Tänään varmistui, että olen yt-neuvotteluista "ulkona", oli yhden työkaverin ilme ollut kuulemma näkemisen arvoinen kun hälle oltiin mainittu mun raskaudesta. Ei kuulemma ole tajunnut mitään, vierustoverini oli todennut hälle vain ettei se mitään, ei hänkään vaikka istuu mun vieressä:D Toistaiseksi raskaudesta ei vieläkään tiedä töissä kuin ne, joille tieto kuuluu, jännittää seurata kuinka kauan voin asian pitää salassa.
Tänään on töiden jälkeen alkanut vihlomaan oikeanpuolen "iskiasta", saas nähdä alkaako tuo nyt sitten kiukuttelee, kun vasenpuoli on ollut nyt suht ok. Samoin kohdunkaulaan on koskenut käveleminen ja jos on joutunut kantamaan jotain painavampaa käsissä. Ensin ajattelin että se on varmaan ihan normaalia, mutta ehkä mä taidan kuitenkin huomenna soittaa neuvolaan ja varmistaa, pitääkö mun tulla käymään siellä jo ennen ensi viikon torstaita sisätarkastuksessa.
Enää 28 työpäivää jäljellä - tuntuu ihan oudolta jäädä pois, tähän asti sitä on vaan laskenut päiviä koska ei tarvitse enää mennä töihin ja nyt kauhistuttaa se, että joutuu olemaan niin pitkän aikaa yksin kotona päivät. Puhumattakaan siitä, että on alle 70vrk laskettuunaikaan. Koko tuo aika ilman sosiaalisia kontakteja. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään sosiaalisena, mutta luulen että jään oikeasti kaipaamaan työkavereitani. Asian jotenkin tajusi vasta eilen kunnolla, kun pomo pyysi tulee katselemaan työvuoroja kun halusi kysellä miten merkkaa mun työvuorot marraskuun alun työvuorolistaan. Päädyimme siihen että hän merkkaa mut normivuoroon ja poistaa sit sieltä aikanaan.
Hirveä hyytymys päällä, nokka tukkoinen ja päätä jomottaa. Ihan kuin se yrittäisi pistää jotain flunssaa päälle. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti