rv 38 + kuva

Tänään pärähti 38. viikko käyntiin. Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä, ettei tuo maha kasva juurikaan. Tiistaina on seuraava neuvolakäynti, joten sas nähdä mitä mitat kertoo. Perjantaina oli pötsi sekaisin ensimmäistä kertaa, en edes muista kuinka pitkään aikaan, ja eilenkin se tuntui siltä että olisi menossa sekaisin mutta mitään "tyhjennystä" ei kuitenkaan tullut. To-pe. akselilla oli myös aika reilusti valkovuotoa, joten liekkö limatulppa irtoamassa? mä niin toivon, että tämä lapsi ei menisi yliajalle, tai sit jos menee niin menisi edes joulun ylitse, eikä syntyisi jouluna tai välipäivinä. Nyt on joitain päiviä tullut oudo maku suuhun, en tiedä onko tää jotain nielutulehdusta vai hampaasta johtuvaa, mutta tulee sellainen jännä "mädän" maku suuhun. Jotenkin epäilen, että se ei tule mistään hampaasta kuitenkaan, kun jos mulla on hammas märkinyt, niin se on ollut yleensä ienvaivaa eikä nyt ole mitään sellaista, eikä hampaita pestessä ja hammasvälejä puhdistaessa maku voimistu, vaan se tuntuu lähinnä silloin jos suuhun tulee nielusta limaa tai kun nielen.

Perjantaina käyntiin siellä yksityisessä synnytysvalmennuksessa, jossa käytiin läpi akupainantapisteitä ja sitä, miten isä voi yrittää auttaa rentouttamisessa koskettamalla sitä kohtaa, minkä näkee mun jännittävän ja jotain hengitysharjoituksia oli kanssa. Tuosta tulikin mieleeni, että pitää muistaa pakkaa se Tens-laite mun käsilaukusta sairaalakassiin... Paino on tällä hetkellä joitain satoja grammoja alle 91kg, ehdin juomaan reippaasti vettä ja pukee vaatteet päälle, niin en saanut "oikeata" painoa mitattua.

Synnytyskassiin on tällä hetkellä pakattuna:
- vaihtopikkarit ja sukat
- T-paita sekä pitkähihainen - pitää vielä jotku housut tuonne heittää, tällä hetkellä mun lempparihousut ovat 24/7 käytössä, niin en ole näitä viitsinyt pakata.
- villasukat
- "käsipyyhkeitä" tosin toimittamaan mun jälkivuodon suojausta sekä automatkalle vauvalle kuolasuojaksi, en kyl tiedä kuolaako tuon ikäiset vauvat edes.
- Pähkinäsekoituspusseja sekä raparperimehutiivistettä
- kirja
- puhelimen laturi
- kakkoskamera
Pitäisi varmaan miehelle pakata oma laukku kanssa, ettei se rohmua mun herkkuja:D

rv 37+4 oireet

Tiistaina ja eilen ollut ihan järkyttävä närästys, tai lähinnä sellainen olo että ruoka ei kunnolla laskeudu/sula vaan se nousee takaisin suuhun. Esim. eilen aamulla syömäni omegat maistui eilen illalla ysin jälkeen suussa, kun röyhtäilin ja nous ruokaa suuhun. Tiistaina söin ruokaa, jossa oli paprikaa, joten se aiheutti närästyksen jotakuinkin heti ruokailun jälkeen ja eilen söin taas liian rasvaista ruokaa iltapäivällä ja se sitten tökki pahasti. Saas nähdä miten tämä päivä menee. Söin just ruisleipää avokadolla, juustolla ja paprikalla.

Huomenna haen Tens-laitteen lainaan ja meillä on miehen kanssa tuollainen kivuttoman synnytyksen tyypin järjestämä reilun tunnin synnytysvalmennus.Ajattelin myös käydä kuluttaa mun liikuntaseteleitä ja hommata maaliskuusta alkaen 12x10kerran ryhmäliikunta/salikortin, kortti on 3kk voimassa ja sitten kesä-elokuulle 3kk:n kesäkortin, jotta pääsen hieman useammin salille - tuolloin pystyy jo fillarilla kulkemaan niin ei tarvitse miehen autoa käyttää. Luulen että tuo alkuvuosi on vielä aikamoista haipakkaa, niin en viitsi hommata mitään kuukausikorttia salille, eikä se muutenkaan varmaan kivaa ole jos rinnat vuotaa maitoa miten sattuu ja vauvalla ei ole mitään vielä kunnon unirytmiä.

En kyllä ymmärrä mistä revin motivaation treenaamiseen, kun motivaatio on ollut kateissa jo useamman vuoden. Aiemmin tuli käytyä todella ahkerasti salilla, mutta pakko se on varmasti vaan pakottaa itsensä liikkeelle.

Raskaudesta kerrottu nyt omalle perheelle

Reaktio on täysin vastapäinen, verrattuna miehen puolen perheeseen. Mun äiti ja sisko ymmärsivät kummatkin, etten halua huudella ympäriinsä raskaudesta. Olisivat ymmärtäneet jopa sen, jos olisin ilmoittanut vauvasta vasta sen synnyttyä. Kun totesin miehelleni, että olipa huojentavaa että oma perhe sentään ymmärsi mun toiveen pitää raskaus salassa ja siitäkös "ilo" roihahti. Mies alkoi kiukuttelee, että hänen äidinkin mielestä tuollainen salailu vaikuttaa siltä, että hävetään vauvaa jne jne.
Tuli sitten sanottua mm. että siinä vaiheessa ongelma on toisen korvien välissä, jos oikeasti kuvittelee jonkun lapsen olevan vahinko, tai että sitä hävetään, jos pariskunta on ollut lähes 6v yhdessä ja kohta 2v naimisissa ja odottavat nyt yhteistä lasta. Että se, että sun äitisi on mennyt naimisiin kun on alkanut odottamaan sua (ts. kun sä olet ollut vahinkolapsi) vaikka ei sun isääs rakastanutkaan ja todennäköisesti on kokenut häpeälliseksi raskauden tai että jos sä olet salannut yhdenillan paneskelusta koituneen raskauden koska olet hävennyt tilannetta johon itsesi olet ajanut - ei tarkoita sitä, että kaikki kokisi häpeänä sen jos jotku ei ole heti kertomassa raskaudestaan koko maailmalle. Raskaus on mulle yksityinen asia, vai tykkäisitkö sä jos sulla ois esim. peräsuolisyöpä ja sanoisit, että et halua asiasta kertoa kellekään, ja sitten mä menisin siitä kertomaan jotakuinkin kaikille. Tuohon mies sanoi, että se olisi hänen oma yksityinen asiansa, raskaus ei ole pelkästään mulle yksityinen.
Hitto kun en tajunnut sanoa, että jos sä olisit itse toivonut että raskaudesta ei huudella ympäriinsä, koska haluat pitää huolen yksityisyydestäsi, niin en todellakaan olisi alkanut pulttailemaan sulle siitä, kun en saa juoruta sulle yksityistä asiaa ympäriinsä - kuten en tekisi, jos sulla olisi joku kuolemaan johtava tauti ja et haluaisi siitä kellekään kertoa. Syöpä olisi sentään edes sellainen asia, joka vaikuttaisi sun perheenkin elämään oleellisesti - toisin kuin joku syntyvä lapsi, jonka olemassaolosta ei mun mielestä kenenkään tarvitse tietää, kuin vasta sitten kun lapsi on syntynyt.

Mun nuppiin ei vaan uppoa, miksi helvetissä raskaudesta pitäisi olettamuksena juoruta kaikille mahdollisille tahoille. Ei se raskaus vaikuta kenenkään muun elämään, kuin sen joka sitä vauvaa kantaa ja sen joka sen on siittänyt. Muille raskaus on vaan lisämaustetta elämään.

Onneksi oma äiti sentään ymmärtää mua.

rv37+1 massukuva

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Asian sisäisti eilen, kun mies totesi ettei tiedä uskaltaako lähteä siskonsa synttäreille ensi viikolla, kun laskettuun aikaan on tuolloin enää 2 viikkoa ja hänen sisko asuu 3tunnin ajomatkan päässä.
Eilen väkersin pirpanalle harmaan pussilakanan, johon laitoin yläosaan kangasväreillä valkoisen tähden. Siitä tuli itseasiassa tosi kiva, vaikka sabluuna hieman "kusi". Tänään ajattelin ommella hälle Raili Myntin ohjeilla kettupehmolelun ja jos virtaa riittää, niin myös pinnasängyn reunasuojat. Tuota reunasuojaprojektia aloittelinkin tuossa aamusella jo, käytän tuon valmistukseen yhtä vanhaa päiväpeittoa, joka toimii pehmusteena ja sitten päällysteenä ihan perus valkoista lakanaa, joka on saatu joskus appiukolta. Eli hintaa tuolle tulee 0euroa, jos ei laske sähköä. työhön kuluvaa aikaa ja lankoja:D Jossain vaiheessa, jos löydän vain jotain kivoja eläinsabluunoja, voisin painaa tuonne reunasuojan sivuille kuvioita. Olisi kiva löytää ehkä jotain elefanttisabluunoja, tai sitten kettuja, tai pingviinejä tai kirahveja... Jotenkin kaikki nallet ja pupujussit on niin tavallisia ja tylsiä, etten niistä innostu.

rv 36+5 synnytyssairaalassa vierailtu ja neuvolassa käyty

eilen ajettiin tuonne kauempana olevalle synnytyssairaalalle tutustumaan tiloihin, kyllä mä haluan tuonne mennä synnyttämään, mielummin kuin tuohon yliopistolliseen jo senkin takia, että yks kaveri on synnyttämässä samoihin aikoihin enkä todellakaan halua synnyttää kenenkään tutun seurassa. Sanoin miehelle, että mulle riittää että hän on synnytyksessä mukana ja sitten hakee meidät kotia kun lupa heruu. Ilmeisesti pitää kuitenkin 4 vuorokautta viettää tuolla synnärillä aikaa, tosin en sit tiiä onko tuo aika laskettu siitä hetkestä kun sinne menee, vai lapsen syntymästä.

Tänään oli neuvola, jonne päätin fillaroida. Hieman meinas olla tuskaista istua satulalla, menomatka meni suht ok, mutta kotimatkalla viimeisellä suoralla/ylämäellä piti luovuttaa kipujen takia ja taluttaa fillari loppumatka. Jos lapsi kasvaa samaa rataa, kuin tähän mennessä, niin arvioitu syntymäpaino on 3400g

Sairaalakassi pitäisi pakata lopulliseen muotoonsa, kännykän laturijohto on vaan kateissa, pitää varalta laittaa kakkoskamera laukkuun mukaan ladattuna, jos kaikessa tohinassa unohtaa ottaa mukaan tuon "paremman" kameran, niin on edes joku muu kuin kännykkäkamera menossa mukana. Synnärikassiin pitänee pakata vaihtovaatteet, hiusharja, hiuspompulat, palasaippua, vähän rasvaa, hammasharja+tahna, kirja, ehkä muutama cd-levy, pähkinöitä ja vesi/mehupullo. Vauvan vaatteet pakkaan erilliseen kassiin ja laitan kassin turvakaukalon päälle, joten mies saa nappaa nuo sit mukaansa, kun hakee meidät sairaalasta kotia. Tosin eniten huolestuttaa se, jos tohinalla lähtee, että muistaakso laittaa lemmikkieläimille ruokaa sen verran, että pärjäävät täällä sen päivän pari keskenään.

Aivot käy ylikierroksilla

Olen heräillyt nyt aika monena yönä 2-3:n aikaan, tänään heräsin kolmelta ja aloin pähkäilemään erinäisiä askarteluun liittyviä juttuja ja visioin, jos alkaisin väkertää ihan myyntitarkoitukseen muutamaa tuotetta. Näitä juttuja kun tarpeeksi (2h) pohdin, tajusin että on nälkä ja että ei taida olla fiksua jäädä sänkyyn pyörimään, joten nousin ylös, tein pari leipää ja tulin koneen äärelle visioimaan näitä päässä pyörineitä asioita.

Olisi kyllä hienoa keksiä sellainen liikeidea, jota vois pyöritellä kotona ollessa ja jatkaa sitä vaikka mahdollisten opiskeluiden ohessa - riittäis, että saisi n. 100e/pv karsittua kasaan ja tuosta sitten verot pois, niin pärjäis ihan hyvin, melko kunnianhimoinen haave varmastikin, mutta kai sitä haaveilla saa:D
Noh, tätä asiaa pitää vielä tovi pyöritellä mielessä, jos nyt ensin saisi tehtyä tuolle omalle vauvalle kaavaillut lakanat ja muut jutut tehtyä, ennen kuin alkaa haaveilemaan mistään suuremmasta projektista. Itseni tuntien kun nuo projektit tuppaa herkästi jäämään kesken tai puolitiehen:D

rv 36+1 massukuva ja fiilarit

viime päivinä on ollut nukkumaan mennessä hieman vaikea hengittää, eikä pelkästään nenän tukkoisuudesta johtuen vaan ilmeisesti kohtu painaa keuhkoja sen verran, että hengitys on vaikeutunut sen takia. Heräilen myös aina kahden-neljän aikaan ja kukun tunnin tai pari. Tänään valvoin 2:40-4:?? ja heräsin puol seiskalta, kun miehen herätyskello soi. Sit olikin jo sen verran nälkä, että nousin ylös seiskan jälkeen jotta sain massuun tavaraa ja olen nyt möllöttänyt koneella hetken.

Eilen tuli hääräiltyä pihalla ja sisällä sen verran paljon, että alkoi vissiin supistelemaan ja selkääkin koski, jos oli pystyasennossa.

Ollut myös joku ihan ihme joulufiilis päällä, viime viikolla pistin tilaukseen hieman jouluisemmat verhot ja keittiöön pellavaisen pöytäliinan, jotta olisi jotain juhlallisempaa pöydän peittäjää, jos jossain vaiheessa jouluakin yrittäisi viettää. Sit on hirveä hinku tehdä sellainen nauhaviiri, jollain "Hyvää joulua"-tekstillä, tai Merry X-mas, tai muuta. Nauhaviiriä varten pitää hommata kanttinauhaa, kangasväriä ja kirjainsabluunat. Mulla on jotku kirjainsabluunat jo, mutta ne on niin pientä töherrystä, että pitää yrittää etsiä jos löytäisi jostain isommat kirjaimet. Jos jaksaisi, niin tuollaiset vois toki tehdä itsekin, mutta siinä on ihan hirveä vaiva.
Jotenkin haluaisin vaan jonkun sellaisen perinteen nyt tästä joulusta asti, joka olisi sitten jatkossakin meidän perheen perinteenä - vähän kuin mun vanhempien luona on meidän joulukuusen tähti, joka on tyyliin 30-luvulta ja joka on ollut joulukuusen latvassa varmaankin joka vuosi mun elämäni aikana.

rv 35+5 ja väsymys

ihan hirveän flegmaattinen olo. Päivän aikana jaksaa tehdä jotain pientä, tullut otettua muutaman tunnin päikkäreitä päivittäin ja ihan hirveä hyytymyspäällä. Tai ei tää oikein hyytymyskään ole, vaan sellainen saamaton olotila. Asuntokin on ihan pommin jäljiltä.

Tänään sain laitettua makkariin levitetyt vauvanvaatteet takaisin lipastoon ja äsken tein joulukortteja jo hieman valmiiksi. Pitäisi jaksaa nuo askartelun sotkutkin siivota, mutta ei inspiroi:D

Rupesin pyörittelemään anopin sanoja päässäni, jotka hän sanoi maanantaina, kun hälle asti kiri tieto raskaudesta. Hän oli suuttunut, kun vasta nyt kerrottiin raskaudesta. Siis mitä vittua oikeasti, miten joku voi repiä herneet siitä, että hälle kerrotaan 5viikkoa ennen laskettua aikaa, että on tulossa vauva? Ois pitänyt sanoa, että mä olisin halunnut odottaa niin kauan, että ollaan oltu viikko kotona jo:D Ei edes ole kyse ensimmäisestä lapsenlapsesta, miehelläni on jo tosiaan 10v lapsi entuudestaan ja hänen siskollaan 3 ja 4 vuotiaat lapset. Anoppi otti esille sen, kuinka mieheni sisko oli kertonut heti plussatessa tuosta raskaudesta ja oli kuulemma niin kiva myötäelää tuo raskausaika tyttären kanssa - jälkikäteen ajateltuna harmittaa, etten möläyttänyt että olisiko se ollut parempi, jos oltais heti kerrottu raskaudesta ja sit jos se olisikin mennyt kesken, niin mitä sitten? Tässä kun kävi niin aiemmin jo, niin en todellakaan halua alkaa levittelee tietoa raskaudesta kuin vasta sitten, kun on varmaa että lapsi selviää jos syntyy ennenaikojaan. Sanoin etten ole sellainen joka haluaa jakaa omia asioitaan kellekään ja anoppi sanoi, että on huomannut sen. Ihan oikeasti, jos mä en halua edes oman äitini kanssa myötäelää raskausaikaani, niin minkä helvetin takia haluaisin myötäelää sen anoppini kanssa. Ja ois voinut sanoa, että no just tuon takia mä en halunnut, että raskaudesta kerrotaan edes, koska vihaan hössöttämistä ja lässyttämistä.

Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin jakaa jotain omia henkilökohtaisia asioita muille ja kuunnella heidän omakohtaisia kokemuksia raskaudesta tai synnyttämisestä tai selittää, miten raskaus on sujunut. Ainoastaan miehelle voin omia tuntemuksiani jakaa, en muille, koska mun mielestä nuo asiat ei muille kuulu pätkän vertaa.

Täytin eilen tuon synnytyssairaalaan menevän esitietolomakkeen, kirjasin siihenkin että mahdollisille vieraille voi ilmoittaa, ettemme ota vieraita vastaan. Pitää etukäteen jo miettiä tuo tekstiviesti, joka lähtee kun vauva syntyy. Miten sen nyt kauniisti sitten sanoo, että haluamme tutustua itse ensin uuteen tulokkaaseen ja ilmoittelemme tarkemmin, kun häntä voi tulla ihmettelemään kotiimme. Sitä ennen toivomme, että saamme rauhoittaa ensimmäiset päivät oman perheen kesken tälle ainutlaatuiselle hetkelle. Sit kun tullaan kotia, niin kylmästi vaan ulko-ovi lukkoon ja jos joku tulee ovelle koputtelee niin ovea ei avata koska kutsua ei ole tullut:D

Ei synnyttämisessä mikään stressaa, mutta voi vittu että mua risoo se jälkeinen aika ja sukulaisten ramppaaminen. Tähän mennessä, kun niiden kanssa ei ole tarvinnut kauheasti aikaa viettää ja tuohon tulee ihan varmasti muutosta lapsen myötä.

Toisenlaiset äidit

En ole kyseistä sarjaa seurannut, nyt pisti silmään iltasanomien nettiteeveessä tämä: http://www.istv.fi/hyvaolo/vid-1414490851592.html?pos=ok-trv-hyva

Jos sulla on todettu raskausdiabetes, niin miten helvetin idiootti sä olet, jos sä jatkat itsesi lihottamista roskaruoalla ja sitten naureskeleet "ollaanko me vähän läskejä"? Tuollaisilta pitäisi ottaa lapsi huostaan suoraan synnytyksestä, kun asenne on noin välinpitämätön vatsassa olevan vauvan terveyteen. Mahtaa olla kiva piikittää vauvaan insuliinia sen ensimmäiset elinviikot(?) . Mun tekee pahaa jo se, kun oma paino on noussut sen 12kg ja tuntuu, että puuskuttelee kuin joku valas kun kävelee portaissa ja olen huolissaan siitä, paljonko paino tästä vielä nousee kun ei halua kantaa ylimääräistä painoa mukanaan terveyssyistä. Synnytyksen jälkeen lienee muitakin asioita, joihin haluaa voimia käyttävän, kuin oman ruumiinpainon kannatteluun.

RV 35+4

Tiistaina oli neuvolakäynti lekurin tykö, seuraava käynti ensi viikon perjantaina. Ottivat streptokokki(?) testin ja katsoivat miten päin vauva tuolla mahassa oleilee, pää on alaspäin muttei kiinnittynyt/laskeutunut. Kohdun korkeus(?) oli 31cm ja paino 89,5kg. Tänään aamulla paino oli 89,1. Saas nähdä miten paljon tuota painoa vielä tulee tän loppuajan aikana. Oon ollut ihan järkyttävässä räkätaudissa tän viikon, niin ei ole tuo kävelykään hotsittanut. Kotona olen hääräillyt jonkin verran ja tänään pitäisi vielä niputtaa/laskea eilen pestyt loput vauvanvaatteet ja tehdä loppuyhteenveto siitä mitä vaatteita on tarpeeksi ja mitä ehkä pitäisi vielä hommata.  Eilen laskin jo pestyt vaatteet ja niputin ne kokojen mukaan.

To do-lista ja mitä pitäisi vielä shoppailla:
Lanolinittaa villavaippahousut
Ommella lakanoita
Tehdä lisäimuja + imetyssuojia sekä imetystyyny ja ehkä jälkivuotoa varten omia kestositeitä.
Kasata pinnasänky
Pakkaa sairaalakassi

Ostaa täytyisi vielä:
Kylpyamme
Hoitoalusta
Itkuhälytin
Rintapumppu
Pinnasänkyyn patja + patjansuojus
Talkkia
Tutteja vois ostaa pari kappaletta varalta, tosin en ole ihan varma vielä siitä haluanko opettaa vauvan tuttiin.

Kettupehmolelut Ikeasta
Syöttötuoli - tosin tämän kanssa ei ole mikään kiire, seurailen nettikirppareita ja hommaan Stokken mustan syöttötuolin jos sellainen tulee vastaan halvalla

Rv35+1 kuva

Kävin perjantaina töissä viemässä saikkulapun, paikalla oli yksi työkaveri joka sitten kertoi erään tyypin reaktion siihen, kun kuuli mun jääneen äitiyslomalle. Tämän tapauksen tytär on ollut meillä koulun ohessa töissä muutaman vuoden ja tämä tytär oli yksi meidän ryhmästä yt-neuvotteluiden jälkeen lopettaneista. Tämä äiti oli alkanut vaahtoamaan siitä, että miksi mun raskaudesta ei ole kerrottu julkisesti - tiesikö johtoporras edes siitä. Että nyt hänen tyttärensä pitää ottaa heti takaisin hommiin.... työkaveri oli todennut tälle vaan, että johtoporras on tiennyt mun poisjäännistä ja että asia on huomioitu myös siinä lukumäärässä, jotka sai potkut. Ihmisillä on ihan ihme logiikka, ihan kuin joku jäisi tuosta vain ilmoittamatta äitiyslomalle, ihmetystä aiheuttaa varsinkin se että luulisi tuon tapauksen itsekin tietävän sen, että laki velvoittaa kertoo tällaisesta tietyn ajan kuluessa työnantajalle.

Lauantaina sitten miehen kaveri soitti miehelle ja kertoi, että yksi heidän yhteinen kaveri oli nähnyt mut neuvolassa torstaina - kävin siellä tarkastuksessa, kun oireet viittasivat raskausmyrkytykseen. Ja siitä sitten lähti spekuloinnit liikkeelle. Jos mua joku vituttaa täällä "tuppukylässä" niin nuo juoruilevat tapaukset, en tajua miksi tämä tapaus ei voinut soittaa suoraan mun miehelle ja kysyä siltä mun mahdollisesta raskaudesta - ehei, piti soittaa miehen parhaalle kaverille ja kysyä siltä, olettaen että hälle oltaisiin asiasta kerrottu. No ei oltu kerrottu ei. No nyt sit tästä raskaudesta tietää koko vitun tuppukylä.
Miehen isälle kerroimme tästä eilen, kun ajelimme kotia kohti leffasta jonne hänet vietiin vietiin isänpäivän kunniaksi. Noin 5minuuttia siitä, kun miehen isä oli heitetty kotia ja me oltiin päästy kotia, mieheni sisko soittaa ja onnittelee. Sanoinkin miehelleni, että tämän takia en kauhian mielelläni olisi halunnut kertoa uutisista heti, koska tuppukylän tiedotuskeskus pitää huolen siitä, että tieto kulkee muiden korviin muiden kuin meidän kertomana. Yhtenä syynä mun salailutoiveelle on ollut se, että en halunnut kertoa asiasta heti koska ei voi tietää mitä raskauden edetessä tapahtuu. Nyt ollaan kuitenkin jo täysin turvallisilla vesillä siinä mielessä, että jos lapsi päättäisi nyt syntyä, se todennäköisesti jäisi eloon koska on jo täysin kehittynyt. Kiva siinä sit olisi olla selittelemässä koko helvetin tuppukylälle syitä, miksi nyyttiä ei ole kuulunut - saati kuunnella ihmisten pahoitteluja asiasta. Ja toisena syynä toki se, että olisin halunnut olla vauvan kanssa rauhassa synnytyksestä ainakin viikon ja tiedän, miten vaikeeta miehen puolen tapauksille on olla pois silmistä kun vauva syntyy ja nyt olen ihan varma, että tänne on heti änkeemässä koko suku kun kotiudutaan. Varsinkin jos tämä tapahtuu joulunaikaan. En oikeasti vaan halua tänne ketään ylimääräisiä tapauksia pällistelemään kun ollaan kotiuduttu ja vasta totuttautumassa uuteen tilanteeseen:/

Saikkua ja villasukkien neulontaa

Olin jo eilen aamulla vähän kahden vaiheilla töihin lähtemisen kanssa, oli jotenkin huono olo aamulla, mutta lähdin sit kuitenkin töihin. Tosin meinasin jo hypätä samalla bussilla takaisin kotia, kun olo oli niin huono kaupunkiin päästyä, mutta en luovuttanut vaan raahauduin töihin. Eilen illalla sitten tuli enemmän kipeämpi olo ja ilmoittelin esimiehelleni, etten usko että tulen töihin. Ja aamulla oli kyllä niin hirveä olo että ilmoitin hakevani saikkua näille kahdelle viimeiselle työpäivälle. Kurkku on tosi inhottavan tuntuinen ja pää tuntuu siltä, että se halkeaa. Yritän tässä siemailla vihreetä teetä hunajan kanssa, jos tuo auttaisi.

Viime viikolla opetelin vihdoinkin villasukan neulomista, siitä ei meinannut alkuun tulla yhtään mitään, mutta nyt olen päässyt jo hieman jyvälle ja sukat alkaa näyttää sukilta:D Luulen että näillä kolmella sukkaparilla pärjäilee ihan hyvin alkuun, ei ole kyllä havaintoakaan siitä minkä kokoinen vastasyntyneen jalka on, toivottavasti tuo resori ei ole ainakaan liian kireä.

Mieskin näki jo ensimmäisen painajaisen synnytykseen liittyen. Se heräs tuossa toissa aamuna ja kysyi multa "oliko se unta" en ensin vastannut hälle mitään, kun ajattelin että se höpöttelee unissaan, sit toisti kysymyksen ja olin vaan että oli joo unta. Sit aamupalalla sanoi nähneensä unta siitä, että mun lapsivedet oli mennyt:D

Pitää virittää mun puolelle sänkyä lakanan alle joku pressu ja sen päälle pari paksua pyyhettä sen varalta, jos lapsivedet meneekin keskellä yötä kesken unien. Ei kauheasti hotsittais tulla sairaalasta kotia lapsivetiseen sänkyyn makoilemaan.

Haluan rauhoittaa synnytyksen jälkeisen ajan vain meille kolmelle

sanoin jälleen kerran miehelleni, jotta hän ei todellakaan unohtaisi sitä faktaa, että kun lapsi syntyy niin sairaalaan eikä meille ole todellakaan tulemista ainakaan ensimmäiseen viikkoon, koska haluan rauhoittaa synnytyksen jälkeisen ajan vain meille kolmelle - että revin ihan hirveet herneet, jos tänne on joku änkeemässä heti katsomaan vauvaa. Mies ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikutti siltä että veteli herneet nenään. Vauva syntyy juuri "pahimpaan" influenssakauteen, joten jo senkään takia en halua tänne ketään ulkopuolisia. En omia vanhempia, en miehen puolelta ketään, enkä varsinkaan hänen esikoistaan joka todennäköisesti vain pelaisi 24/7 pleikkarilla täällä ollessa, saa tehdä tuota ihan omassa kodissaan tuolloin vauvan syntymän jälkeen.

Pitäkööt mua sitten paskana ihmisenä, mutta en todellakaan halua altistaa vastasyntynyttä heti monille pöpöille, koska en halua että vauva joutuu syömään turhia antibiootteja. Ne kun altistavat niin monille autoimmuunisairauksille myöhemmällä iällä, etten todellakaan halua tuollaista aiheuttaa toiselle. Mua ahdistaa kaikista eniten tässä asiassa juurikin tuo, että tiedän porukoiden änkeävän katsomaan vauvaa heti kun mies alkaa ilmoittelee lapsen syntymästä ja vaikka kuinka painottaisi että me sitten kutsumme, kun voi tulla, niin ihan varmasti tänne änkee joku miehenpuolen sukulaisista jossain hirveessä räkätaudissa röhimään vauvan kasvoja päin. Mun puolelta ovat sentään niin fiksuja, etteivät änkeä kysymättä saati kipeinä.

Hitto kun vois vaan mennä jonnekin täyshoitolaan viikoksi vauvan kanssa synnytyksen jälkeen, niin saisivat sukulaiset kolkutella kotimme ovea turhaan:D

Kiva sit jotain imetystäkin yrittää suorittaa, kun on puol sukua tuijottamassa sua. En ole näitä, jotka imettäisi muiden nähden, joten todellakin ilmoitan että nyt menen imettämään ja haluan imettää rauhassa, tai jos olen imettämässä yläkerrassa ja jotain vieraita änkee tänne niin ilmoitan, että pysyvät vaan alakerrassa etten kaipaa yleisöä. Mun rinnat eivät ole olleet tähänkään päivään mennessä mitkään yleiset nähtävyydet, eivätkä ne tule olemaan sitä vauvan syntymän jälkeenkään. Jos joku haluaa omia rintojaan pitää näytillä sukulaisten nähden, niin se on sen juttu, mä en moista harrasta. Pelkään sitä, että kilahdan ihan täysin jos joku änkee tänne pyytämättä, ilmoittamatta tai kipeänä.

Välillä melkein toivoo, ettei olisi edes raskaana, ettei tartteis kokea tuota ensimmäisten kuukausien vauvan mulkoilu -rumbaa.

rv 34+1 kuva

Viimeisiä päiviä viedään töissä, aamulla meinasin liukastua meidän terassilaudoille, kun sade oli kastellut ne todella liukkaaksi. Onneksi tuli vaan 1/4 kokoinen spagaatti ja pystyin jatkaa matkaani bussille. Olo on aika vetämätön. Eilen nukuin kahdet päikkäritkin, kun oli niin hyytynyt olo. Houkuttelee aika paljon ajatus siitä, että jäisin jo huomisesta alkaen saikulle kolmeksi päiväksi, viimeinen työpäivä - tuleva perjantai - kun on sovittu pekkaseksi. On hieman kuumeinen/räkänen olo ja vatsaa kivistää kävellessä aika paljon.