössöttämistä ja lässyttämistä.

Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin jakaa jotain omia henkilökohtaisia asioita muille ja kuunnella heidän omakohtaisia kokemuksia raskaudesta tai synnyttämisestä tai selittää, miten raskaus on sujunut. Ainoastaan miehelle voin omia tuntemuksiani jakaa, en muille, koska mun mielestä nuo asiat ei muille kuulu pätkän vertaa.

Täytin eilen tuon synnytyssairaalaan menevän esitietolomakkeen, kirjasin siihenkin että mahdollisille vieraille voi ilmoittaa, ettemme ota vieraita vastaan. Pitää etukäteen jo miettiä tuo tekstiviesti, joka lähtee kun vauva syntyy. Miten sen nyt kauniisti sitten sanoo, että haluamme tutustua itse ensin uuteen tulokkaaseen ja ilmoittelemme tarkemmin, kun häntä voi tulla ihmettelemään kotiimme. Sitä ennen toivomme, että saamme rauhoittaa ensimmäiset päivät oman perheen kesken tälle ainutlaatuiselle hetkelle. Sit kun tullaan kotia, niin kylmästi vaan ulko-ovi lukkoon ja jos joku tulee ovelle koputtelee niin ovea ei avata koska kutsua ei ole tullut:D

Ei synnyttämisessä mikään stressaa, mutta voi vittu että mua risoo se jälkeinen aika ja sukulaisten ramppaaminen. Tähän mennessä, kun niiden kanssa ei ole tarvinnut kauheasti aikaa viettää ja tuohon tulee ihan varmasti muutosta lapsen myötä.

Toisenlaiset äidit

En ole kyseistä sarjaa seurannut, nyt pisti silmään iltasanomien nettiteeveessä tämä: http://www.istv.fi/hyvaolo/vid-1414490851592.html?pos=ok-trv-hyva

Jos sulla on todettu raskausdiabetes, niin miten helvetin idiootti sä olet, jos sä jatkat itsesi lihottamista roskaruoalla ja sitten naureskeleet "ollaanko me vähän läskejä"? Tuollaisilta pitäisi ottaa lapsi huostaan suoraan synnytyksestä, kun asenne on noin välinpitämätön vatsassa olevan vauvan terveyteen. Mahtaa olla kiva piikittää vauvaan insuliinia sen ensimmäiset elinviikot(?) . Mun tekee pahaa jo se, kun oma paino on noussut sen 12kg ja tuntuu, että puuskuttelee kuin joku valas kun kävelee portaissa ja olen huolissaan siitä, paljonko paino tästä vielä nousee kun ei halua kantaa ylimääräistä painoa mukanaan terveyssyistä. Synnytyksen jälkeen lienee muitakin asioita, joihin haluaa voimia käyttävän, kuin oman ruumiinpainon kannatteluun.

RV 35+4

Tiistaina oli neuvolakäynti lekurin tykö, seuraava käynti ensi viikon perjantaina. Ottivat streptokokki(?) testin ja katsoivat miten päin vauva tuolla mahassa oleilee, pää on alaspäin muttei kiinnittynyt/laskeutunut. Kohdun korkeus(?) oli 31cm ja paino 89,5kg. Tänään aamulla paino oli 89,1. Saas nähdä miten paljon tuota painoa vielä tulee tän loppuajan aikana. Oon ollut ihan järkyttävässä räkätaudissa tän viikon, niin ei ole tuo kävelykään hotsittanut. Kotona olen hääräillyt jonkin verran ja tänään pitäisi vielä niputtaa/laskea eilen pestyt loput vauvanvaatteet ja tehdä loppuyhteenveto siitä mitä vaatteita on tarpeeksi ja mitä ehkä pitäisi vielä hommata.  Eilen laskin jo pestyt vaatteet ja niputin ne kokojen mukaan.

To do-lista ja mitä pitäisi vielä shoppailla:
Lanolinittaa villavaippahousut
Ommella lakanoita
Tehdä lisäimuja + imetyssuojia sekä imetystyyny ja ehkä jälkivuotoa varten omia kestositeitä.
Kasata pinnasänky
Pakkaa sairaalakassi

Ostaa täytyisi vielä:
Kylpyamme
Hoitoalusta
Itkuhälytin
Rintapumppu
Pinnasänkyyn patja + patjansuojus
Talkkia
Tutteja vois ostaa pari kappaletta varalta, tosin en ole ihan varma vielä siitä haluanko opettaa vauvan tuttiin.

Kettupehmolelut Ikeasta
Syöttötuoli - tosin tämän kanssa ei ole mikään kiire, seurailen nettikirppareita ja hommaan Stokken mustan syöttötuolin jos sellainen tulee vastaan halvalla

Rv35+1 kuva

Kävin perjantaina töissä viemässä saikkulapun, paikalla oli yksi työkaveri joka sitten kertoi erään tyypin reaktion siihen, kun kuuli mun jääneen äitiyslomalle. Tämän tapauksen tytär on ollut meillä koulun ohessa töissä muutaman vuoden ja tämä tytär oli yksi meidän ryhmästä yt-neuvotteluiden jälkeen lopettaneista. Tämä äiti oli alkanut vaahtoamaan siitä, että miksi mun raskaudesta ei ole kerrottu julkisesti - tiesikö johtoporras edes siitä. Että nyt hänen tyttärensä pitää ottaa heti takaisin hommiin.... työkaveri oli todennut tälle vaan, että johtoporras on tiennyt mun poisjäännistä ja että asia on huomioitu myös siinä lukumäärässä, jotka sai potkut. Ihmisillä on ihan ihme logiikka, ihan kuin joku jäisi tuosta vain ilmoittamatta äitiyslomalle, ihmetystä aiheuttaa varsinkin se että luulisi tuon tapauksen itsekin tietävän sen, että laki velvoittaa kertoo tällaisesta tietyn ajan kuluessa työnantajalle.

Lauantaina sitten miehen kaveri soitti miehelle ja kertoi, että yksi heidän yhteinen kaveri oli nähnyt mut neuvolassa torstaina - kävin siellä tarkastuksessa, kun oireet viittasivat raskausmyrkytykseen. Ja siitä sitten lähti spekuloinnit liikkeelle. Jos mua joku vituttaa täällä "tuppukylässä" niin nuo juoruilevat tapaukset, en tajua miksi tämä tapaus ei voinut soittaa suoraan mun miehelle ja kysyä siltä mun mahdollisesta raskaudesta - ehei, piti soittaa miehen parhaalle kaverille ja kysyä siltä, olettaen että hälle oltaisiin asiasta kerrottu. No ei oltu kerrottu ei. No nyt sit tästä raskaudesta tietää koko vitun tuppukylä.
Miehen isälle kerroimme tästä eilen, kun ajelimme kotia kohti leffasta jonne hänet vietiin vietiin isänpäivän kunniaksi. Noin 5minuuttia siitä, kun miehen isä oli heitetty kotia ja me oltiin päästy kotia, mieheni sisko soittaa ja onnittelee. Sanoinkin miehelleni, että tämän takia en kauhian mielelläni olisi halunnut kertoa uutisista heti, koska tuppukylän tiedotuskeskus pitää huolen siitä, että tieto kulkee muiden korviin muiden kuin meidän kertomana. Yhtenä syynä mun salailutoiveelle on ollut se, että en halunnut kertoa asiasta heti koska ei voi tietää mitä raskauden edetessä tapahtuu. Nyt ollaan kuitenkin jo täysin turvallisilla vesillä siinä mielessä, että jos lapsi päättäisi nyt syntyä, se todennäköisesti jäisi eloon koska on jo täysin kehittynyt. Kiva siinä sit olisi olla selittelemässä koko helvetin tuppukylälle syitä, miksi nyyttiä ei ole kuulunut - saati kuunnella ihmisten pahoitteluja asiasta. Ja toisena syynä toki se, että olisin halunnut olla vauvan kanssa rauhassa synnytyksestä ainakin viikon ja tiedän, miten vaikeeta miehen puolen tapauksille on olla pois silmistä kun vauva syntyy ja nyt olen ihan varma, että tänne on heti änkeemässä koko suku kun kotiudutaan. Varsinkin jos tämä tapahtuu joulunaikaan. En oikeasti vaan halua tänne ketään ylimääräisiä tapauksia pällistelemään kun ollaan kotiuduttu ja vasta totuttautumassa uuteen tilanteeseen:/

Saikkua ja villasukkien neulontaa

Olin jo eilen aamulla vähän kahden vaiheilla töihin lähtemisen kanssa, oli jotenkin huono olo aamulla, mutta lähdin sit kuitenkin töihin. Tosin meinasin jo hypätä samalla bussilla takaisin kotia, kun olo oli niin huono kaupunkiin päästyä, mutta en luovuttanut vaan raahauduin töihin. Eilen illalla sitten tuli enemmän kipeämpi olo ja ilmoittelin esimiehelleni, etten usko että tulen töihin. Ja aamulla oli kyllä niin hirveä olo että ilmoitin hakevani saikkua näille kahdelle viimeiselle työpäivälle. Kurkku on tosi inhottavan tuntuinen ja pää tuntuu siltä, että se halkeaa. Yritän tässä siemailla vihreetä teetä hunajan kanssa, jos tuo auttaisi.

Viime viikolla opetelin vihdoinkin villasukan neulomista, siitä ei meinannut alkuun tulla yhtään mitään, mutta nyt olen päässyt jo hieman jyvälle ja sukat alkaa näyttää sukilta:D Luulen että näillä kolmella sukkaparilla pärjäilee ihan hyvin alkuun, ei ole kyllä havaintoakaan siitä minkä kokoinen vastasyntyneen jalka on, toivottavasti tuo resori ei ole ainakaan liian kireä.

Mieskin näki jo ensimmäisen painajaisen synnytykseen liittyen. Se heräs tuossa toissa aamuna ja kysyi multa "oliko se unta" en ensin vastannut hälle mitään, kun ajattelin että se höpöttelee unissaan, sit toisti kysymyksen ja olin vaan että oli joo unta. Sit aamupalalla sanoi nähneensä unta siitä, että mun lapsivedet oli mennyt:D

Pitää virittää mun puolelle sänkyä lakanan alle joku pressu ja sen päälle pari paksua pyyhettä sen varalta, jos lapsivedet meneekin keskellä yötä kesken unien. Ei kauheasti hotsittais tulla sairaalasta kotia lapsivetiseen sänkyyn makoilemaan.

Haluan rauhoittaa synnytyksen jälkeisen ajan vain meille kolmelle

sanoin jälleen kerran miehelleni, jotta hän ei todellakaan unohtaisi sitä faktaa, että kun lapsi syntyy niin sairaalaan eikä meille ole todellakaan tulemista ainakaan ensimmäiseen viikkoon, koska haluan rauhoittaa synnytyksen jälkeisen ajan vain meille kolmelle - että revin ihan hirveet herneet, jos tänne on joku änkeemässä heti katsomaan vauvaa. Mies ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikutti siltä että veteli herneet nenään. Vauva syntyy juuri "pahimpaan" influenssakauteen, joten jo senkään takia en halua tänne ketään ulkopuolisia. En omia vanhempia, en miehen puolelta ketään, enkä varsinkaan hänen esikoistaan joka todennäköisesti vain pelaisi 24/7 pleikkarilla täällä ollessa, saa tehdä tuota ihan omassa kodissaan tuolloin vauvan syntymän jälkeen.

Pitäkööt mua sitten paskana ihmisenä, mutta en todellakaan halua altistaa vastasyntynyttä heti monille pöpöille, koska en halua että vauva joutuu syömään turhia antibiootteja. Ne kun altistavat niin monille autoimmuunisairauksille myöhemmällä iällä, etten todellakaan halua tuollaista aiheuttaa toiselle. Mua ahdistaa kaikista eniten tässä asiassa juurikin tuo, että tiedän porukoiden änkeävän katsomaan vauvaa heti kun mies alkaa ilmoittelee lapsen syntymästä ja vaikka kuinka painottaisi että me sitten kutsumme, kun voi tulla, niin ihan varmasti tänne änkee joku miehenpuolen sukulaisista jossain hirveessä räkätaudissa röhimään vauvan kasvoja päin. Mun puolelta ovat sentään niin fiksuja, etteivät änkeä kysymättä saati kipeinä.

Hitto kun vois vaan mennä jonnekin täyshoitolaan viikoksi vauvan kanssa synnytyksen jälkeen, niin saisivat sukulaiset kolkutella kotimme ovea turhaan:D

Kiva sit jotain imetystäkin yrittää suorittaa, kun on puol sukua tuijottamassa sua. En ole näitä, jotka imettäisi muiden nähden, joten todellakin ilmoitan että nyt menen imettämään ja haluan imettää rauhassa, tai jos olen imettämässä yläkerrassa ja jotain vieraita änkee tänne niin ilmoitan, että pysyvät vaan alakerrassa etten kaipaa yleisöä. Mun rinnat eivät ole olleet tähänkään päivään mennessä mitkään yleiset nähtävyydet, eivätkä ne tule olemaan sitä vauvan syntymän jälkeenkään. Jos joku haluaa omia rintojaan pitää näytillä sukulaisten nähden, niin se on sen juttu, mä en moista harrasta. Pelkään sitä, että kilahdan ihan täysin jos joku änkee tänne pyytämättä, ilmoittamatta tai kipeänä.

Välillä melkein toivoo, ettei olisi edes raskaana, ettei tartteis kokea tuota ensimmäisten kuukausien vauvan mulkoilu -rumbaa.

rv 34+1 kuva

Viimeisiä päiviä viedään töissä, aamulla meinasin liukastua meidän terassilaudoille, kun sade oli kastellut ne todella liukkaaksi. Onneksi tuli vaan 1/4 kokoinen spagaatti ja pystyin jatkaa matkaani bussille. Olo on aika vetämätön. Eilen nukuin kahdet päikkäritkin, kun oli niin hyytynyt olo. Houkuttelee aika paljon ajatus siitä, että jäisin jo huomisesta alkaen saikulle kolmeksi päiväksi, viimeinen työpäivä - tuleva perjantai - kun on sovittu pekkaseksi. On hieman kuumeinen/räkänen olo ja vatsaa kivistää kävellessä aika paljon.

rv 33+5 lökäpöksyjen shoppailua ja raskausarpien bongausta

Kävin töiden jälkeen H&M:llä katselemassa collegehousuja, siinä sitten otin parit pöksyt sovituskoppiin ja niitä päälle pukiessani huomasin ensimmäistä kertaa, että mulla on alavatsalle tullut/tulossa raskausarpia. Jotenkaan sitä ei vaan tajua, että tuo maha on oikeasti kasvanut jo aika paljon, kun vielä ennen raskautta ajatteli että oma maha on niin järjettömän iso jo ilman raskauttakin. On se sit vissiin jo hieman joutunut venymäänkin, kun tuollaisia arpia on tullut. Yhyy.

Meinasin ensin, että olisin ostanut imetysliivit samalla reissulla, mutta päädyin sitten siihen ratkaisuun, että ne haen vasta kun laskettuaika on lähempänä. Jonkunmoisen sporttitopin voisi varmaan hommata ennen sitä. Vielä pitäisi kärvistellä töissä ma-to. tosin eipä tuolla käyminen ole mitään hirveän tuskaa ollut, ihme kyllä.
Eilen kävin neuvolassa, jossa neuvolatäti jälleen kerran huomautti, että saan saikkua kyllä ihan vaan soittamalla jos tuntuu siltä etten jaksa käydä töissä. Se ilmeisesti luulee, että raahaudun viimeisillä voimillani töihin marttyyrin lailla. Sanoin, että pidän mielessä, mutta ei ole vielä ollut sellaista tunnetta. Ilmeisesti on aika yleistä että raskaana olevat hakee aika herkästi saikkua. Mä olen asettanut itselleni tavotteita töiden suhteen, ensin oli se, etten jää saikulle kuin aikaisintaan 4 viikkoa ennen äippälomaa, ettei joudu sairaspäivärahalle, sit oli etten jää ainakaan kahta viikkoa aiemmin, nyt on sellainen että menen ainakin maanantaina töihin vielä, jos kunto kestää, sit on jo vähän sillein että ihan sama:D Neuvolatäti voi kirjoittaa 3vrk saikkua soittamalla, joten pitää nyt katsoa jos sitä sit jäis tiistaista torstaihin pois, jos tulee noita katkonaisia yöunia kuten on nyt viime aikoina ollut aika paljon. En kyllä tajua, miten ihmeessä nuo meinaa saada hoidettua tuon homman kunnolla, nyt kun mä poistun vahvuuksista ja kaksi osa-aikaistakin on poistunut. Mutta ainakin on sellainen luotto, että ehkä mulla on sit kuitenkin paikka jonne palata, kun äitiysloma loppuu. Mutten ole kyllä ihan varma, haluanko palata tuonne takaisin enää.

Painoa on nyt tullut 11,9kg, mua itseäni kauhistutti tuo lukema, mutta neuvolatäti lohdutteli ettei tuo ole ollenkaan liikaa tässä vaiheessa. Sinänsä hassua, kun miehen serkku oli käynyt tyyliin viimeisillä viikoilla neuvolassa niin siellä hälle oltiin saarnattu 10kg:n painonnoususta, en sit tiedä mikä hänen aloituspaino oli, mutta ei nyt luulis 10kg:n painonnousu olevan paljoa vaikka olisi ollut alussakin jo hieman ylimääräistä painoa.

Ajattelin ottaa äitiyslomatavoitteeksi, että yritän käydä kävelemässä puolen tuntia päivittäin kunnes pirpana syntyy. Tosin tämä tavoite oli jo aikoja sitten, eikä se sitten oikein ottanut tuulta siipiensä alle. Hyötyliikuntaa kun tulee töiden takia väkisinkin sen puoli tuntia päivässä ja kun tuo kävely ei ole tuntunut niin mielekkäältä niin se on sit jäänyt. En vaan viitsis jämähtää kotisohvallekaan äitiyslomalla, koska sit ainakin lapsi menee yliajalle. Toivottavasti lapsi tulisi muutama viikko etuajassa, marraskuun lopulla, ettei ihan koko joulu mene "piloille". Onhan se hieman nihkeetä, että lapsen syntymäpäivä on joko just ennen joulua tai just joulun jälkeen.

rv 33+2 YT-neuvottelut päättyneet tältä osin

pääsin pälkähästä tällä kertaa. 7 työpäivää enää ja sit alkaa äitiysloma, tuntuu jotenkin ihan absurdilta että jään jo nyt pois. Perjantaina oli sellainen olo, etten varmastikaan jaksa mennä enää töihin, kun oli niin järjetön väsymys päällä, mutta viikonlopun yli 10h yöunet pe-la ja la-su öinä latasi akkuja sen verran, ettei eilinen ollut ihan tuskaa aamulla, mutta nyt on taas sellainen olo että väsymys alkaa viedä voiton.

Alapää oli eilen ihan järjettömän kipeä, yrittelin jo peilillä katsella onko siellä jotain suonikohjuja kun niin sattui kävellessä, mutta ei se ollut kuin turpeena. Torstaina on neuvola, ja nyt ottavat jonkun näytteen tulehduksien varalta, joten pitää huomenna yrittää sheivailla suurimmat karvat mestoilta pois, mahtaa olla mielenkiintoista puuhaa tuo:D

Varasin itselleni tuollaisen Ellen Tens-laitteen joka viritetään selkäpuolelle siinä vaiheessa, kun synnytys lähtee käynnistymään. Tuolla pitäisi olla vaikutusta kipuihin, ainoa huonopuoli tuossa on se, että sit ei voi lillua lämminvesialtaassa, mutta taidan pitäytyä lämmitetyissä kaurapusseissa ja aqua-rakkuloissa ja toivottavasti pystyn olemaan erossa lääkkeellisestä kivunlievityksestä.
Meillä jäi nyt tuo kunnan järjestämä synnytysvalmennus käymättä, koska se järjestettiin jo syyskuussa, enkä olisi voinut mennä tuonne työajalla eikä palkattomana tuollainen kiinnostanut. Ihan typerää että nuo valmennusajat olisi ollut jo kello 14sta, ei kukaan töissä käyvä tuollaiseen pääse menemään. Onneksi täällä on lähellä yksi flikka, joka on erikoistunut lääkkeettömään synnytyksen kivunlievitykseen ja synnytysvalmennukseen, niin varasin hälle nyt 1,5tunnin ajan, jonne menemme miehen kanssa marraskuun lopulla sitten ihmettelemään.

RV 33 ja kuva

Tällä viikolla ollut muutamana päivänä hieman huono ja heikko/vetelä olo sekä päätä särkenyt. Alkoi jo mielessä liikkumaan raskausmyrkytyksen pelko, mutta pitää nyt vielä seurata tilannetta. Ensimmäinen kuvotus tuli keskellä yötä, kun heräsin ja voi olla, että olin tuolloin nukkunut selälläni. Oikeanpuoleinen lonkka on kanssa vihotellut pitkin viikkoa. Ja tänään on ollut normaalia räkäisempi olo.

Eilen illalla sain idean, että mäpäs virkkaan vauvalle sukat. Etsin sukkapuikot ja lankaa ja aloin youtuben ohjeen mukaan neulomaan, sillä lopputuloksella etten päässyt aloitussilmukoita ja muutamaa oikein nurin neulosta edemmäs, kun jo paloi hermot. Pitänee ostaa hieman paksummat puikot, kun ei noilla millä yritin neuloa, tullut yhtään mitään muuta kuin hermoromahdus. Virkkaaminen on kyllä enemmän mun juttu, joten pitänee virkata tossut vauvalle.

Rv 32+1 (kuva)

Flunssa yrittänyt puskea päälle jo jonkin aikaa, mies oli viime viikolla kipeänä, mutta olen vielä sinnitellyt itse kyseistä tautia vastaan. Nyt on kyllä nokka jo suht tukossa ja aamulla kurkkukin oli kipeänä, että saas nähdä iskikö tuo nyt sit kunnolla päälle. Nivuset olleet taas joitain päiviä kipeenä, varsinkin silloin sattuu kun yrittää kääntyä selinmakuulta kyljelle ja välillä kävelykin sattuu.
Tyyppi riehuu mahassa välillä niin, että koko vatsa vaan heiluu:D

Miehen sisko kävi eilen lapsineen meillä, mutta ei sitten otettu raskautta puheeksi. Mies olisi halunnut lauantaina kertoa meillä olleelle lapselleen "joululahjasta" mutten kokenut, että vielä olisi tuon hetken aika. Ainoa, jonka elämää tuo lapsi nyt edes jollain tasolla oikeasti vaikuttaa, on tuo miehen lapsi joten ehkä sille tulee kerrottua tästä ennen synnytystä. Mies kyllä haluaisi kertoa kaikille tästä jo, mutta ennen kuin hän perustelee mulle mitä muut tuolla tiedolla tekevät, niin sitä ennen en asiaa halua julkistaa. Tällä tai ensi viikolla olisi tarkoitus käydä tutustumassa tuonne pitemmän matkan päässä olevaan synnytyssairaalaan.

Rv31 käyntiin + valokuva

Tuntuu että tuo mahan koko vaihtelee suurestikin päivän aikana, olenkin ottanut näitä massukuvia aina aamuisin. Vauvalla ollut kunnon bileet pystyssä yöllä, liikkumiset tuli mun uniin asti ja lopulta herättivätkin mut keskellä yötä:D

Perjantaina kerroin toiselle työkaverilleni raskaudesta, kun tuli neljän viikon töissä olemisen rajapyykki vastaan sekä arvelin, että eiköhän tuo kohta jo itsekin tuon tajua:D Hieman vitutti työkaverin reaktio, kun meillä on avokonttori niin alkoi hihkumaan ja onnittelemaan mua siinä sit koko konttorin nähden. Suurinosa varmaan näki tuon tilanteen ja yksi tyyppi tulikin jo utelemaan että "mitäs nyt". Sanoin vaan että kerron sit joskus. Hitto että mua risoo ihmisten uteliaisuus.

Torstaina oli neuvola, hb oli laskenut 139:stä 112, mutta tuo on vielä ihan normaalia. Verenpaineet oli myös hieman enemmän koholla, kuin edellisellä kerralla, mutta eivät kuitenkaan korkeimmillaan tänä neuvola-aikana mitä niitä on mittailtu. Painoa oli 86,7kg mutta en ollut syönyt aamupalaksi kuin yhden leivän ja jättänyt rutiiniksi tulleen litran veden juomatta. Mies oli taas eilen, että saisiko hän kertoa raskaudesta perheelleen, mutten suostunut tuohon. En vaan voi sietää, että ihmiset juoruilee ympäriinsä mun henkilökohtaisia asioita ja varsinkin mieheni isovanhemmat ovat sellaisia hölösuita, että tiedän tuon uutisen paljastuttua, että sen jälkeen siitä tietää kaikki tällä hiton pienellä kylällä. Miehelläni on täällä paljon kavereita, jotka on tietenkin facebookissa, niin näen jo nyt kuinka joku menee möläyttää tuosta mieheni - tai minun faceen, jonka jälkeen siitä sitten tietää jo puoli internettiä. Juueikiitos. Enkä edelleenkään halua, että tämän miehen kaveri - jolle mieheni raskaudesta möläytti ja vannotti ettei saa kertoa asiaa eteenpäin - ja joka on ihan varmasti tuosta kertonut jo vaimokkeelleen, saisi sitä iloa että voisi "luvan" kanssa asiasta kertoa. Olen huomannut, että tämä tapaus on ihan varmasti tietoinen tästä raskaudesta niin kärvistelköön sitten siinä tiedossa kun ei pääse jakamaan mun kanssa raskausjuttuja. Kun tiedän, että tämä tapaus varmasti sitä haluaisi, mutta mua ei vaan voi vähempää kiinnostaa keskustella näistä asioista kenenkää muun, kuin mieheni kanssa.

rv 30+3 ja kaverin morjestaminen

Näin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen kaverin. Junailin tilanteen niin, että sovimme tärskyt yhteen intialaiseen ruokaravintolaan, jossa odottelin kaveria varttia aiemmin jo. Päälleni laitoin suht väljät vaatteet. Yritin istua mahdollisimman paljon etukenossa, jotta vaatteiden alta pullisteleva maha ei paljastaisi mua ja onnistuin tässä täydellisesti:D Kun lähdimme ravintolasta pois, kuljin takki auki ja liina kaulalla roikkuen samaa matkaa bussipysäkille, jossa sitten tiemme erkanivat.

Huomenna on neuvolakäynti ja olen miettinyt jo sitä, että kertoisin huomisen käynnin jälkeen toiselle työkaverilleni raskaudestani. Mutta sitten taas toisaalta - myös se houkuttelee, että katson kuinka kauan pystyn raskauden häneltä piilottelemaan.

Iskias on nyt vaivannu oikealta puolelta vasemman sijaan, eilen ja tänään ollut välillä ihan mehevät kivut, jotka on onneksi helpottaneet pienellä levolla. Pakko mennä vaan päivä kerrallaan, jos nyt vielä ensi viikon pystyis töissä käymään, kun työkaverilla on sovittu vapaapäivät ensi viikon to-pe päiville niin ei sitten tule mitään ongelmia työvuorojen sovitteluiden kanssa, jos vaan pystyn olemaan töissä. Aika menee kyllä ihan hirveän nopeasti, ei voi muuta sanoa. Pitäisi ensi viikolla vaikka yrittää käydä katsastamassa toinen noista synnytyssairaalavaihtoehdoista, se joka on kauempana, koska sieltä saa suuremmalla todennäköisyydellä perhehuoneen sitten synnytyksessä, kuin jos menisimme tuohon lähimpään synnytyssairaalaan.

rv 30 käyntiin, massukuva

Selkä taas typerästi notkolla kuvassa, oli jotenkin vammainen kuvausasento vissiin.

En kyllä tajua niitä, jotka selittävät olevansa halukkaimmillaan raskaana ollessa. Mulla on ollut tasaista haluttomuutta jo ennen raskautta ja raskauden aikana. Painoa on tullut ihan liikaa, aamupaino oli tänään 86,6kg. Tuosta on kyllä varmaan joku kilo sitä itseään, koska ummetus ollut vieraana jo pitemmän aikaa.

Torstaina on neuvolakäynti, joka on ensisynnyttäjille tarkoitettu ja siellä on sitten lastenneuvolatäti mukana kanssa. Mua jännittää se, miten tuolla reagoidaan siihen, kun ilmoitan etten halua lapselleni alle 3-vuotiaana rokotteita. Harkitsen myös tuon k-vitamiinirokotteen ottamista.

Olen lukenut bakteereista viime aikoina aika paljon ja tullut jotenkin sellainen tunne, että me kaivetaan itsellemme syvää hautaa kuvittelemalla, että sekaantumalla meidän kehon luontaiseen bakteeritasapainoon voitaisiin auttaa itseämme parantumaan. Se, että tuhoamme elimistömme bakteereja antibiooteilla ja rokotteilla horjuttaa meidän bakteerikantaa väärään suuntaan, jolloin nämä ns. puolustusbakteerit heikentyvät ja pahisbakteerit ottavat vallan = olemme herkempiä altistumaan uusille tartuntataudeille. Uskon, että bakteereista tulee lähivuosina tietoa vielä enemmän ja juurikin siihen suuntaan, että antibioottihoidot tullaan hiljalleen lopettamaan ja alamme syömään lääkkeitä, joissa on bakteerikantoja jotka tuhoaa tiettyjä bakteereita. Hitto kun olisin tajunnut nuorempana lähteä lukemaan lääketiedettä, niin olisin kyllä ehdottomasti halunnut alkaa tutkijaksi. Ihan mielettömän mielenkiintoista tuo bakteerien tutkimus.

Luulen, että antibiootin keksiminen on ollut ihmiskunnan turmion alku. Me ei oltaisi saatu tuudittautua siihen niin suuresti, kuin nyt olemme tehneet.

rv29+2 massukuva

Ehkä tuo massu alkaa jo hiljalleen näyttämään raskausmahalta, mutta ei se nyt mikään ihan mahdoton ole vieläkään. Piti ihan etsimällä etsiä blogista ensimmäinen massukuva ja vasta nyt tajusin, miten paljon tuo maha on oikeasti kasvanut: http://salaistaraskaudensuunnittelua.blogspot.fi/2014/07/maha-rv196.html
Tänään varmistui, että olen yt-neuvotteluista "ulkona", oli yhden työkaverin ilme ollut kuulemma näkemisen arvoinen kun hälle oltiin mainittu mun raskaudesta. Ei kuulemma ole tajunnut mitään, vierustoverini oli todennut hälle vain ettei se mitään, ei hänkään vaikka istuu mun vieressä:D Toistaiseksi raskaudesta ei vieläkään tiedä töissä kuin ne, joille tieto kuuluu, jännittää seurata kuinka kauan voin asian pitää salassa.

Tänään on töiden jälkeen alkanut vihlomaan oikeanpuolen "iskiasta", saas nähdä alkaako tuo nyt sitten kiukuttelee, kun vasenpuoli on ollut nyt suht ok. Samoin kohdunkaulaan on koskenut käveleminen ja jos on joutunut kantamaan jotain painavampaa käsissä. Ensin ajattelin että se on varmaan ihan normaalia, mutta ehkä mä taidan kuitenkin huomenna soittaa neuvolaan ja varmistaa, pitääkö mun tulla käymään siellä jo ennen ensi viikon torstaita sisätarkastuksessa.

Enää 28 työpäivää jäljellä - tuntuu ihan oudolta jäädä pois, tähän asti sitä on vaan laskenut päiviä koska ei tarvitse enää mennä töihin ja nyt kauhistuttaa se, että joutuu olemaan niin pitkän aikaa yksin kotona päivät. Puhumattakaan siitä, että on alle 70vrk laskettuunaikaan. Koko tuo aika ilman sosiaalisia kontakteja. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään sosiaalisena, mutta luulen että jään oikeasti kaipaamaan työkavereitani. Asian jotenkin tajusi vasta eilen kunnolla, kun pomo pyysi tulee katselemaan työvuoroja kun halusi kysellä miten merkkaa mun työvuorot marraskuun alun työvuorolistaan. Päädyimme siihen että hän merkkaa mut normivuoroon ja poistaa sit sieltä aikanaan.

Hirveä hyytymys päällä, nokka tukkoinen ja päätä jomottaa. Ihan kuin se yrittäisi pistää jotain flunssaa päälle. Toivottavasti ei kuitenkaan.

RV 29 ja raskauden peittelyn onnistumistarinoita xD

Tänään oli miehen lapsen synttärit, joten tupa oli täynnä miehen sukulaisia. Ainakaan kukaan ei ole vielä kysynyt suoraan, olenko raskaana, joten ilmeisesti tämä peittely on toistaiseksi mennyt täydestä:D Töissä muutama tyyppi on katsonut mun vatsanaluetta hieman pitempään, mutta ei ole tullut vielä suoraan kyselemään mitään, liekkö luulevat mun vain lihonneen:D

rv 28+5 ja nivuskipu

Iltapäivästä saakka ollut nivusissa inhottavaa kipua kävellessä, mutta iskias ei ole sentään vaivannut.
30 työpäivää enää äitiyslomaan. YT-neuvottelut on vielä kesken, eikä mitään havaintoa mitä oikein meinaavat mun suhteen. Mun eduksi on toki raskaus, mutta se etten kuulu liittoon, voi olla sellainen juttu joka voi olla mulle huonoksi. Olen kyllä valmis pistämään omaa rahaa kiinni asianajokuluihin, jos irtisanovat tai lomauttavat mut ilman kunnollisia perusteluita. Tosin ensin kyllä pyydän konsultaation voittomahdollisuuksista:D

rv 28+1 ja lekurin kautta taksilla kotia

ensinnäkin koko eilinen päivä ja yö meni migreenin kourissa, töihin päästyä löysin decoltee alueelle puremaan päässeen punkin jonka työkaveri sitten poisti, hyvin alkaneen päivän kruunas iskias joka rupes vittuilemaan ihan kunnolla keskellä työpäivää, joten ei auttanut muu kuin lähteä lekurin kautta kotia taksikyydillä. Otin varalta kävelykepit tuolta työterveyshuollolta lainaan kans, jotta ens kerralla kun jalka tekee tenän, niin on kepit matkassa mukana - tosin eiköhän mun tuurilla nuo kepit ole just silloin ihan väärässä paikassa, kun niitä tarvitsee. Saikkua torstaihin asti ja on jo nyt sellainen olo, että mitä vittua mä teen kotona nämä päivät. Voi plääh.

rv28

Aika menee todella nopeasti, kohta ollaan jo lokakuun puolella.

rv 27+3 ja fysioterapiaa

eilinen päivä oli ihan tuskaa, kotiin palatessani en tiennyt miten päin bussissa ois pitänyt istua kun selkään koski niin perkeleesti. Nukkumaan mennessä toivoin vain, etten heräis yöllä pissahätään ja joutuisi nousemaan sängystä ylös keskellä yötä. Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli, että nyt on pakko käydä työterveyslekurilla kyselee, jahka sais lähetteen fysioterapiaan. Kävikin hirveä mäihä asian suhteen, kun kävin ensin lekurilla ja sitten kävin ajanvarauksessa kyselee fyssarille aikaa niin yhdelle oli vapautunut just hetkeä aiemmin kaksi aikaa, joista sitten valitsin myöhemmän ajan.

Sain muutaman jumppaohjeen ja vinkin työergonomiaan ja suosituksen käydä kattelee si-nivelen tukivöitä. Nuo on vaan aika suolaisen hintaisia, niin pitää vielä vähän katsella jos sais jostain käytettynä tuollaisen. En usko, että tämä selkä tästä ainakaan paremmaksi tulee enää...

rv27 +1 äitiys+vanhempainvapaahakemus pistetty vetää Kelaan

Kävin tänään heittää palkanmaksuun tuon Kelatodistuksen, toivottavasti YT-neuvotteluissa ei tulisi mitään yllätyksiä vastaan, ettei tarvitse alkaa kikkailemaan noiden rahojen kanssa sitten jälkikäteen. Pitää kyllä muistuttaa palkanmaksua tuosta vielä lähempänä h-hetkeä, tuolla kun tuntuu olevan systeemit melko sekaisin ja olen ihan varma, että möhlivät tuon asian ihan urakalla kuitenkin.

Tänään ollut selkä hieman arkana, ei onneksi niin pahana kuin viikonloppuna, väsynyt olo sekä pientä päänsärkyä ja ilmavaivoja.

RV 27 käyntiin

Tämä viikko on ollut aikamoista tuskaa tuon selän kanssa, viikonloppu ollut ehkä pahinta aikaa. Eilen illalla, kun menin nukkumaan ja luin hetken aikaa kirjaa selälläni köllötellen, niin kylkiasentoon siirtyessä alaselkä tuntuu siltä, kuin häntäluu ois murtunut - samainen kipu on vaivannu selkää tällä viikolla lähes joka päivä. Ihan hirvee kipu, jos joutuu liikuttamaan ruhoa niin, että alaselän nivelille tulee liikettä. Aamulla heräsin siihen, että olin puolittain kylkiasennossa ja puolittain selälläni ja kumpaankin polveen vihloi ihan hirveästi ja selkä oli kans vähän kipeä. Pakko yrittää sinnitellä lokakuun alkuun asti tämän kanssa, ettei tule hirveän pitkää saikkua ennen äitiyslomaa:/
Viimekerralla neuvolassa käydessä paino oli 85kg, tänään aamulla se oli 84,2kg. Eilen aamulla se tais olla jotain 85kg. Toivottavasti suurin painonnousuvaihe olisi nyt jo takana ja tästä eteenpäin painoa tulee tasan sen verran, mitä vauva kasvaa.

Mies alkoi eilen tekemään äitiyspakkauksen ensivuoteelle kehtojalkoja. Haluaisin, että tuo laatikko olisi sen korkuinen, että vauvansängyn reuna on meidän sängyn reunan korkeudella ja sitä olisi helppo sitten siitä keinutella sängyssä köllötellen. Tein myös sänkyyn eilen pehmusteet (vanhasta päiväpeitosta) ja ompelin vanhasta valkoisesta lakanasta koko laatikon peittävän suojakankaan. Olisin halunnut tehdä tuohon laatikon kylkeen harmaalla kankaalla tähtikuvioinnin, mutta tuo kehdon jalkaviritelmä on sellainen, ettei tuohon taida sopia enää tähtikuvio:/ ja sen lisäksi mies hutiloi tuon kanssa ja se on ihan vituillaan (puuosat harottaa minne sattuu) ja olen melko varma, että se teki tuosta myös ihan liian pienen eikä tuo laatikko mahdu siihen edes. Ei se muuten vituttais, mutta kun noihin lautoihin meni 30euroa rahaa enkä halua että tuohon käytetään mitään hirveitä summia, koska sänky on vain muutaman kuukauden käytössä. Alunperin ajattelin että haluaisin tuolle kahdenlaiset jalat, toiset korkeammat pyörillä varustetut ja sit nuo kehtojalat, mutta ehkä mä tyydyn vaan noihin kehtojalkoihin. Pitää kyllä kylmästi sanoa miehelle, jos tuo kehtopohja on liian pieni, että en halua että se alkaa väkertämään uutta kun siihen uppoo ihan turhaan rahaa. Ärsyttää, kun toinen hutiloi, varmistin vielä kahdesti että onhan nuo mitat nyt varmasti oikeat.... niin ja mies itse huomautteli mulle, kun otin tuosta laatikosta mitat ompelukaavoja varten, että sulla on mittausvirhe - totesin sille, että mä teen siihen päällystä joten ne mitat ei voi olla millilleen vaan ne on pyöristetty seuraavaan senttiin jotta päällysteestä ei tule liian tiukka. Hitto mä kuittailen miehelleni, jos (kun) tuo jalkasysteemi on liian pieni tuolle laatikolle.

rv 26+4 massukuva ja mölinää jomotuksista

ollut nyt eilisestä asti alaselkä kipeenä, siis koko alaselkä, ei vain tuo toinen pakara. Sellainen ärsyttävä kipu/polte varsinkin kävellessä ja tänään tuo kipu oli hetken tauolla mutta silloin sattui etupuolelle, mahan alapuolelle kävely. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä näin unta lonkkasärystä ja heräsin hirveeseen lonkan poltteeseen, oli pakko mennä puolittain mahalle nukkumaan että sai kivun pois. Jotenkin tuo kylkiasennossa nukkuminen aiheutti tuollaisen kivun lonkkaan. Käveleminen on ollut siis hieman vaivalloista tällä viikolla, saas nähdä miten tilanne elää tässä loppuviikon aikana tai sitten kun vauva päättää alkaa kasvamaan enemmän eteenpäin sen sijaan, että kasvaa selkärankaan päin:D

RV 26+1 - sokerirasitustesti takana

aamulla menin terveyskeskukseen sokerirasitukseen, hieman meinas palaa käpy kun olin varannut ajan etukäteen 7:30 ja pääsin sisään vasta 7:50. Tuli hiukkasen kiire neuvolaan tuolta, kun oli varattu kymmeneksi aika ja neuvola oli parin kilometrin päässä. Noh, mitä itse sokerirasitukseen tulee, niin litku oli ihan siedettävää. Hieman se meinas uida vastavirtaan ensimmäisten huikkien jälkeen, mutta meni se lopulta alas ihan kunnialla. Ei tullut minkäänmoisia oireita ja arvot olivatkin ihan kunnossa.
0h: 4.6
1h: 7.2
2h: 6.7

Seuraava käynti on kuukauden kuluttua, jolloin tapaan ensisynnyttäjänä lastenneuvolatädin myös. Jostain syystä esimies pyysi mua tuomaan tästä seuraavasta käynnistä jonkun todistuksen, en sitten tiedä miksi, mutta viedään sitten lappua töihin käynnistä.

RV 25+5 ja YT-ilmoitus töissä

keskiviikkona tuli kalenterikutsu firman infotilaisuuteen ja tuolloin jo spekuloitiin mahdollisia syitä, YT-neuvottelut oli näistä ensimmäisenä ajatuksena mutta sitten mietittiin sitä, että jossain on joku pykälä jonka mukaan ei olisi suositeltavaa että YT-ilmoitus tulisi perjantaina joten mietittiin sitä vaihtoehtoa, että meidän iso pomo olisi lähtemässä pois ja siitä ilmoitetaan kaikille yhtä aikaa.

Noh, palaveri tuli ja YT-pommi siinä samalla. Tuo koskettaa n. 30% työntekijöistä. Periaatteessa en itsekään ole turvattuna, koska vaikka olenkin raskaana ja siitä ilmoituksen tehnyt niin voivat kyllä sanoa mut irti siinä missä kenet tahansa muun, heidän pitää vain todistaa ettei irtisanominen johdu mun raskaudesta vaan jostain muusta. Jos irtisanoisivat mut johonkin siihen vedoten, mitä syitä netistä nyt löysin mihin vedoten raskaana olevan voi irtisanoa, niin lähden viemään asiaa oikeuteen ja olen melko varma, että mun entinen esimies on valmis tulemaan todistamaan että olen hoitanut työni mallikkaasti. Olisikin kiva voittaa tuollainen lakitaistelu ja saada mojova rahallinen korvaus laittomasta irtisanomisesta. Toki, jos päättävät lakkauttaa meidän koko osaston, niin sithän se on siinä, mutta ainakin toistaiseksi antoivat ymmärtää että yrittävät jotain muuta ratkaisua kuin koko osaston lakkauttamista. Mutta en kyllä usko isojen herrojen sanomisiin:D

Toisaalta onni onnettomuudessa, että edellinen raskaus meni kesken, koska lapsi olisi syntynyt toukokuussa, eli olisin todennäköisesti palailemassa töihin ensi vuoden alkupuolella ja silloin varmasti viimeistään olisi kengänkuva persuuksissa jos työmäärät eivät olisi kasvaneet tuohon mennessä. Nyt kun YT:t päättyy lokakuun loppuun mennessä, eli jotakuinkin samoihin aikoihin kun mä olisin jäämässä muutenkin jo pois, niin mulla on vuoden verran aikaa keskittyä lapseen, ehkä opiskella iltaisin jotain jos on energiaa ja sitten vanhempainvapaan jälkeen keskittyä työnhakuun tai opiskeluun työmarkkinatuella. En mä usko, että olisin muutenkaan halunnut palata enää tuohon työhön vanhempainvapaan jälkeen, kuin korkeintaan siksi ajaksi että saan toisen lapsen ja jään uudelleen vanhempainvapaille.

Saas nähdä mitä tästä vielä tuleekaan.

Rv25+2

Tänään oli töissä henkilökohtainen keskustelutuokio esimiehen kanssa, eipä mulla nyt ollut työasioihin hirveästi kommentoitavaa mutta esimies sanoi, että jos vaan tarvitsen jotain apuvälineitä myöhemmässä vaiheessa raskautta niin sanon vaan heti, niin hommataan tarvittavat tarvikkeet. Päätin myös kertoa yhdelle työkaverille raskaudesta, koska hälle ilmoitettiin eilen että hänen työtunteja vähennetään toistaiseksi, ja hän oli aika hajalla asiasta, joten esimieheltä tarkastin että vaikuttaako mun poisjääminen sit tämän henkilön työtunteihin ja hän sanoi että vaikuttaa, joten kerroin sitten työkaverille että todennäköisesti saa lisää työtunteja sitten loka-marraskuun vaihteessa, jolloin jään noin vuodeksi pois.

Eilen oli myös tullut postilaatikkoon äitiyspakkauksen noutolappu, joten paketti pitäisi hakea myöhemmin tänään postista hypisteltäväksi. Aika nopeasti tuo paketti sit loppujen lopuksi toimitettiin, kun laskin että tämän viikon lopulla aikaisintaan tuon saisin.

Äitiyslomarahahakemuksen pystyn jättämään vasta puolen kuun aikoihin, jolloin palkanmaksusta vastaava henkilö palailee lomilta ja pääsen hänen kanssa keskustelemaan. Olen yrittänyt täyttää Kelan sivuilta tuota hakemusta, mutta ehkä mä nyt vielä varmistan töistä minkä välisen ajan he nyt sit mulle palkkaa maksaa jne. tes:in mukaan sen 3kk mutta pitää nyt asia vielä varmistaa.

Miehen järkyttyminen

Hitto, että repeilin eilen ihan kippurassa. Pyysin miestä laittamaan pyykinpesukoneessa lojuvat vaatteet kuivaustelineelle, siinä hän sitten laitteli vaatteita ja jossain vaiheessa hän alkoi huutamaan mun nimeä järkyttyneen kuuloisena. Menin katsomaan mikä hälle iski, niin hänellä oli mun yksi uusista paitaostoksista levitettynä käsissään ja hän kysyi "kuinka helvetisti sä ajattelit lihota"... naureskelin, että se paita on kokoa 36, se on vähän tuollaista ns. väljempää mallia, etten ajatellut lihottaa itseäni yli 200kiloiseksi :D

En usko, että mun paino on kynnyskysymys meidän suhteessa, mutten kuitenkaan ajatellut syömällä syödä itseäni kauhean isoksi raskauden varjolla ja toivon, että saan kertyneet läskit pudotettua raskauden jälkeen suht pian ja vähän vielä extraakin. En viihdy yhtään ylipainoisena.

Tuli myös soitettua tänään labraan ensi viikon sokerirasituksesta johtuen ja kysyttyä pitääkö mun vältellä liikuntaa ennen testiä. Hyvä että soitin, koska olin ajatellut että fillaroin tuonne (5km/suunta) ja jos olisin tuon tehnyt, niin testi ois voinut mennä perseelleen. Nyt miehen pitää heittää mut ja polkupyörä tuonne perille, jotta voin sitten polkea testeistä suoraan neuvolaan ja sitten bussipysäkille, että ehdin töihin ennen puolta päivää.
Mielenkiinnolla odotan millainen olo tuosta testistä tulee, pitää muistaa pakata kunnon eväät mukaan jotka voi syödä ennen neuvolaan menemistä. Pitää kyl jotain tekemistäkin yrittää kehitellä tuonne odotusajaksi, hieman nihkeetä hengailla 2tuntia jossain terveyskeskuksessa. Puhelimen laturi nyt ainakin pitää muistaa pakata mukaan.

Tänään on iskiasta taas kiukuttanut, myös silmiin on koskenut tavallista enemmän. Huomenna on esimiehen kanssa palaveri, hieman jännittää mitä tuleman pitää, koska meidän tiimissä alunperin osa-aikaisena töissä olleelle tapaukselle on ilmoitettu, ettei se voi enää jatkossa tehdä 8h työpäiviä vaan hälle tarjotaan vain tyyliin 20h viikossa töitä joten en sitten tiedä, mitä hittoa ne on kaavailleet meidän kahden täysiaikaisen päänmenoksi, koska ei tuossa hommassa pärjää kaksi ja kun mä jään pois niin yksi vielä vähemmän. Toivottavasti on sitten työpaikka, jonne palata, kun äitiysloma loppuu:/

rv25 käyntiin

Aamupaino 83,7kg

Eilen kun tuli hääräiltyä hieman tavallista enemmän imuroinnin ja muun merkeissä, niin alaselkää alkoi pakottamaan jossain vaiheessa päivää. Vaikka vatsa ei kuvassa omassa silmässä vielä valtavalta näytä, niin tiukkoja paitoja käyttäessä kyllä sen jo helposti tunnistaa vauvamahaksi, toistaiseksi kukaan ei ole kuitenkaan kehdannut kysyä asiaa suoraan. Pari tyyppiä on katsonut mun mahaa vähän pitempään, mutta kun pidän suht löysiä paitoja, niin eivät voi varmuudella sanoa olenko vain lihonnut vai raskaana. Voi kun mahan pystyisi pitämään piilossa vielä viisi viikkoa, mutta en kyllä usko tuon olevan mahdollista xD

Äitiysvaatteiden shoppailua

Tänään tuli postissa H&M:ltä tilaamani farkkulegginsit sekä mustat pillifarkut, ensi viikolla tulee varmaan samasta puljusta tilaamani äitiystakki. Ainakin housut olivat ihan kivannäköiset, tai no niin kivannäköiset kuin näillä tunkkijaloilla housut nyt voi olla.
Vatsa alkaa olla sen kokoinen jo, että sen piilottelu alkaa tuottaa haastetta. Eilen löysin H&M:ltä tällaisen paidan jonka sit ostin pois, tuon päällä pidin tänään villaneuletakkia auki, joten tuolla yhdistelmällä pystyy hyvin huijaamaan. Mies alkoi tosin hyräilemään Batmanin tunnusbiisiä kun näki tuon mun päällä:D

Ensi viikolla olisi töissä jonkinlainen privaattikeskustelu esimiehen kanssa, hän pitää keskustelutuokiot meille kaikille, joten ainakaan mitään huomiota tuon ei pitäisi aiheuttaa. Täytyy ottaa puheeksi tuo äitiysloma-aika tuolloin. Kun äitiysloma loppuu 22.9.2015 niin mietin että pidän ensin kesäloman pois ja sitten tämän sekä ensi vuoden talvilomat heti perään, jolloin lokakuun toisesta viikosta eteenpäin olisin sitten kodinhoitotuella. Tai tuo nyt riippuu hieman siitä, miten tuon hoitopaikan kanssa menee. Jos käy niin hyvin, että lapsen voi viedä hoitoon jo heti 4.1.2016 niin sitten mies saa pitää isyysvapaansa 6viikkoa + oman talvilomansa 1vk tuossa marras-joulukuussa, jolloin olisin itse noin kuukauden kodinhoitotuella kotona ja palaisin töihin kun mies jää kotiin lapsen kanssa. Hirveän vaikea sanoa vielä näin aikaisessa vaiheessa, mitkä omat fiilikset on tuolloin, voihan se olla ettei sitä edes halua lähteä vielä töihin ja jos vaikka käy niin, että tuleekin raskaaksi äitiysloman aikana, niin sit suunnitelmat muuttuu vielä enemmän. Ja sekin vaikuttaa toki, että jos työtilanne on tuolloin huono, niin jos menen töihin niin huonolla tuurilla sieltä tulee vaan heti yt-ilmoitus ja mut potkitaan pihalle. Ei nykyaikana tiedä oikein mistään enää mitään.

Rv24+1 massukuva

Tänään tuli postissa Kelalta lappua, että äityspakkaus tulee kahden viikon sisään. Kirje on päivätty 20.8, joten hyvällä tuurilla pääsen ensi viikon viikonloppuna jo hypistelemään äitiyspakkauksen sisältöä <3

Vatsaa on tänään kivistellyt kävellessä, tuntuu keskellä alhaalta inhalta kun kävelin bussipysäkille. Piti hieman hillitä vauhtia, kun sen verran repi. Viikon päästä olisi sokerirasitustesti ja sieltä sitten suoraan neuvolaan. Olin ajatellut, että ottaisin mun yhden hieman ison villakangastakin käyttööni ja että käyttäisin sitä pitkälle talveen - ja paskat. Se teki jo nyt tiukkaa, joten joutuu ostamaan äippätakin. Pistin tilaukseen H&M:ltä tuollaisen maihinnousutakin, joka on kylläkin syystakki, mutta ajattelin että sen kanssa ehkä pärjäilee, jos pistää alle villapaitaa tai fleeceä, toivottavasti talvella ei ole mitään ihan hirveitä paukkupakkasia tiedossa.

Tämän päivän ruokailut:
Aamupala 6:30
Tonnikala"kääretorttua" pari pientä siivua. Kääretorttupohjan tein kananmunista ja rahkasta ja täytteeseen tuli tonnikalan lisäksi rahkaa, maustamatonta tuorejuustoa ja mausteita.
Tuon lisäksi bussimatkalla lipittelin smoothien johon laitoin kesäkurpitsaa, nektariini, banaanin ja chian siemeniä + toki vettä.

Lounas 11
Itsetehtyä lasagnea, kurkkua, tomaattia, siemensekoitusta ja camelinaöljyä ripaus. "Jälkkäriksi" vihreä omena.

Välipala 14
Rusina-maapähkinäsekoitusta 100g ja 2dl luomu täysmaistoa ja raakakaakaojauhetta.

Iltapala 1645
Pieni siivu eilistä pitsaa, tonnikalatorttua ja sienipiirakkaa.

Myöhemmin illalla syön varmaan jotain pientä, ehkä jotain chian siemeniä sisältävää vihersmoothieta.

Herkkulakkoilua day 2

9:15 Aamupala:
Vihreetä teetä pienellä teelusikallisella hunajaa
1kpl 100% ruisleipä paistetulla luomukananmunalla (3kpl munia)ja pohjalle ripaus luomuvoita.
1kpl avokadoleipä

14:45 Lounas (reilun 1,5tunnin metsälenkin jälkeen)
Itsetehtyä hernekeittoa (jossa porkkanaa, sipulia, palvikinkkua ja chorizzoa) ja ruisleipäsiivu luomuvoilla. Olisin kyllä pärjännyt pitempäänkin aamupalan voimin, mutta söin kun muutkin söi.

16:15 jälkkäriksi appelsiini

20:45 itsetehtyä pitsaa pieni annos: vähällä juustolla ja täysjyväpohjalla, kanaa, chorizzoa, pekonia, punasipulia, valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Jonkinlaista herkkulakkoilua day1

Aloitin aamuni, kuten edellisessä merkinnässäni uhkailin. Mietin, että jos nyt yrittäisin ihan vaan pitää rehellisesti ruokapäiväkirjaa, niin jahka se motivoisi. En halua, että joudun piikittelemään vauvalta sokeriarvoja synnytyksen jälkeen saati itseltäni ennen synnytystä.
Kävin myös hakemassa ison pussin chian siemeniä, niiden pitäisi tasata tehokkaasti verensokeria, joten toivottavasti noista on apua myös.  Hieman harmittaa, että onnistuin hajottamaan mun ruokavaa´an, ja toinen vaaka on tietenkin kateissa. Jotenkin sellainen perstuntuma, että olin niin tyhmä että vein sen kesällä ekotorille, kun raivasin varastoamme. Toivottavasti tämä fiilis on väärä, muutoin joudun menee ostamaan uuden vaa´an, koska haluaisin alkaa punnitsemaan tarkemmin mun ruoka-annoksia. Varsinkin noiden chian siementen kanssa haluaisin olla suht varma määristä, mitä syön, koska maksimiannostus on 15g vuorokaudessa, eikä ole havaintoa miten paljon tuo määrä voisi olla esim. ruokalusikallisissa mitattuna.

Tämän päivän ruokailut:

9:30 Aamupala:
4kpl pieniä luomumunia (eli n. 2isoa normimunaa)
1rkl kermaa, suolaa ja pippuria. Nuo sekaisin ja pannulle oliiviöljyn kanssa.
1 pala 100% ruisleipää, jonka päälle meni puolikas avokado, goudaa ja paprikaa.
1iso lasi vihreätä teetä ja teelusikallinen hunajaa.

13:30 Välipala
1 pala 100% ruisleipää, avokadoa, goudaa ja paprikaa.

16:00 Lounas
2kpl tortilloja, joihin täytteeksi itsetehtyä guacemolea (sis. tuorepuristettua sitruunamehua, avokadoa, tomaattia, tuoretta korianteria, punasipulia ja chiliä), jauheliha-papusekoitusta, salaattia, paprikaa, tomaattia ja kurkkua.

19:00 Illallinen
Pieni annos tortillatäytteitä, ilman tortillalettuja.

20:00 "jälkkäri" Banaaniohukaiset (7kpl, pieniä) sisältäen kananmunia, banaania, mantelimaitoa, mantelijauhoa sekä kaurajauhoa. Päälle kermavaahtoa johon sekoitettu turkkilaista jogurttia ja banskua. Pikkiriikkisesti sokeria, olisi voinut kyl jättää tuonkin pois kun ei siitä ollut makeutuksen kannalta mitään oleellista virkaa. Pitääkin laskea ravintoarvot noille plätyille joku päivä, ovat varmaan ihan kohdillaan:) Menee hyvänä herkun korvikkeena. Ens kerralla korvaan tuon kermavaahtohärdellin ihan vaan turkkilaisella jogurtilla ja banskulla, tahi muilla hedelmillä. Nyt kun oli miehen pirpana täällä, niin en viitsinyt liian askeettisesti vetää:D

Järjetöntä karkkimässyttelyä

Arg, tää on jo ihan sairasta. Hain lounastauolla itselleni irtokarkkeja 80g, sitten kahvitauolla 65g geishapatukan ja äsken, kun kävin palauttamassa paketin Valintataloon, niin ostin vielä 180g karkkipussin, jonka söin puolessa tunnissa. Töihinpaluussa on se huono juttu, että kaupat on ihan liian lähellä.

En keksi mitään muuta syytä tälle luonteen heikkoudelle, kuin sen että syön liian vähän proteiinia ja rasvaa ja liikaa hiilareita, ei tällaista sokerimussuttamista muulla selitä. Enää kaksi viikkoa aikaa sokerirasitukseenkin:/

Huomisen päivän aloitan kyllä tuhdilla annoksella munakasta, yhdellä siivulla 100% ruisleipää, jonka päälle laitan avokadoa, juustoa ja paprikaa. Kaveriksi juon ison lasillisen vihreetä teetä ja vettä. Ei tätä makeanhimoa selitä mikään vitamiininpuutoskaan, koska syön monivitamiiniakin, tosin kyllähän vitamiinien tarve on suurempi nyt raskaana, kuin normaalisti.

Ihan järjetön morkkis tästä mussuttamisesta, oli jo ennen kuin päätin ostaa tuon hiton viimeisen karkkipussin. Vauvallakin kunnon bileet vatsassa kun äiti myrkyttää sitä sokerilla. Voi helvetin helvetti.

Miksi eläinperäisen proteiinin pitää olla niin hiton kallista ja kasviperäisessä niin paljon hiilareita. Ja miksi mun itsekuri on näin hiton heikko:( Luulisi raskauden olevan suurin motivaatio tällaisen paskan puputtamisen lopettamiselle.

RV23+2 ja äitiyspakkauksen tilaus

Olin ihan varma, ettei mun neuvolatäti muista lähettää Kelatodistuksia mulle postissa, kuten lupasi - vaan olipa sittenkin muistanut ja sain ne tänään postissa.

Kävin heti sitten pistämässä äitiyspakkauksen tilaukseen, jännittävää seurata kuinka kauan siinä menee, että sen saan kotiin hypisteltäväksi:) Olin jo alkamassa täyttämään äitiyspäivärahahakemusta samalla, mutta tajusin etten mä tajua siitä mitään, joten pitää selvitellä asiaa vielä vähän ennen kuin lähden sähläämään mitään. Kelalle kun pitää ilmoittaa kuinka kauan pitää vanhempainvapaata ja kun en tiedä miten mun miehen 9viikon isyys(?)vapaa sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkään mä voin olla vanhempainvapaalla, niin pitää asia vielä selvittää, että vaikuttaako tuo miehen 9viikon isyysvapaa mun vanhempainvapaan pituuteen yms. Pää sen verran jumissa, että koin parhaaksi jättää tuon hakemuksen täyttämisen parempaan hetkeen.

Niin ne vaan asiat menee eteenpäin, vielä pitäisi nelisen kuukautta kärvistellä. Mitähän tässä välissä ehtii vielä tapahtumaankaan.

Töissä on yleinen epävarmuustilanne, jännittää se että onko koko firmaa pystyssä enää loppuvuodesta. Tulee kyllä varmaan ihan oikeaan saumaan tämä raskaus, jos työt loppuu loppuvuodesta niin on vuosi aikaa olla kotona vauvan kanssa ja sitten voi lähteä opiskelemaan työvoimakoulutuksen turvin. Jotenkin tuntuu kyllä siltä, että asioilla on aina tapana järjestyä parhainpäin. Tosin eipä työttömyys tässä vaiheessa kuulosta kivalta, ottaen huomioon että en asu pk-seudulla ja tällä alueella missä asun on työttömyys aika korkea ja mun alan hommista on hirveä kilpailu. Ja se, ettei mulla ole edes koulutusta alaani, koska olen "itseoppinut" niin en tiedä miten paljon työkokemus painaa vaakakupissa koulutettuihin verrattuna.

Noh, näitä asioita on turha murehtia etukäteen.

Loma loppui, paluu töihin suoritettu

Esimieskin vastasi mun raskausilmoitukseen suhteellisen positiivisin mielin ja raskaudesta onnitellen. Lupasi myös, ettei raskaudesta huudella niille, joille se ei kuulu. Kertoi myös tämän toiveen toimitusjohtajalle, jolle asiasta myös mainitsi tänään.

Oli kyllä melkoisen tuskallinen päivä. Heti aamusta oli sellainen tunne, että suoli on aivan tukossa, sitten reagoin vatsallani ilmeisesti aamupalalla syötyihin manteleihin siten, että vatsa alkoi kerää ilmaa ihan urakalla. Ihan jäätävän turvoksen kanssa sitten istuin meidän avokonttorilla ja yritin pidätellä pieruja xD Ilmavaivat on kyllä ihan hirveitä, jos on sellaisessa tilassa ettei pysty päästelee vapaasti pahaa ilmaa pois.

Kotimatka menikin sitten astetta mielenkiintoisemmaksi. Hypätessäni bussiin, surffailin hetken netissä ja sit tuli sellainen tunne, että vähän väsyttäisi. Ei muuta ku kännykkään herätystä vartin päähän, etten nukahda pysäkin ohi ja sitten nahat silmille. Ei mennyt ehkä kuin reilu 5minuuttia silmien ummistamisesta, kun iski ihan hirvee oksetusfiilis. Aikalailla matkapahoinvoinnin kaltainen olotila, mutta ei kuitenkaan ihan täysin. Siinä sitten hetken aikaa puhaltelin olotilassa ja sit tuli sellainen olo, että pitää kaivaa repusta oksennuspussia. Onneksi oli pari vanhaa hedelmäpussia mukana, mutta enemmän huojennuin siitä, ettei niitä tarvinnut käyttää. Jäin lopulta yhden pysäkin aiemmin pois ja kävelin kotia jalat ristissä. Vatsassa velloi ihan kiitettävästi ja ehdin just ja just kotia pöntölle istumaan. Vatsa ihan sekaisin, tyhjennyksen jälkeen raahauiduin viimeisillä voimilla sohvalle vaakatasoon ja nukuin pienen tovin.

Toivottavasti huominen busseilu menee kivemmissa merkeissä. Tuli tuossa kyllä aamulla bussiin noustessa mieleen, että mitenköhän hitossa mä pääsen noihin meidän paikallisliikenteen busseihin kyytiin isommalla mahalla, kun nytkin teki tiukkaa jo, koska noi meidän bussit eivät ole matalalattiaversioita. Voi olla, että jo pelkästään tuon takia joudun jäämään aiemmin töistä pois koska en pääse bussiin kyytiin.

Tänään kyllä menen aikaisin nukkumaan, viime yö meni huonosti nukkuen ja nytkin päätä särkee ihan kiitettävästi eikä olo ole muutenkaan kovin hyvä.

Rv23 massukuva

Ei tuo vieläkään näytä raskausmahalta xD
Huomenna töihin neljän viikon tauon jälkeen. Alustavien tiedustelujen mukaan ilmastointi on saatu korjattua, joten elättelen toiveita neuletakin päällä pitämisestä. Saas nähdä esimiehen reaktio mun raskaudesta ilmoittavaan sähköpostiin. Päätin, etten pidä talvilomaani ennen äitiyslomaa, jos tuntuu siltä että töissä käyminen on liian raskasta loppuaikana, niin otan sitten sairauslomaa. Parempi säästää lomat äippäloman loppuun, mikäli tämä vain sopii työnantajalle, en vielä tiedä heidän kantaansa asiaan.
 

Tänään mennään katsomaan muutamia vaatteita ja toisenlaista turvakaukaloa autoon. Tuli käytyä asuinkaupungin omalla FB ostetaan ja myydään -palstalla, josta tuli bongattua sopivan simppeleitä vastasyntyneen sekä 62senttisen vaatteita samalta myyjältä, sekä helpommalla (isoflix tjtp)kiinnitysmekanismilla myytävä turvakaukalo. Voi sitten tuon 15euron turvavöillä kiinnitettävän version pitää bussimatkusteluille varattuna, tai sitten vaan kylmästi myydä se eteenpäin.

Pakkomielteistä pähkäilyä loppukuukauden työmatkojen suorittamisesta

Olen melko taloudellinen ihminen, tai no nykyään jo varmaan pihiksi luokiteltavissa:D
Yritän aina hoitaa asiat mahdollisimman järkevästi ylimääräisiä kuluja vältellen. Aina ei näin ole toki ollut, mutta asuntolainan ottaessa sitä on alkanut järkeistämään rahankäyttöä ja yrittää aina pistää sivuun edes pienen siivun palkasta.

Ennen kesäloman alkua mietin, että katson kesäloman lopulla miten hoidan elokuun lopun työmatkat, tuolloin jo hieman emmin sitä, että näillä viikoilla pyöräily voi olla siinä mielestä riskialtista, koska jos kaatuu niin sikiö on suuremmassa vaarassa nyt, kuin alkuraskaudessa jolloin se oli paremmin suojattuna.
Jossain vaiheessa lomaani mietin, että kyllä mä hommaan bussilipun heti loman loputtua ja nyt taas vatvon sitä, että jos nyt en sittenkään hommaisi.
Ongelmaa ei olisi, jos työmatka olisi jonkun max 10km suuntaansa, tuon matkan nyt melkein jo käveleekin, mutta kun työmatka on yli 20km suuntaansa, niin joutuu ihan tosissaan punnitsemaan ostanko jo nyt yli 60euron arvoisen kuukausikortin, vai yritänkö fillaroida nämä kaksi viikkoa vielä töihin ja ostan vasta syyskuulle bussilipun. Tuo summa on kuitenkin aika suuri.
Toisaalta, kun kävin neuvolassa viimeksi pyörällä, niin alavatsaa alkoi hieman vihlomaan ja tuo matka on vain 4km suunta.

Tämä on oikeasti ihan typerää, miten olen jäänyt jumittelemaan tähän asiaan :D Mielessä pyörii sekin, että jos nyt hommaan bussilipun, niin töissäkin alkavat ihmettelemään miksi jo nyt kuljen bussilla, koska olen aina kulkenut pyörällä töihin lokakuuhun saakka. Mutta sitten taas toisaalta, en pysty varmaan peittelemään vatsaakaan kauhean pitkään töissä, niin sit viimeistään tajuavat miksi en ole fillaroinut. Pyöräily olisi hyvää liikuntaakin, liikunta kun on jäänyt tässä lomalla todella vähille.

Kaikkee sitä ihminen oikeasti pyörittelee päässään.

Viimeisiä lomapäiviä viedään

eilen illalla köllötellessäni sängyllä maha-asukki alkoi riehumaan kunnolla, mieskin tunsi vatsani läpi nuo potkut. Hassu fiilis tuo:D
Eilinen päivä meni enemmän tai vähemmän ahdistuneisuuden kourissa, kun aloin miettimään töihinpaluuta - se ei ahdista, että pitää mennä töihin, vaan se etten halua että kukaan alkaa lässyttelee mun raskausmahasta ja juoruilemaan musta mun selän takana ihmisille, joita en töissäni kauheasti näe edes joten he eivät ilman juoruja raskaudestani edes saisi kuulla.
Mä toivon, että töissä olisi sen verran viileetä että voin huoletta käyttää isoja liinoja kaulalla ja neuletakkia, jolloin saan vatsan suht hyvin peiteltyä. Jos ilmastointi on epäkunnossa ja töissä kuuma, niin mahan peittely on jo haasteellisempaa ja lähestulkoon mahdotonta.
Perjantaina ajattelin lähettää esimiehelle sähköpostiviestin äitiyslomistani, olen nyt  muutaman päivän miettinyt sitä, että pidänkö sittenkään talvilomaani pois ennen äippälomaa vai pidänkö sen vasta äippäloman jälkeen... Se on kuitenkin viikko pitempään lapsen kanssa kotona. Toisaalta, tuo kaavailemani loma-ajankohta olisi sellainen, että saan siitä yhden ylimääräisen lomapäivän, koska siihen osuu yksi pyhäpäivä. Olin ajatellut pitää pekkasen 30.10 ja jääväni sitten 31.10 perjantaina talvilomalle, kun virallisesti äitiysloma alkaisi vasta 8.11, eli viimeinen työpäivä olisi ilman talvilomaa 7.11 (tai sitten 6.11, koska luulen että mun on pakko pitää tämän vuoden ainokainen pekkanen vielä pois ennen äippälomaa). Toisaalta, on myös sekin mahdollisuus, että jos olenkin joutunut jäämään sairauslomalle ennen äippäloman alkua, tällöin talviloma siirtyy automaattisesti hamaan tulevaisuuteen. Vaikeita valintoja.

Oli miten oli, se on ainakin varmaa että töissä joudun olemaan enää maksimissaan 12viikkoa alkaen ensi viikosta ja sit olen reilun vuoden pois ja toivottavasti äippäloman jälkeen minulla on vielä työpaikka, jonne palata.

RV22+2 massukuva

Ei mulla selkä taida ihan luonnollisesti mennä tuollaiseen notkoon vielä, kuvausasento oli jotenkin hassu:D
Lähtöpaino oli huhtikuussa 78kg ja aamupaino tänään 82,2kg

Pohdintaa ruokailusta

Olen syönyt useana aamuna kaurapuuroa voisilmällä, lähinnä vatsan toimivuuden takia. Mutta  nyt kun sokerirasitukseen on enää kuukausi aikaa, täytyisi alkaa miettimään jotain fiksumpaa aamupalaa - ja muutenkin järkeistää ruokailua, joka tuntuu olevan vähän retuperällä tällä hetkellä. Kaurapuuro kun ei ole - vaikka muuta väitetään - kovinkaan terveellinen vaihtoehto aamupalaksi, koska se nostaa verensokeria voimakkaasti, samoin tekee jotakuinkin kaikki rasvattomat maitotuotteet rahkasta lähtien. Täytynee alkaa syömään kananmunia aamupalaksi ja jotain rehuja siihen kylkeen.

Tänä aamuna (klo 9) söin vielä kaurapuuron voisilmällä, otin kaveriksi myös yhden keitetyn kananmunan.
Lounaalla noin puolen kolmen aikaan söin yhden kiivin sekä kermaista katkarapu-paprika-linssikeittoa, joka piti nälkää suht kivasti. Tuossa reilu tunti sitten söin kolme porkkanaa ja kolme keitettyä kananmunaa, joiden päälle pistin hieman majoneesia. Jos joku tässä vaiheessa kauhistelee tuota kananmunien määrää, niin kananmuna on oikeasti ravintoarvoiltaan lähellä täydellisyyttä, se ei aiheuta mitään kolesteroliongelmia, kuten meitä on aivopesty useita vuosikymmeniä jo. Mutta ehkä en kuitenkaan jatkossa syö tuollaisia määriä kananmunaa päivittäin, nyt oli poikkeustilanne kun jääkaappi on hieman aneemisen näköinen.

Illaksi pitää vielä kehitellä jotain hieman ravinteikkaampaa ruokaa. Ei mitään havaintoa mitä tekisin, koska jääkaappi on tyhjä ja mies on tulossa kohtapuolin kotia ruokakaupasta, jonne hän meni samalla kun kävi viemässä lapsensa kotia. En osaa yhtään tehdä kauppalistaa toiselle, kun omat ruokashoppailut on sitä, että ostan kaupasta vähän sitä sun tätä ja sitten pähkäilen myöhemmin mitähän hittoa näistä pitäisi kokkailla. Käymme enimmäkseen Lidl:ssä kaupassa, joten ostoslistaa on vaikea tehdä jo senkin takia ettei koskaan tiedä, mitä kaupasta saa ja mitä ei.

Tällä hetkellä taidan saada liian vähän proteiinia ja kalsiumia, pitää muistaa ostaa kaupasta erilaisia siemeniä, joista saa kalsiumia reippaasti ja toki myös proteiiniakin, maitotuotteita kun en halua puputella ylettömiä määriä - saati että söisin kalsiumia purkista, se kun rasittaa ihan kivasti verisuonia.

Viime päivinä on ollut ihan hirveä väsymys päällä, melkein jo soitin tänään neuvolaan ja pyysin jos pääsisin mittauttamaan hemogloniinin sinne, mutta jätin sitten soittamatta kun en jaksa lähteä ramppaamaan sinne ja takaisin. Ehkä tämä väsymys johtuu vaan näistä usean viikon kestäneistä helteistä ja alkaa helpottamaan, kun ilmet viilenee.

Huih, aikalailla 4kuukautta h-hetkeen aikaa, koskahan sitä iskee sellainen järjetön paniikki synnytyksen suhteen:D