Reaktio on täysin vastapäinen, verrattuna miehen puolen perheeseen. Mun äiti ja sisko ymmärsivät kummatkin, etten halua huudella ympäriinsä raskaudesta. Olisivat ymmärtäneet jopa sen, jos olisin ilmoittanut vauvasta vasta sen synnyttyä. Kun totesin miehelleni, että olipa huojentavaa että oma perhe sentään ymmärsi mun toiveen pitää raskaus salassa ja siitäkös "ilo" roihahti. Mies alkoi kiukuttelee, että hänen äidinkin mielestä tuollainen salailu vaikuttaa siltä, että hävetään vauvaa jne jne.
Tuli sitten sanottua mm. että siinä vaiheessa ongelma on toisen korvien välissä, jos oikeasti kuvittelee jonkun lapsen olevan vahinko, tai että sitä hävetään, jos pariskunta on ollut lähes 6v yhdessä ja kohta 2v naimisissa ja odottavat nyt yhteistä lasta. Että se, että sun äitisi on mennyt naimisiin kun on alkanut odottamaan sua (ts. kun sä olet ollut vahinkolapsi) vaikka ei sun isääs rakastanutkaan ja todennäköisesti on kokenut häpeälliseksi raskauden tai että jos sä olet salannut yhdenillan paneskelusta koituneen raskauden koska olet hävennyt tilannetta johon itsesi olet ajanut - ei tarkoita sitä, että kaikki kokisi häpeänä sen jos jotku ei ole heti kertomassa raskaudestaan koko maailmalle. Raskaus on mulle yksityinen asia, vai tykkäisitkö sä jos sulla ois esim. peräsuolisyöpä ja sanoisit, että et halua asiasta kertoa kellekään, ja sitten mä menisin siitä kertomaan jotakuinkin kaikille. Tuohon mies sanoi, että se olisi hänen oma yksityinen asiansa, raskaus ei ole pelkästään mulle yksityinen.
Hitto kun en tajunnut sanoa, että jos sä olisit itse toivonut että raskaudesta ei huudella ympäriinsä, koska haluat pitää huolen yksityisyydestäsi, niin en todellakaan olisi alkanut pulttailemaan sulle siitä, kun en saa juoruta sulle yksityistä asiaa ympäriinsä - kuten en tekisi, jos sulla olisi joku kuolemaan johtava tauti ja et haluaisi siitä kellekään kertoa. Syöpä olisi sentään edes sellainen asia, joka vaikuttaisi sun perheenkin elämään oleellisesti - toisin kuin joku syntyvä lapsi, jonka olemassaolosta ei mun mielestä kenenkään tarvitse tietää, kuin vasta sitten kun lapsi on syntynyt.
Mun nuppiin ei vaan uppoa, miksi helvetissä raskaudesta pitäisi olettamuksena juoruta kaikille mahdollisille tahoille. Ei se raskaus vaikuta kenenkään muun elämään, kuin sen joka sitä vauvaa kantaa ja sen joka sen on siittänyt. Muille raskaus on vaan lisämaustetta elämään.
Onneksi oma äiti sentään ymmärtää mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti