ihan hirveän flegmaattinen olo. Päivän aikana jaksaa tehdä jotain pientä, tullut otettua muutaman tunnin päikkäreitä päivittäin ja ihan hirveä hyytymyspäällä. Tai ei tää oikein hyytymyskään ole, vaan sellainen saamaton olotila. Asuntokin on ihan pommin jäljiltä.
Tänään sain laitettua makkariin levitetyt vauvanvaatteet takaisin lipastoon ja äsken tein joulukortteja jo hieman valmiiksi. Pitäisi jaksaa nuo askartelun sotkutkin siivota, mutta ei inspiroi:D
Rupesin pyörittelemään anopin sanoja päässäni, jotka hän sanoi maanantaina, kun hälle asti kiri tieto raskaudesta. Hän oli suuttunut, kun vasta nyt kerrottiin raskaudesta. Siis mitä vittua oikeasti, miten joku voi repiä herneet siitä, että hälle kerrotaan 5viikkoa ennen laskettua aikaa, että on tulossa vauva? Ois pitänyt sanoa, että mä olisin halunnut odottaa niin kauan, että ollaan oltu viikko kotona jo:D Ei edes ole kyse ensimmäisestä lapsenlapsesta, miehelläni on jo tosiaan 10v lapsi entuudestaan ja hänen siskollaan 3 ja 4 vuotiaat lapset. Anoppi otti esille sen, kuinka mieheni sisko oli kertonut heti plussatessa tuosta raskaudesta ja oli kuulemma niin kiva myötäelää tuo raskausaika tyttären kanssa - jälkikäteen ajateltuna harmittaa, etten möläyttänyt että olisiko se ollut parempi, jos oltais heti kerrottu raskaudesta ja sit jos se olisikin mennyt kesken, niin mitä sitten? Tässä kun kävi niin aiemmin jo, niin en todellakaan halua alkaa levittelee tietoa raskaudesta kuin vasta sitten, kun on varmaa että lapsi selviää jos syntyy ennenaikojaan. Sanoin etten ole sellainen joka haluaa jakaa omia asioitaan kellekään ja anoppi sanoi, että on huomannut sen. Ihan oikeasti, jos mä en halua edes oman äitini kanssa myötäelää raskausaikaani, niin minkä helvetin takia haluaisin myötäelää sen anoppini kanssa. Ja ois voinut sanoa, että no just tuon takia mä en halunnut, että raskaudesta kerrotaan edes, koska vihaan hössöttämistä ja lässyttämistä.
Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin jakaa jotain omia henkilökohtaisia asioita muille ja kuunnella heidän omakohtaisia kokemuksia raskaudesta tai synnyttämisestä tai selittää, miten raskaus on sujunut. Ainoastaan miehelle voin omia tuntemuksiani jakaa, en muille, koska mun mielestä nuo asiat ei muille kuulu pätkän vertaa.
Täytin eilen tuon synnytyssairaalaan menevän esitietolomakkeen, kirjasin siihenkin että mahdollisille vieraille voi ilmoittaa, ettemme ota vieraita vastaan. Pitää etukäteen jo miettiä tuo tekstiviesti, joka lähtee kun vauva syntyy. Miten sen nyt kauniisti sitten sanoo, että haluamme tutustua itse ensin uuteen tulokkaaseen ja ilmoittelemme tarkemmin, kun häntä voi tulla ihmettelemään kotiimme. Sitä ennen toivomme, että saamme rauhoittaa ensimmäiset päivät oman perheen kesken tälle ainutlaatuiselle hetkelle. Sit kun tullaan kotia, niin kylmästi vaan ulko-ovi lukkoon ja jos joku tulee ovelle koputtelee niin ovea ei avata koska kutsua ei ole tullut:D
Ei synnyttämisessä mikään stressaa, mutta voi vittu että mua risoo se jälkeinen aika ja sukulaisten ramppaaminen. Tähän mennessä, kun niiden kanssa ei ole tarvinnut kauheasti aikaa viettää ja tuohon tulee ihan varmasti muutosta lapsen myötä.