Okei, en ole miestäni varsinaisesti kieltänyt puhumasta meidän vauvantekoaikatauluista, mutta hieman ärsyttää kun olen jo kahdelta kaverilta kuullut että mieheni on möläyttänyt lastentekohaaveista. Eikä varsinaisesti edes haaveista, vaan ensimmäinen tapaus oli kysellyt milloin meille tulee vauvoja ja mies oli sanonut että eiköhän niitä lähiaikoina ala tulemaan ja samalla ilmoittanut, että niitä tehdään kaksi lyhyellä ikäerolla:D ei oltu asiasta edes keskenämme pahemmin keskustelleet, mutta näin hän on päättänyt ja kyllä mä nyt sitten hänen päätöstään tuen, jos hän kokee asian parhaaksi noin:D Tai no katsoo nyt mitkä on fiilikset ensimmäisen (mahdollisen) synnytyksen jälkeen. Toinen möläytys oli nyt viikonloppuna, kun kaveripariskunta oli käymässä ja olivat kehunneet meidän kotia ja mieheni oli sanonut jotain siihen tyyliin, että katsoo nyt miten pitkään mahdutaan olemaan täällä josta kaveri olisitten päätellyt, että oltaisiin lisääntymässä ja oli asiaa tiedustellut ja mieheni oli myöntänyt asian. Onhan tuo nyt semisti suloista, mutta voiko toiselle sanoa että et sä viittisit sä olla puhumatta noista lisääntymisjutuista kellekään, koska en halua että asiasta puhutaan ympäriinsä.
Se on varmaan hölöttänyt noista jo ympäriinsä, en ole varma haluanko edes tietää keille kaikille. Mitenköhän sitten käy, jos tässä lähiaikoina raskaudun ja en itse haluaisi asiaa mainostaa kellekään. Mitenköhän pitkään tuo osaa pitää suunsa supussa ja voinko pyytää toista olemaan asiasta hiljaa...
Itse olen miettinyt asioita jo niinkin pitkälle, että jos saadaan kaksi lasta, niin pärjätään tässä asunnossa ihan hyvin vaikka seuraavat 10vuotta. Ensimmäinen lapsi pärjää ensimmäisen vuoden makuuhuoneemme nurkkaukseen sijoitettavassa sängyssä ja kun aika koittaa, niin hälle tulee oma huone nykyään työhuoneen/vierashuoneen virkaa pitävästä huoneesta. Miehelläni on ala-asteikäinen poika, joka on meillä n. joka toinen viikonloppu eikä juurikaan "huoneessaan" aikaa vietä, joten hän ei tarvitse omaa huonetta, joten kun työhuoneemme/vierashuone on aika muuttaa lastenhuoneeksi niin mieheni poika saa majoittautua olohuoneeseen vierassängyllä. Mieheni oli itse nuorena avioeroperheessään majoittautunut aina äitinsä sohvalle, kun oli äitinsä luona, eikä hän ole traumatisoitunut asiasta. Muutoin asui isänsä tykö, jossa hällä oli oma huone. Sitten kun työhuone käy pieneksi, ts. mikäli saamme kaksi lasta, niin vaihdamme oman makuuhuoneen (joka on isoin tila asunnossamme) työhuoneeseen ja lapset saavat yhteisen huoneen meidän makuuhuoneesta.Uskon kuitenkin, että mikäli lapsien ikäero on vuoden verran, niin he pärjäävät ihan hyvin tarhaikäiseksi asti pienemmässäkin yhteisessä huoneessa.
Niin etten mä nyt sit tiiä kumpi meistä on se tärähtäneempi tapaus xD Mieheni, joka hölöttää asioista ennakkoon, vai mä joka suunnittelen asioita seuraavan 10 vuoden päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti