Olen saanut kuunnella vauva-uteluista jo muutamia vuosia - utelut tulevat lähinnä äitini puolelta ja tyyliin "kun säkin olet jo tuon ikäinen" ihan kuin en itse tiedostaisi, että olen yli 30-vuotias jo.
Tekisi mieli kirjoittaa tähän painokelvotonta tekstiä siitä, kuinka paljon mua sapettaa tuollaiset tiedustelut, mutten nyt viitsi kauheasti asiaan panostaa:D Kunhan totean, että mun mielestä muiden mahdolliset perheenperustamispläänit ei kuulu muille, kuin niille kahdelle ihmiselle, jotka ovat toisensa löytäneet.
Mä päätin jo suht nuorena sen, että lapsia en tee ennen kuin ehdotus tulee miehen suunnalta. Miehiä on ollut jo jonkin verran, kahdesti olen ollut kihloissa ja kolmas kerta vasta toden sanoi ja pääsin naimisiin asti. Olen tietoisesti blokannut itseltäni biologisen kellon pärinän ja vauvahaaveet, johtuen tästä vakaumuksestani etten tee lapsia oman mielen mukaan, vaan vasta sit kun mies näin haluaa. En voi käsittää ihmisiä jotka a)tekee lapsia "pelastaakseen" suhteen ja tajuavat lapsen synnyttyä että se mies on edelleen juoppo, väkivaltainen ja huono isäksi tai b) tekee lapsen miehen kanssa, joka ei itse lasta halua ts. hommautuu "vahingossa" raskaaksi vain koska oma biologinen kello huutaa. En voi käsittää mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu...niin tai kuten erään kaverin äiti ohjeisti lastaan, jolla puskee vauvakuumetta "no kato meet vaan baariin ja hommaat sieltä jonkun miehen yhdeksi illaksi, sit kasvatat lapsen yksinäsi." Kuka täysipäinen ÄITI ohjeistaa lastaan tuollein? Jos on miehellä mun mielestä oikeus päättää siitä, hommataanko lasta ylipäätään niin mun mielestä vielä tärkeämpää on se, että lapsella on oikeus siihen että sillä on edes mahdollisuus ehjään perheeseen. Eri juttu toki sitten ne tilanteet, joissa suhde on kariutunut syystä tai toisesta jo ennen kuin lapsi on syntynyt. Tosin tuolloinkin ihmetystäni herättää se, että miksi tehdään lapsi suhteeseen joka ei ole vakaalla pohjalla. Mä haluan (edes yrittää) tarjota lapselleni ehjän perheen, enkä halua tehdä uutta ihmistä maailmaan omien itsekkäiden halujeni pohjalta.
No mutta aiheeseen. Miehelläni on ollut jo jonkin aikaa vauvakuume. Homma lähti liikkeelle niinkin typerästä asiasta, kuin eräästä tv-sarjasta, jota seurasimme ja tähän sarjaan syntyi vauva ja mies tokaisi "tehdään mekin tuollainen" totesin tähän sitten "mä en tee lapsia ennen kuin olen naimisissa" johon mieheni "voidaan me naimisiin mennä, jos mun tarvii tulla paikalle vain sanomaan tahdon"...
Lopun voitte jo mahdollisesti arvata ja ah niin ihanan romanttiset "tehdään sit vauva"-häät pidettiin ja nyt ollaan mies ja vaimo.
Olen jo jonkin aikaa yrittänyt tutkailla kuukautiskiertoani sillä silmällä, jotta mihin kohtaan kuuta mahdollinen ovulaatio ajoittuu, mutta vielä hieman hirvittää ajatus siitä, että jossain vaiheessa ois vatsa pömpöllään ja vielä enemmän hirvittää, jos en koskaan tule raskaaksi. Mutta sen päätöksen olen tehnyt jo ennen kuin raskautta alettiin varsinaisesti suunnittelemaan - en tule asiasta mainitsemaan sanallakaan kellekään, niin pitkään kuin asia on vain mahdollista pitää salassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti