Saikkua ja villasukkien neulontaa

Olin jo eilen aamulla vähän kahden vaiheilla töihin lähtemisen kanssa, oli jotenkin huono olo aamulla, mutta lähdin sit kuitenkin töihin. Tosin meinasin jo hypätä samalla bussilla takaisin kotia, kun olo oli niin huono kaupunkiin päästyä, mutta en luovuttanut vaan raahauduin töihin. Eilen illalla sitten tuli enemmän kipeämpi olo ja ilmoittelin esimiehelleni, etten usko että tulen töihin. Ja aamulla oli kyllä niin hirveä olo että ilmoitin hakevani saikkua näille kahdelle viimeiselle työpäivälle. Kurkku on tosi inhottavan tuntuinen ja pää tuntuu siltä, että se halkeaa. Yritän tässä siemailla vihreetä teetä hunajan kanssa, jos tuo auttaisi.

Viime viikolla opetelin vihdoinkin villasukan neulomista, siitä ei meinannut alkuun tulla yhtään mitään, mutta nyt olen päässyt jo hieman jyvälle ja sukat alkaa näyttää sukilta:D Luulen että näillä kolmella sukkaparilla pärjäilee ihan hyvin alkuun, ei ole kyllä havaintoakaan siitä minkä kokoinen vastasyntyneen jalka on, toivottavasti tuo resori ei ole ainakaan liian kireä.

Mieskin näki jo ensimmäisen painajaisen synnytykseen liittyen. Se heräs tuossa toissa aamuna ja kysyi multa "oliko se unta" en ensin vastannut hälle mitään, kun ajattelin että se höpöttelee unissaan, sit toisti kysymyksen ja olin vaan että oli joo unta. Sit aamupalalla sanoi nähneensä unta siitä, että mun lapsivedet oli mennyt:D

Pitää virittää mun puolelle sänkyä lakanan alle joku pressu ja sen päälle pari paksua pyyhettä sen varalta, jos lapsivedet meneekin keskellä yötä kesken unien. Ei kauheasti hotsittais tulla sairaalasta kotia lapsivetiseen sänkyyn makoilemaan.