tiistai 4. marraskuuta 2014

Haluan rauhoittaa synnytyksen jälkeisen ajan vain meille kolmelle

sanoin jälleen kerran miehelleni, jotta hän ei todellakaan unohtaisi sitä faktaa, että kun lapsi syntyy niin sairaalaan eikä meille ole todellakaan tulemista ainakaan ensimmäiseen viikkoon, koska haluan rauhoittaa synnytyksen jälkeisen ajan vain meille kolmelle - että revin ihan hirveet herneet, jos tänne on joku änkeemässä heti katsomaan vauvaa. Mies ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikutti siltä että veteli herneet nenään. Vauva syntyy juuri "pahimpaan" influenssakauteen, joten jo senkään takia en halua tänne ketään ulkopuolisia. En omia vanhempia, en miehen puolelta ketään, enkä varsinkaan hänen esikoistaan joka todennäköisesti vain pelaisi 24/7 pleikkarilla täällä ollessa, saa tehdä tuota ihan omassa kodissaan tuolloin vauvan syntymän jälkeen.

Pitäkööt mua sitten paskana ihmisenä, mutta en todellakaan halua altistaa vastasyntynyttä heti monille pöpöille, koska en halua että vauva joutuu syömään turhia antibiootteja. Ne kun altistavat niin monille autoimmuunisairauksille myöhemmällä iällä, etten todellakaan halua tuollaista aiheuttaa toiselle. Mua ahdistaa kaikista eniten tässä asiassa juurikin tuo, että tiedän porukoiden änkeävän katsomaan vauvaa heti kun mies alkaa ilmoittelee lapsen syntymästä ja vaikka kuinka painottaisi että me sitten kutsumme, kun voi tulla, niin ihan varmasti tänne änkee joku miehenpuolen sukulaisista jossain hirveessä räkätaudissa röhimään vauvan kasvoja päin. Mun puolelta ovat sentään niin fiksuja, etteivät änkeä kysymättä saati kipeinä.

Hitto kun vois vaan mennä jonnekin täyshoitolaan viikoksi vauvan kanssa synnytyksen jälkeen, niin saisivat sukulaiset kolkutella kotimme ovea turhaan:D

Kiva sit jotain imetystäkin yrittää suorittaa, kun on puol sukua tuijottamassa sua. En ole näitä, jotka imettäisi muiden nähden, joten todellakin ilmoitan että nyt menen imettämään ja haluan imettää rauhassa, tai jos olen imettämässä yläkerrassa ja jotain vieraita änkee tänne niin ilmoitan, että pysyvät vaan alakerrassa etten kaipaa yleisöä. Mun rinnat eivät ole olleet tähänkään päivään mennessä mitkään yleiset nähtävyydet, eivätkä ne tule olemaan sitä vauvan syntymän jälkeenkään. Jos joku haluaa omia rintojaan pitää näytillä sukulaisten nähden, niin se on sen juttu, mä en moista harrasta. Pelkään sitä, että kilahdan ihan täysin jos joku änkee tänne pyytämättä, ilmoittamatta tai kipeänä.

Välillä melkein toivoo, ettei olisi edes raskaana, ettei tartteis kokea tuota ensimmäisten kuukausien vauvan mulkoilu -rumbaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti