Yleisohjeena on tosiaan se, että ovulaatio on kuukautiskierron puolivälin aikoihin eli n. 14vrk ennen seuraavia kuukautisia ja n. 14vrk kuukautisten jälkeen, mutta ilmeisesti tämä ohjeistus on aika karkea. Luin netistä eilen, että todella pieni osa naisista ovuloi tuon säännön mukaisesti, vaikka kuukautiskierto olisi säännöllinenkin.
Olen nyt hieman pihalla omista ovulaatioistani ja ylipäätään kuukautiskierron laskemisesta. Viimeisimmät kuukautiseni alkoivat torstaina 18.7 klo 20:30 joten ilmeisesti viralliseksi vuotopäiväksi lasketaan vasta perjantai 19.7 koska kuukautiset ovat alkaneet klo 18:sta jälkeen edellisenä päivänä - tuota aiemmat kuukautiset olivat 18.6 mutten kuollaksenikaan muista mihin aikaan päivästä ne alkoivat. Voi olla, että nuokin lasketaan virallisesti vasta seuraavalle päivälle.
5.7 perjantaina minulla oli pientä vihlontaa, hieman kuin kuukautiskipuja sekä tissit olivat arat. Myös 7.7 oli pientä vihlontaa kohdunsuulla. Eli olettaisin ovulaation tapahtuneen noihin aikoihin. Tuolloin ovulaatio olisi tapahtunut yli 14vrk edellisistä kuukautisista.
28.7 mulla alkoi vihlomaan "kohdunsuuta" ja tätä vihlontaa oli myös seuraavana päivänä. Nyt on sellainen tunne, että mitä jos ovulaatio tapahtuikin jo tuolloin. Eli 10vrk edellisistä kuukautisista ja olemme taas armottomasti myöhässä sekstailujen suhteen. Tuossa kun on taas ollut ainakin viikon tauko seksin kanssa mikäli ovulaatio tapahtui viime viikon lopulla.
Tein tuolloin illalla myös ovulaatiotestin, joka viittasi ovulaatioon, mutta se ei ole kauhean luotettava mikäli ei ole ollut syömättä ja juomatta kolmea tuntia.
Pitäisi vain jaksaa innostua limojeni tutkimisesta, täällä todella hyvä ohjeistus liman tulkintaan: http://luomupimu.blogspot.fi/2011/11/ovulaatiolima-ja-muita-valkovuodon.html
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Lapsen isän "valinta"
Toisinaan sitä miettii, mitä ihmisten päässä on liikkunut kun ovat tehneet jonkun tapauksen kanssa lapsen. En nyt tiedä, voinko sanoa ymmärtäväni vielä sen, että tekee kerran virheen ja tekee lapsen huonon miehen kanssa, mutta sitä en ainakaan ymmärrä että tekee toisen lapsen vielä idiootimman tapauksen kanssa.
Mulle on ollut aina selvää se, etten tee lasta sellaisen tapauksen kanssa, jota en tunne tarpeeksi hyvin. Suhteen alkuhuumassa tällaisia päätöksiä ei todellakaan tehdä, koska sen huuman jälkeen toisen luonne vasta tulee esille. Ymmärrän toki sen, että voi tulla vahinkoraskauksia ja ei raaskita tai olosuhteiden pakosta voida tehdä aborttia, mutta että ihan oikeasti suunnittelemalla suunnittelee raskaukauden sellaisen tapauksen kanssa, joka ei osaa huolehtia kunnolla edes itsestään. Ei voi käsittää. Tai sitten nämä tapaukset, jotka tekevät lapsia useiden miesten kanssa ilmeisesti kuvitellen, että se lapsi saa miehen jäämään paskaan suhteeseen. Tai no mistä minä tiedän ne pohjimmaiset syyt, mutta toisinaan ihmetyttää rankasti tällaiset tapaukset joilla on kolmenkin eri tapauksen kanssa lapsia. Jos olisin mies, niin en todellakaan ottaisi tällaista naista itselleni. Kyllähän tuollainen kertoo ihmisestä aika paljon, jos tehtailee lapsia kuin koiranpentuja ja sitten kerää niistä itselleen rahat - jos ei miehen elarimaksujen kautta niin sitten sossun kautta.
Tai sitten nämä tapaukset, jotka tekevät lapsen jonkun miehen kanssa, sitten eivät anna näiden miesten luoda kunnollista suhdetta lapseensa. Muutetaan jonnekin huisan helvettiin, elarit kyllä kelpaa mutta ei se, että lapsi saisi tutustua isäänsä. Okei, voi olla niin paskoja tyyppejä, ettei sen takia halua että lapsi on tällaiseen yhteydessä, mutta asiaa olisi ehkä kannattanut miettiä jo siinä vaiheessa, kun se kusitikku plussailee. Miksi tehdä lapsi sellaisen kanssa, jonka ei halua pitää lapseensa yhteyttä?
Olemme olleet aviomieheni kanssa reilun 4-vuotta yhdessä, luulen tietäväni että hän tulee ottamaan lapsesta vastuun kävi meille miten tahansa. Ja tiedän se, että jos jostain syystä me erottaisiin, niin jäisin asumaan lähistölle ja lapsi olisi yhtä paljon kummallakin. En mistään tilanteesta erottaisi lasta isästään. Tai no ehkä sitten, jos nyt paljastuisi että mieheni olisi hirveän väkivaltainen alkoholisti, joka ei osaa pitää elämänhallintalankoja käsissään, mutta tämä tilanne vaatisi täydellisen luonteenmuutoksen.
Ihmiset, miettikää ihan oikeasti kahdesti millaisen isän/äitin haluatte lapselle. Ja miehet - vaikka nainen jauhaisikin teille, että ehkäisyasiat on kunnossa, niin käyttäkää sitä kondomia niin pitkään että olette täysin varmoja siitä, että asia on näin ettei sitten tartte olla kyrpä otsassa maksamassa elareita, koska nainen tuli "vahingossa" raskaaksi. Maailma on täynnä biologisen kellon sokeuttamia naisia, jotka tekee mitä tahansa saadakseen lapsen, välittämättä siitä millaisen pohjan lapsen elämälle luo valinnoillaan.
Mulle on ollut aina selvää se, etten tee lasta sellaisen tapauksen kanssa, jota en tunne tarpeeksi hyvin. Suhteen alkuhuumassa tällaisia päätöksiä ei todellakaan tehdä, koska sen huuman jälkeen toisen luonne vasta tulee esille. Ymmärrän toki sen, että voi tulla vahinkoraskauksia ja ei raaskita tai olosuhteiden pakosta voida tehdä aborttia, mutta että ihan oikeasti suunnittelemalla suunnittelee raskaukauden sellaisen tapauksen kanssa, joka ei osaa huolehtia kunnolla edes itsestään. Ei voi käsittää. Tai sitten nämä tapaukset, jotka tekevät lapsia useiden miesten kanssa ilmeisesti kuvitellen, että se lapsi saa miehen jäämään paskaan suhteeseen. Tai no mistä minä tiedän ne pohjimmaiset syyt, mutta toisinaan ihmetyttää rankasti tällaiset tapaukset joilla on kolmenkin eri tapauksen kanssa lapsia. Jos olisin mies, niin en todellakaan ottaisi tällaista naista itselleni. Kyllähän tuollainen kertoo ihmisestä aika paljon, jos tehtailee lapsia kuin koiranpentuja ja sitten kerää niistä itselleen rahat - jos ei miehen elarimaksujen kautta niin sitten sossun kautta.
Tai sitten nämä tapaukset, jotka tekevät lapsen jonkun miehen kanssa, sitten eivät anna näiden miesten luoda kunnollista suhdetta lapseensa. Muutetaan jonnekin huisan helvettiin, elarit kyllä kelpaa mutta ei se, että lapsi saisi tutustua isäänsä. Okei, voi olla niin paskoja tyyppejä, ettei sen takia halua että lapsi on tällaiseen yhteydessä, mutta asiaa olisi ehkä kannattanut miettiä jo siinä vaiheessa, kun se kusitikku plussailee. Miksi tehdä lapsi sellaisen kanssa, jonka ei halua pitää lapseensa yhteyttä?
Olemme olleet aviomieheni kanssa reilun 4-vuotta yhdessä, luulen tietäväni että hän tulee ottamaan lapsesta vastuun kävi meille miten tahansa. Ja tiedän se, että jos jostain syystä me erottaisiin, niin jäisin asumaan lähistölle ja lapsi olisi yhtä paljon kummallakin. En mistään tilanteesta erottaisi lasta isästään. Tai no ehkä sitten, jos nyt paljastuisi että mieheni olisi hirveän väkivaltainen alkoholisti, joka ei osaa pitää elämänhallintalankoja käsissään, mutta tämä tilanne vaatisi täydellisen luonteenmuutoksen.
Ihmiset, miettikää ihan oikeasti kahdesti millaisen isän/äitin haluatte lapselle. Ja miehet - vaikka nainen jauhaisikin teille, että ehkäisyasiat on kunnossa, niin käyttäkää sitä kondomia niin pitkään että olette täysin varmoja siitä, että asia on näin ettei sitten tartte olla kyrpä otsassa maksamassa elareita, koska nainen tuli "vahingossa" raskaaksi. Maailma on täynnä biologisen kellon sokeuttamia naisia, jotka tekee mitä tahansa saadakseen lapsen, välittämättä siitä millaisen pohjan lapsen elämälle luo valinnoillaan.
perjantai 26. heinäkuuta 2013
raskausmaha
Hitto että repeilytti tämä Iltalehden artikkeli raskausmahojen hiplailuista: http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2013072517296088_rb.shtml
Voisi testata tuota, jos onni on myöden, että koskettelee toisen mahaa takaisin jos tulee ilman lupaa koskettelee mun mahaa. Tosin voisin harkita jopa sellaisen paidan hommaamista, jossa lukee navan kohdalla teksti "näpit irti".
Voisi testata tuota, jos onni on myöden, että koskettelee toisen mahaa takaisin jos tulee ilman lupaa koskettelee mun mahaa. Tosin voisin harkita jopa sellaisen paidan hommaamista, jossa lukee navan kohdalla teksti "näpit irti".
torstai 25. heinäkuuta 2013
miehen vauvakuume
Okei, en ole miestäni varsinaisesti kieltänyt puhumasta meidän vauvantekoaikatauluista, mutta hieman ärsyttää kun olen jo kahdelta kaverilta kuullut että mieheni on möläyttänyt lastentekohaaveista. Eikä varsinaisesti edes haaveista, vaan ensimmäinen tapaus oli kysellyt milloin meille tulee vauvoja ja mies oli sanonut että eiköhän niitä lähiaikoina ala tulemaan ja samalla ilmoittanut, että niitä tehdään kaksi lyhyellä ikäerolla:D ei oltu asiasta edes keskenämme pahemmin keskustelleet, mutta näin hän on päättänyt ja kyllä mä nyt sitten hänen päätöstään tuen, jos hän kokee asian parhaaksi noin:D Tai no katsoo nyt mitkä on fiilikset ensimmäisen (mahdollisen) synnytyksen jälkeen. Toinen möläytys oli nyt viikonloppuna, kun kaveripariskunta oli käymässä ja olivat kehunneet meidän kotia ja mieheni oli sanonut jotain siihen tyyliin, että katsoo nyt miten pitkään mahdutaan olemaan täällä josta kaveri olisitten päätellyt, että oltaisiin lisääntymässä ja oli asiaa tiedustellut ja mieheni oli myöntänyt asian. Onhan tuo nyt semisti suloista, mutta voiko toiselle sanoa että et sä viittisit sä olla puhumatta noista lisääntymisjutuista kellekään, koska en halua että asiasta puhutaan ympäriinsä.
Se on varmaan hölöttänyt noista jo ympäriinsä, en ole varma haluanko edes tietää keille kaikille. Mitenköhän sitten käy, jos tässä lähiaikoina raskaudun ja en itse haluaisi asiaa mainostaa kellekään. Mitenköhän pitkään tuo osaa pitää suunsa supussa ja voinko pyytää toista olemaan asiasta hiljaa...
Itse olen miettinyt asioita jo niinkin pitkälle, että jos saadaan kaksi lasta, niin pärjätään tässä asunnossa ihan hyvin vaikka seuraavat 10vuotta. Ensimmäinen lapsi pärjää ensimmäisen vuoden makuuhuoneemme nurkkaukseen sijoitettavassa sängyssä ja kun aika koittaa, niin hälle tulee oma huone nykyään työhuoneen/vierashuoneen virkaa pitävästä huoneesta. Miehelläni on ala-asteikäinen poika, joka on meillä n. joka toinen viikonloppu eikä juurikaan "huoneessaan" aikaa vietä, joten hän ei tarvitse omaa huonetta, joten kun työhuoneemme/vierashuone on aika muuttaa lastenhuoneeksi niin mieheni poika saa majoittautua olohuoneeseen vierassängyllä. Mieheni oli itse nuorena avioeroperheessään majoittautunut aina äitinsä sohvalle, kun oli äitinsä luona, eikä hän ole traumatisoitunut asiasta. Muutoin asui isänsä tykö, jossa hällä oli oma huone. Sitten kun työhuone käy pieneksi, ts. mikäli saamme kaksi lasta, niin vaihdamme oman makuuhuoneen (joka on isoin tila asunnossamme) työhuoneeseen ja lapset saavat yhteisen huoneen meidän makuuhuoneesta.Uskon kuitenkin, että mikäli lapsien ikäero on vuoden verran, niin he pärjäävät ihan hyvin tarhaikäiseksi asti pienemmässäkin yhteisessä huoneessa.
Niin etten mä nyt sit tiiä kumpi meistä on se tärähtäneempi tapaus xD Mieheni, joka hölöttää asioista ennakkoon, vai mä joka suunnittelen asioita seuraavan 10 vuoden päähän.
Se on varmaan hölöttänyt noista jo ympäriinsä, en ole varma haluanko edes tietää keille kaikille. Mitenköhän sitten käy, jos tässä lähiaikoina raskaudun ja en itse haluaisi asiaa mainostaa kellekään. Mitenköhän pitkään tuo osaa pitää suunsa supussa ja voinko pyytää toista olemaan asiasta hiljaa...
Itse olen miettinyt asioita jo niinkin pitkälle, että jos saadaan kaksi lasta, niin pärjätään tässä asunnossa ihan hyvin vaikka seuraavat 10vuotta. Ensimmäinen lapsi pärjää ensimmäisen vuoden makuuhuoneemme nurkkaukseen sijoitettavassa sängyssä ja kun aika koittaa, niin hälle tulee oma huone nykyään työhuoneen/vierashuoneen virkaa pitävästä huoneesta. Miehelläni on ala-asteikäinen poika, joka on meillä n. joka toinen viikonloppu eikä juurikaan "huoneessaan" aikaa vietä, joten hän ei tarvitse omaa huonetta, joten kun työhuoneemme/vierashuone on aika muuttaa lastenhuoneeksi niin mieheni poika saa majoittautua olohuoneeseen vierassängyllä. Mieheni oli itse nuorena avioeroperheessään majoittautunut aina äitinsä sohvalle, kun oli äitinsä luona, eikä hän ole traumatisoitunut asiasta. Muutoin asui isänsä tykö, jossa hällä oli oma huone. Sitten kun työhuone käy pieneksi, ts. mikäli saamme kaksi lasta, niin vaihdamme oman makuuhuoneen (joka on isoin tila asunnossamme) työhuoneeseen ja lapset saavat yhteisen huoneen meidän makuuhuoneesta.Uskon kuitenkin, että mikäli lapsien ikäero on vuoden verran, niin he pärjäävät ihan hyvin tarhaikäiseksi asti pienemmässäkin yhteisessä huoneessa.
Niin etten mä nyt sit tiiä kumpi meistä on se tärähtäneempi tapaus xD Mieheni, joka hölöttää asioista ennakkoon, vai mä joka suunnittelen asioita seuraavan 10 vuoden päähän.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
ovulaatiotestin käytön opettelua
Katsoin eilen huvikseni uudelleen tuon syljestä tehtävän ovulaatiotestin opetusvideon ja huomasin kaksi asiaa jotka olen tehnyt päin puuta.
a)sylki otetaan kielen alta sormella ja pistetään mikroskoopin päälle - ei siis mistä sattuu.
b)sylki pyyhitään mikroskoopilta mikrokuituliinalla - ei vesihanan alla uittamalla:D
Jospa sitä nyt saisi hieman luotetettavampaa raportointia tuon laitteen kanssa:D
Alunperin yhtenä ajatuksena ovistestin hommaamiseen oli se, että oppisin tunnistamaan ovulaation ei vain raskauden välttämiseksi tai saavuttamiseksi, vaan myös sen saavuttamiseksi että olisi joku sauma "yrittää" vaikuttaa vauvan sukupuoleen. Poikasiittiöt kun ovat lyhytikäisempiä, niin mikäli pyrkii siihen ettei harrasta ovulaatiopäivänä seksiä ja mielellään vielä paria päivää ennen ovista välttelee seksiä, niin voi olla suurempi todennäköisyys saada tyttölapsi. Jotenkin sellainen tunne, että tyttölapsi ois vähän helpompi ensimmäisenä pirpanana kuin poikalapsi vaikka ei kai sillä sukupuolella lopulta merkitystä ole, kunhan lapsi on terve. Kaikilla tuntuu vain olevan pelkkiä poikalapsia niin itse haluaisin tyttölapsen vaikka eihän noihin asioihin lopulta voi kauhiasti vaikuttaa, mutta kai sitä saa elätellä toiveitaan edes:)
a)sylki otetaan kielen alta sormella ja pistetään mikroskoopin päälle - ei siis mistä sattuu.
b)sylki pyyhitään mikroskoopilta mikrokuituliinalla - ei vesihanan alla uittamalla:D
Jospa sitä nyt saisi hieman luotetettavampaa raportointia tuon laitteen kanssa:D
Alunperin yhtenä ajatuksena ovistestin hommaamiseen oli se, että oppisin tunnistamaan ovulaation ei vain raskauden välttämiseksi tai saavuttamiseksi, vaan myös sen saavuttamiseksi että olisi joku sauma "yrittää" vaikuttaa vauvan sukupuoleen. Poikasiittiöt kun ovat lyhytikäisempiä, niin mikäli pyrkii siihen ettei harrasta ovulaatiopäivänä seksiä ja mielellään vielä paria päivää ennen ovista välttelee seksiä, niin voi olla suurempi todennäköisyys saada tyttölapsi. Jotenkin sellainen tunne, että tyttölapsi ois vähän helpompi ensimmäisenä pirpanana kuin poikalapsi vaikka ei kai sillä sukupuolella lopulta merkitystä ole, kunhan lapsi on terve. Kaikilla tuntuu vain olevan pelkkiä poikalapsia niin itse haluaisin tyttölapsen vaikka eihän noihin asioihin lopulta voi kauhiasti vaikuttaa, mutta kai sitä saa elätellä toiveitaan edes:)
torstai 18. heinäkuuta 2013
seuraavaa ovulaatiota odottelemaan
Aamuinen raskaustesti oli oletetusti negatiivinen ja nyt nuo kuukautiset näyttäisivät ja tuntuisivat tekevän tuloaan, hirveä polte alavatsassa ja pientä vuotoa. Ovulaatio on siis ollut todennäköisesti 5.7 koska tuolloin mulla oli tissit kipeät ja lieviä menkkakipumaisia olotiloja pötsissä. Tuolla viikolla seksiä oli tullut harrastettua 2. 3. ja 7.päivä joten juuri siihen väliin on tuo ovis ajoittunut, homma taisi kosahtaa siihen, kun saunottiin tuolla viikolla - saunominen kun tappaa siittiöitä ja kun mestoillani oli ollut mahdollisesti odottamassa siittiöt munasoloa, niin oon murhannut ne saunomalla. Olin tuolla viikolla niin varma, että ovulaatio olisi ollut jo edellisellä viikolla, joten ei tullut "pantua kuin viimeistä päivää" joka nyt on muutenkin harvinaista herkkua tässä taloudessa, yleensä kun seksiä on maksimissaan kerran viikossa:D Eli vastaisuudessa, kun tähtää siihen että kuukauden alusta harrastaa seksiä joka toinen päivä 1-10päivinä niin oviksen kanssa voisi olla paremmin saumoja.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
to be or not to be
toistaiseksi kuukautiset eivät ole alkaneet, huomenna aamulla ajattelin tehdä testin mikäli Japanin lippu ei tee ilmestymistä sitä ennen. Alavatsaa vihloo sillein jännästi, vaikea sanoa onko kuukautiskipuja vai jotain muuta, ei ehkä kuitenkaan perusfiilis mikä tulee ennen kuukautisia/niiden aikana. Rinnat tuntuu hieman normaalia raskaimmilta, mikä on toisaalta suhteellisen normaalia ennen kuukautisia. Erityisen arat ne eivät kuitenkaan ole. Alavatsa pömpöttää ehkä semisti enemmän kuin normaalisti ja jos yrittää vetää pötsiä sisään, niin se tuntuu inhalta. Vessassa ravaamiset on öiden osalta hieman helpottanut. Viikonloppuinen uupuminen on myös helpottanut.
Jotenkin uskoisin, että sen kyllä aavistaisi jos on raskaana... eikä ikävä kyllä sellaista fiilistä nyt ole.
Jotenkin uskoisin, että sen kyllä aavistaisi jos on raskaana... eikä ikävä kyllä sellaista fiilistä nyt ole.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Kuukautiskierto
Mulla oli nuorempana niin säännöllinen kuukautiskierto, että kuukautiset alkoi aina tyyliin 5.päivä klo 22.35, tosin tuolloin popsin e-pillereitä joten välivuotoahan tuo oli. Nykyään kuukautiskierto on 27-31päivää ja olen ollut ilman hormonaalista ehkäisyä jo reilun 3-vuotta. Viime kuukautiset alkoivat 17.6 ja keskiarvo kuukautiskierron pituudella on 29vrk. Kuukautisten olisi pitänyt tänään alkaa, ja vaikka jo lauantaina oli enteileviä tuntemuksia alamahassa, eivät kuukautiset ole vielä alkaneet. Toivossa on hyvä elää, etteivät ne alkaisikaan mutta on jotenkin sellainen tunne, ettei vielä kuitenkaan tärpännyt.
Alkuraskauden oireita tullut luettua ja jopa viikonloppuna alkanut nuhainen olo voisi olla moista oiretta, myös hirveä väsymys ja tihentynyt virtsaamisen tarve viittaavat alkuraskauden oireisiin. Vaikka voivat viittaa ihan perus pöpöihinkin.
Kävin tänään lounastauolla hakemassa pari raskaustestiä, tein ensimmäisen testin jo hätäpäissäni työpaikalla ja se näytti negatiivista, olin tosin juonut reippaasti vettä ja ollut vain kaksi tuntia pissaamatta joten tulos voi vääristyä. Toisen testin teen, mikäli kuukautiset eivät sitä ennen ala, tulevana keskiviikkona tai torstaina. Toisaalta ei testi tuolloinkaan välttämättä vielä mitään kerro...
Viikko pitäisi vielä elää jännityksessä, ennen kuin on taas hieman viisaampi.
Alkuraskauden oireita tullut luettua ja jopa viikonloppuna alkanut nuhainen olo voisi olla moista oiretta, myös hirveä väsymys ja tihentynyt virtsaamisen tarve viittaavat alkuraskauden oireisiin. Vaikka voivat viittaa ihan perus pöpöihinkin.
Kävin tänään lounastauolla hakemassa pari raskaustestiä, tein ensimmäisen testin jo hätäpäissäni työpaikalla ja se näytti negatiivista, olin tosin juonut reippaasti vettä ja ollut vain kaksi tuntia pissaamatta joten tulos voi vääristyä. Toisen testin teen, mikäli kuukautiset eivät sitä ennen ala, tulevana keskiviikkona tai torstaina. Toisaalta ei testi tuolloinkaan välttämättä vielä mitään kerro...
Viikko pitäisi vielä elää jännityksessä, ennen kuin on taas hieman viisaampi.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
koira vs lapsi
En ole oikeastaan koskaan tykännyt koirista, jossain vaiheessa mietin jopa sitä että jos en voi sietää koirien aiheuttamaa vaivaa niin miten voin sietää lapsia, koska eihän ne nyt lopulta kauheasti eroa toisistaan. Yhtenä syynä koira inhooni on se, että ne nyt vaan haisee mun nenään ihan hirveälle ja koska olen niille allerginen.
En myöskään jaksa sellaista riippuvuussuhdetta kuten koirilla on ihmisiin. Koiria pitää lenkkeilyttää kolmesti päivässä, säällä kuin säällä. Ne roikkuu kokoajan sun perseessä kiinni häntää heiluttaen, kun pitäisi heittää palloa tai jotain muuta keksiä, jotta koira saisi tarvitsemansa huomion. Toki on olemassa erilaisia koirarotuja ja ne käyttäytyvät erilailla, mutta silti. Ja jos haluat olla yön pois kotoota, sellaisessa paikassa jossa ei saa olla koiria, joudut hommaa koiralle hoitajan, koska koira ei pärjää yksin kotona vuorokautta.
Miten koirat sitten eroaa lapsista, koska yllä kuvaamani tilanteet sopivat myös kuvaamaan lapsen tarpeita ja käytöstä. Lapsi vaatii enemmän huomiota ja on riippuvaisempi ihmisestä monta vuotta -> terve lapsi kehittyy ja oppii pitämään itsestään huolta, koira ei.
Joten ehkä voin haudata tuon pelkoni, että jos en jaksaisi tai haluaisi pitää huolto koirasta, niin ehkä mä kuitenkin pärjään lapsen kanssa:D
En myöskään jaksa sellaista riippuvuussuhdetta kuten koirilla on ihmisiin. Koiria pitää lenkkeilyttää kolmesti päivässä, säällä kuin säällä. Ne roikkuu kokoajan sun perseessä kiinni häntää heiluttaen, kun pitäisi heittää palloa tai jotain muuta keksiä, jotta koira saisi tarvitsemansa huomion. Toki on olemassa erilaisia koirarotuja ja ne käyttäytyvät erilailla, mutta silti. Ja jos haluat olla yön pois kotoota, sellaisessa paikassa jossa ei saa olla koiria, joudut hommaa koiralle hoitajan, koska koira ei pärjää yksin kotona vuorokautta.
Miten koirat sitten eroaa lapsista, koska yllä kuvaamani tilanteet sopivat myös kuvaamaan lapsen tarpeita ja käytöstä. Lapsi vaatii enemmän huomiota ja on riippuvaisempi ihmisestä monta vuotta -> terve lapsi kehittyy ja oppii pitämään itsestään huolta, koira ei.
Joten ehkä voin haudata tuon pelkoni, että jos en jaksaisi tai haluaisi pitää huolto koirasta, niin ehkä mä kuitenkin pärjään lapsen kanssa:D
äitiysvaatteet
Tuli sitten pistettyä Ellokselle tilausta parista todella halvasta äitysfarkusta. Tummansiniset tällaiset: http://www.ellos.fi/cocoon/farkut-korkea-malli/351596 ja vähän samanlaiset matalavyötäröiset farkut piti tilata samalla, kun tilasin muita vaatteita. Olen tosin sen verran taikauskoinen, että pelkään että pelkästään tällaisten asioiden ennakoiminen on vain haitaksi.
Kuinkahan pitkään raskauden voi pitää piilossa pukeutumisella. Tykkään pukeutua vartalonmyöntäisiin paitoihin, joten jos vaihdan tyyliä lennosta niin se saattaa aiheuttaa raskausepäilyjä. Toivottavasti välttyisin vähintään puolivälin ylin työpaikalla ihmettelyiltä. En jaksa yhtään mitään vatsanhiplaajia ja koska on laskettuaika tiedusteluita.
Kuinkahan pitkään raskauden voi pitää piilossa pukeutumisella. Tykkään pukeutua vartalonmyöntäisiin paitoihin, joten jos vaihdan tyyliä lennosta niin se saattaa aiheuttaa raskausepäilyjä. Toivottavasti välttyisin vähintään puolivälin ylin työpaikalla ihmettelyiltä. En jaksa yhtään mitään vatsanhiplaajia ja koska on laskettuaika tiedusteluita.
ennakkoon mietityt periaatteet...vs todellisuus
Suurinosa naisista varmastikin miettii, miten tulee jälkikasvunsa kasvattamaan. Itselläni on suht selkeät sävelet asian tiimoilta, mutta sen näkee sitten miten todellisuudessa hommat tulee menemään, kunhan se on ajankohtaista. Joten nyt kun tilanne ei ole vielä päällä, onkin hyvä listaa se ideaalitilanne johon tähtää ja vertaa sitä sitten aikanaan todellisuuteen. Kaikkea (jos mitään) kun ei voi ennustaa, esimerkiksi imetys joka ei välttämättä onnistu kaikilla.
Ihanteellisin tilanne itselläni olisi se, että voisi imettää 9kk. Olen myös miettinyt sitä, että lapselle ei tulla antamaan rokotteita ennen kuin hän täyttää kolme - tämä sen takia, että lapsen oma vastustuskyky saa kehittyä ensin, ennen kuin sitä aletaan sekoittamaan teennäisellä vastustuskyvyllä. En tule myöskään itse ottamaan mitään influenssarokotetta mahdollisen raskauden aikana.
En myöskään tule antamaan lapselle viljaa tai sokeria sisältäviä tuotteita ennen kuin hän on 3-vuotias. Lehmänmaitokaan ei todennäköisesti tule kuulumaan ruokavalioon kovinkaan aikaisessa vaiheessa, mutta tämäkin jää nähtäväksi.
Olen myös ajatellut sitä tavaramäärää, johon tuo (mahdollinen) lapsi tullaan hukuttamaan sukulaisten toimesta. Onneksi voidaan vedota siihen, ettei meillä ole kauheasti tilaa krääsälle, niin voi hienovaraisesti ilmoittaa että älkää mielellään tuoko leluja, jotka eivät kestä aikaa. En halua ympäröidä lasta muovilla, joten kaikki muovikrääsät tulee todennäköisesti menemään hyvinkin nopeasti kiertoon. Miten tällaisenkin asian sitten esittäisi sukulaisille...."Hei, älkää tuoko meille mitään muovikrääsää, koska niistä irtoaa lapselle haitallisia aineita ja ne häiritsee lapsen hormonituotantoa..." taitaa mennä 99% ihmisten hilseen yli.
Kestovaippailua tulen ainakin yrittämään, koska se vaippamäärä minkä yksi vauva saa aikaan vuodessa on ihan hirveä kasa ja vaipoilla menee vuosikymmeniä maatumiseen. Koskahan me ihan oikeasti hukutaan omiin roskiimme.... Olenkin jo pistänyt sivuun vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita siltä varalta, että niistä saa tehtyä näppärästi lisäimuja kuorivaippoihin. Yritän myös ostaa nämä käytettynä, koska nämä pääsääntöisesti vain paranevat käytössä.
Pyrkimyksenä on se, että ostan kaikki tarvittavat tarvikkeet yms vaatteet käytettyinä, en näe mitään ideaa ostaa uutena tavaraa jonka voi ostaa käytettynä ja hyväkuntoisena edullisemmin. Tämä voi tosin olla hormoonien pyörityksessä vaikeeta, kun kaikki on niin ihanaa ja kaikkee pitää hiplata ja kaiken haluaa ostaa.
Tuttipullot tulen tosin ostamaan uutena ja ne tulevat olemaan lasisia. Yritän välttää mikroaaltouunin käyttöä niin paljon kuin se on mahdollista.
Kaikenkaikkiaan tulen pyrkimään siihen, ettei itse osteta mitään ylimääräistä ja tarpeetonta, vaan pyritään etenemään mahdollisimman minimalistisesti jos näin voi sanoa:D
Ihanteellisin tilanne itselläni olisi se, että voisi imettää 9kk. Olen myös miettinyt sitä, että lapselle ei tulla antamaan rokotteita ennen kuin hän täyttää kolme - tämä sen takia, että lapsen oma vastustuskyky saa kehittyä ensin, ennen kuin sitä aletaan sekoittamaan teennäisellä vastustuskyvyllä. En tule myöskään itse ottamaan mitään influenssarokotetta mahdollisen raskauden aikana.
En myöskään tule antamaan lapselle viljaa tai sokeria sisältäviä tuotteita ennen kuin hän on 3-vuotias. Lehmänmaitokaan ei todennäköisesti tule kuulumaan ruokavalioon kovinkaan aikaisessa vaiheessa, mutta tämäkin jää nähtäväksi.
Olen myös ajatellut sitä tavaramäärää, johon tuo (mahdollinen) lapsi tullaan hukuttamaan sukulaisten toimesta. Onneksi voidaan vedota siihen, ettei meillä ole kauheasti tilaa krääsälle, niin voi hienovaraisesti ilmoittaa että älkää mielellään tuoko leluja, jotka eivät kestä aikaa. En halua ympäröidä lasta muovilla, joten kaikki muovikrääsät tulee todennäköisesti menemään hyvinkin nopeasti kiertoon. Miten tällaisenkin asian sitten esittäisi sukulaisille...."Hei, älkää tuoko meille mitään muovikrääsää, koska niistä irtoaa lapselle haitallisia aineita ja ne häiritsee lapsen hormonituotantoa..." taitaa mennä 99% ihmisten hilseen yli.
Kestovaippailua tulen ainakin yrittämään, koska se vaippamäärä minkä yksi vauva saa aikaan vuodessa on ihan hirveä kasa ja vaipoilla menee vuosikymmeniä maatumiseen. Koskahan me ihan oikeasti hukutaan omiin roskiimme.... Olenkin jo pistänyt sivuun vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita siltä varalta, että niistä saa tehtyä näppärästi lisäimuja kuorivaippoihin. Yritän myös ostaa nämä käytettynä, koska nämä pääsääntöisesti vain paranevat käytössä.
Pyrkimyksenä on se, että ostan kaikki tarvittavat tarvikkeet yms vaatteet käytettyinä, en näe mitään ideaa ostaa uutena tavaraa jonka voi ostaa käytettynä ja hyväkuntoisena edullisemmin. Tämä voi tosin olla hormoonien pyörityksessä vaikeeta, kun kaikki on niin ihanaa ja kaikkee pitää hiplata ja kaiken haluaa ostaa.
Tuttipullot tulen tosin ostamaan uutena ja ne tulevat olemaan lasisia. Yritän välttää mikroaaltouunin käyttöä niin paljon kuin se on mahdollista.
Kaikenkaikkiaan tulen pyrkimään siihen, ettei itse osteta mitään ylimääräistä ja tarpeetonta, vaan pyritään etenemään mahdollisimman minimalistisesti jos näin voi sanoa:D
perjantai 12. heinäkuuta 2013
raskautta suunnittelemaan
Olen pitänyt kuukautisistani kirjaa reilun vuoden ajan, toisin kuin jotku jotka on pitänyt kirjaa kuukautisistaan koko elämänsä. Luulen että tämä kirjanpito on ollut jotain tietoista vauvakuumeilua, vaikka varsinaista vauvakuumetta en vieläkään - ainakaan myönnä - potevani. Vuodenvaihteen aikoihin aloin lukemaan ovulaation tunnistamisesta ja oikeastaan kaikkea ihan perusasiaa kuukautiskierrosta. En ole koskaan ollut pahemmin kiinnostunut aiheessa, menkat tulee kerran kuukaudessa ja that´s it:D Ovulaatiota yritin (huonolla menestyksellä) tunnistella alkuvuodesta ovulaatiotikuilla, joista tosin luin vasta kuukausi kokeilun jälkeen, että ne toimii parhaiten iltapäivästä - eikä aamusta, kuten raskaustestit (joo, oon joutunut pari kertaa paniikissa tekemään raskaustestin, kun menkat on ollut myöhässä). Eli kaikille itseäni tyhmemmille tiedoksi, jos tällaisia ihmisiä löytyy edes, niin tikkuun pissattavat ovulaatiotestit on järkevintä tehdä iltapäivästä ei aamuvirtsasta, koska aamuvirtsan tulos ei ole realistinen. En nyt sen tarkemmin enää muista mikä se virallinen selitys oli, liittyi jotenkin vissiin hormooneihin:)
Huhtikuussa lopetin ehkäisyn (ts. kävin poistamassa kuparikierukan) ja hommasin tuollaisen syljestä tehtävän ovulaatiotestin, jonka kokeilua ensin kiroilin (kun olin niin idiootti, etten tajunnut miten se toimii) koska en nähnyt kunnolla tämän vempaimen mikroskoopin muodostamaa kuvaa - koska en katsonut sitä tarpeeksi läheltä. Onneksi tajusin katsoa vempaimen mukana tulleen video-oppaan, koska todennäköisesti olisin palauttanut tuon vempaimen saatteella "ihan paska laite, eihän tästä nää yhtikäs mitään ja mä olen sentään normi näön omaava" ja vastaanottaja olisi ollut ihmeissään, kun olisi laitetta tutkaillessa tajunnut että ihan hyvinhän tää toimii. Ongelmat selättäneenä olen siis lopulta oppinut tuota laitetta käyttämään, tosin vielä ongelmia aiheuttaa ristiriitaiset tiedot siitä mihin aikaan päivästä kyseinen sylkitesti on järkevää tehdä. Suomenkielisissä ohjeissa luki, että ei heti aamusta koska sylki on niin paksua ja ruokailusta/juomisesta pitää olla3h tauko.Kun taasen tuossa ohjevideossa oli että testi tulee tehdä heti aamusta, ennen kuin on syönyt tai juonut mitään. Mikä siinä on niin vaiheeta tehdä yhtenäisiä ohjeistuksia? kysyn vaan...
Muutaman kerran luulen jo tunnistaneeni ovulaation, joka ilmenee ns. saniaismaisena kuviona tässä mikroskoopissa ja oikeastaan ensimmäinen, varsinainen "raskauden yritys" oli vajaa muutama viikko sitten, jolloin edellisistä kuukautisista oli kulunut kaksi viikkoa joten ohjekirjan mukaisesti ovulaatio olisi pitänyt olla seksinharrasteluiden aikoihin. Tuolloin en tosin päässyt testaamaan ovulaatiota tällä sylkitestillä, koska olin kadottanut tämän vempaimen muutamaksi päiväksi.
Olen jo lueskellut mahdollisista ensiraskauden oireista, mutta on jotenkin sellainen fiilis ettei nyt vielä tärpännyt. Ensi viikolla pitäisi alkaa kuukautiset, joten saas nähdä kuinka kävi.
Jos nyt tärppäsi, ja vaikka ei ois nyt tärpännyt, niin sen päätöksen tein jo aikoja sitten että kun raskaus on todellisuutta, niin en tule mainitsemaan siitä sanallakaan kellekään muulle, kuin miehelleni. En vielä tiedä mieheni kantaa siihen, suostuuko hän tuota salaamaan omalta perheeltään mutta mä en tule asiasta mainitsemaan sanallakaan omalle perheelleni, koska mua niin kyrsii mun suvun jatkuva tivaaminen perheen perustamisesta. Olenko ihan hirveä, jos ilmoitan perheenlisäyksestä siten, että menen vasta vauvan kanssa käymään vanhemmillani:D? Tiedän, että pystyn junailemaan tilanteen niin, etten käy vanhemmillani puoleen vuoteen, koska näemme välimatkan takia todella harvoin enkä ole muutenkaan niin kauhean läheisissä väleissä heidän kanssa, ei meillä mitään kränää ole tai sellaista, en vaan ole koskaan ollut kauhean läheinen vanhempieni kanssa. Eli sotasuunnitelma on sellainen, että käyn vanhemmillani silloin viimeisen kerran(n. 3.raskauskuukauden aikana) kun vatsaa ei vielä erota ja sitten seuraavan kerran vasta, kun vauva on syntynyt. Onneksi mulla on taaksepäin kallella oleva kohtu, niin tuolloin raskausmassu ei vissiin tule kovin herkästi esille niin saanen ehkä piilotettua mahdollisen raskausmahani muulta maailmaltakin.
Tosin ainahan tässä on sellainen riski, etten tule koskaan raskaaksi... tällä iällä raskautusmisen onnistuminen on muistaakseni niinkin harvinaista, että vain 25% raskautuu vuoden aikana. Tai jotain sinne päin. Sit kun oma mies on vielä tupakoitsija, niin tuo heikentää spermanlaatua ja munasolun kiinnittymistä kohtuun hedelmöittymisen jälkeen.
Huhtikuussa lopetin ehkäisyn (ts. kävin poistamassa kuparikierukan) ja hommasin tuollaisen syljestä tehtävän ovulaatiotestin, jonka kokeilua ensin kiroilin (kun olin niin idiootti, etten tajunnut miten se toimii) koska en nähnyt kunnolla tämän vempaimen mikroskoopin muodostamaa kuvaa - koska en katsonut sitä tarpeeksi läheltä. Onneksi tajusin katsoa vempaimen mukana tulleen video-oppaan, koska todennäköisesti olisin palauttanut tuon vempaimen saatteella "ihan paska laite, eihän tästä nää yhtikäs mitään ja mä olen sentään normi näön omaava" ja vastaanottaja olisi ollut ihmeissään, kun olisi laitetta tutkaillessa tajunnut että ihan hyvinhän tää toimii. Ongelmat selättäneenä olen siis lopulta oppinut tuota laitetta käyttämään, tosin vielä ongelmia aiheuttaa ristiriitaiset tiedot siitä mihin aikaan päivästä kyseinen sylkitesti on järkevää tehdä. Suomenkielisissä ohjeissa luki, että ei heti aamusta koska sylki on niin paksua ja ruokailusta/juomisesta pitää olla3h tauko.Kun taasen tuossa ohjevideossa oli että testi tulee tehdä heti aamusta, ennen kuin on syönyt tai juonut mitään. Mikä siinä on niin vaiheeta tehdä yhtenäisiä ohjeistuksia? kysyn vaan...
Muutaman kerran luulen jo tunnistaneeni ovulaation, joka ilmenee ns. saniaismaisena kuviona tässä mikroskoopissa ja oikeastaan ensimmäinen, varsinainen "raskauden yritys" oli vajaa muutama viikko sitten, jolloin edellisistä kuukautisista oli kulunut kaksi viikkoa joten ohjekirjan mukaisesti ovulaatio olisi pitänyt olla seksinharrasteluiden aikoihin. Tuolloin en tosin päässyt testaamaan ovulaatiota tällä sylkitestillä, koska olin kadottanut tämän vempaimen muutamaksi päiväksi.
Olen jo lueskellut mahdollisista ensiraskauden oireista, mutta on jotenkin sellainen fiilis ettei nyt vielä tärpännyt. Ensi viikolla pitäisi alkaa kuukautiset, joten saas nähdä kuinka kävi.
Jos nyt tärppäsi, ja vaikka ei ois nyt tärpännyt, niin sen päätöksen tein jo aikoja sitten että kun raskaus on todellisuutta, niin en tule mainitsemaan siitä sanallakaan kellekään muulle, kuin miehelleni. En vielä tiedä mieheni kantaa siihen, suostuuko hän tuota salaamaan omalta perheeltään mutta mä en tule asiasta mainitsemaan sanallakaan omalle perheelleni, koska mua niin kyrsii mun suvun jatkuva tivaaminen perheen perustamisesta. Olenko ihan hirveä, jos ilmoitan perheenlisäyksestä siten, että menen vasta vauvan kanssa käymään vanhemmillani:D? Tiedän, että pystyn junailemaan tilanteen niin, etten käy vanhemmillani puoleen vuoteen, koska näemme välimatkan takia todella harvoin enkä ole muutenkaan niin kauhean läheisissä väleissä heidän kanssa, ei meillä mitään kränää ole tai sellaista, en vaan ole koskaan ollut kauhean läheinen vanhempieni kanssa. Eli sotasuunnitelma on sellainen, että käyn vanhemmillani silloin viimeisen kerran(n. 3.raskauskuukauden aikana) kun vatsaa ei vielä erota ja sitten seuraavan kerran vasta, kun vauva on syntynyt. Onneksi mulla on taaksepäin kallella oleva kohtu, niin tuolloin raskausmassu ei vissiin tule kovin herkästi esille niin saanen ehkä piilotettua mahdollisen raskausmahani muulta maailmaltakin.
Tosin ainahan tässä on sellainen riski, etten tule koskaan raskaaksi... tällä iällä raskautusmisen onnistuminen on muistaakseni niinkin harvinaista, että vain 25% raskautuu vuoden aikana. Tai jotain sinne päin. Sit kun oma mies on vielä tupakoitsija, niin tuo heikentää spermanlaatua ja munasolun kiinnittymistä kohtuun hedelmöittymisen jälkeen.
"voisitte tekin alkaa tekemään jo lapsia"
Olen saanut kuunnella vauva-uteluista jo muutamia vuosia - utelut tulevat lähinnä äitini puolelta ja tyyliin "kun säkin olet jo tuon ikäinen" ihan kuin en itse tiedostaisi, että olen yli 30-vuotias jo.
Tekisi mieli kirjoittaa tähän painokelvotonta tekstiä siitä, kuinka paljon mua sapettaa tuollaiset tiedustelut, mutten nyt viitsi kauheasti asiaan panostaa:D Kunhan totean, että mun mielestä muiden mahdolliset perheenperustamispläänit ei kuulu muille, kuin niille kahdelle ihmiselle, jotka ovat toisensa löytäneet.
Mä päätin jo suht nuorena sen, että lapsia en tee ennen kuin ehdotus tulee miehen suunnalta. Miehiä on ollut jo jonkin verran, kahdesti olen ollut kihloissa ja kolmas kerta vasta toden sanoi ja pääsin naimisiin asti. Olen tietoisesti blokannut itseltäni biologisen kellon pärinän ja vauvahaaveet, johtuen tästä vakaumuksestani etten tee lapsia oman mielen mukaan, vaan vasta sit kun mies näin haluaa. En voi käsittää ihmisiä jotka a)tekee lapsia "pelastaakseen" suhteen ja tajuavat lapsen synnyttyä että se mies on edelleen juoppo, väkivaltainen ja huono isäksi tai b) tekee lapsen miehen kanssa, joka ei itse lasta halua ts. hommautuu "vahingossa" raskaaksi vain koska oma biologinen kello huutaa. En voi käsittää mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu...niin tai kuten erään kaverin äiti ohjeisti lastaan, jolla puskee vauvakuumetta "no kato meet vaan baariin ja hommaat sieltä jonkun miehen yhdeksi illaksi, sit kasvatat lapsen yksinäsi." Kuka täysipäinen ÄITI ohjeistaa lastaan tuollein? Jos on miehellä mun mielestä oikeus päättää siitä, hommataanko lasta ylipäätään niin mun mielestä vielä tärkeämpää on se, että lapsella on oikeus siihen että sillä on edes mahdollisuus ehjään perheeseen. Eri juttu toki sitten ne tilanteet, joissa suhde on kariutunut syystä tai toisesta jo ennen kuin lapsi on syntynyt. Tosin tuolloinkin ihmetystäni herättää se, että miksi tehdään lapsi suhteeseen joka ei ole vakaalla pohjalla. Mä haluan (edes yrittää) tarjota lapselleni ehjän perheen, enkä halua tehdä uutta ihmistä maailmaan omien itsekkäiden halujeni pohjalta.
No mutta aiheeseen. Miehelläni on ollut jo jonkin aikaa vauvakuume. Homma lähti liikkeelle niinkin typerästä asiasta, kuin eräästä tv-sarjasta, jota seurasimme ja tähän sarjaan syntyi vauva ja mies tokaisi "tehdään mekin tuollainen" totesin tähän sitten "mä en tee lapsia ennen kuin olen naimisissa" johon mieheni "voidaan me naimisiin mennä, jos mun tarvii tulla paikalle vain sanomaan tahdon"...
Lopun voitte jo mahdollisesti arvata ja ah niin ihanan romanttiset "tehdään sit vauva"-häät pidettiin ja nyt ollaan mies ja vaimo.
Olen jo jonkin aikaa yrittänyt tutkailla kuukautiskiertoani sillä silmällä, jotta mihin kohtaan kuuta mahdollinen ovulaatio ajoittuu, mutta vielä hieman hirvittää ajatus siitä, että jossain vaiheessa ois vatsa pömpöllään ja vielä enemmän hirvittää, jos en koskaan tule raskaaksi. Mutta sen päätöksen olen tehnyt jo ennen kuin raskautta alettiin varsinaisesti suunnittelemaan - en tule asiasta mainitsemaan sanallakaan kellekään, niin pitkään kuin asia on vain mahdollista pitää salassa.
Tekisi mieli kirjoittaa tähän painokelvotonta tekstiä siitä, kuinka paljon mua sapettaa tuollaiset tiedustelut, mutten nyt viitsi kauheasti asiaan panostaa:D Kunhan totean, että mun mielestä muiden mahdolliset perheenperustamispläänit ei kuulu muille, kuin niille kahdelle ihmiselle, jotka ovat toisensa löytäneet.
Mä päätin jo suht nuorena sen, että lapsia en tee ennen kuin ehdotus tulee miehen suunnalta. Miehiä on ollut jo jonkin verran, kahdesti olen ollut kihloissa ja kolmas kerta vasta toden sanoi ja pääsin naimisiin asti. Olen tietoisesti blokannut itseltäni biologisen kellon pärinän ja vauvahaaveet, johtuen tästä vakaumuksestani etten tee lapsia oman mielen mukaan, vaan vasta sit kun mies näin haluaa. En voi käsittää ihmisiä jotka a)tekee lapsia "pelastaakseen" suhteen ja tajuavat lapsen synnyttyä että se mies on edelleen juoppo, väkivaltainen ja huono isäksi tai b) tekee lapsen miehen kanssa, joka ei itse lasta halua ts. hommautuu "vahingossa" raskaaksi vain koska oma biologinen kello huutaa. En voi käsittää mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu...niin tai kuten erään kaverin äiti ohjeisti lastaan, jolla puskee vauvakuumetta "no kato meet vaan baariin ja hommaat sieltä jonkun miehen yhdeksi illaksi, sit kasvatat lapsen yksinäsi." Kuka täysipäinen ÄITI ohjeistaa lastaan tuollein? Jos on miehellä mun mielestä oikeus päättää siitä, hommataanko lasta ylipäätään niin mun mielestä vielä tärkeämpää on se, että lapsella on oikeus siihen että sillä on edes mahdollisuus ehjään perheeseen. Eri juttu toki sitten ne tilanteet, joissa suhde on kariutunut syystä tai toisesta jo ennen kuin lapsi on syntynyt. Tosin tuolloinkin ihmetystäni herättää se, että miksi tehdään lapsi suhteeseen joka ei ole vakaalla pohjalla. Mä haluan (edes yrittää) tarjota lapselleni ehjän perheen, enkä halua tehdä uutta ihmistä maailmaan omien itsekkäiden halujeni pohjalta.
No mutta aiheeseen. Miehelläni on ollut jo jonkin aikaa vauvakuume. Homma lähti liikkeelle niinkin typerästä asiasta, kuin eräästä tv-sarjasta, jota seurasimme ja tähän sarjaan syntyi vauva ja mies tokaisi "tehdään mekin tuollainen" totesin tähän sitten "mä en tee lapsia ennen kuin olen naimisissa" johon mieheni "voidaan me naimisiin mennä, jos mun tarvii tulla paikalle vain sanomaan tahdon"...
Lopun voitte jo mahdollisesti arvata ja ah niin ihanan romanttiset "tehdään sit vauva"-häät pidettiin ja nyt ollaan mies ja vaimo.
Olen jo jonkin aikaa yrittänyt tutkailla kuukautiskiertoani sillä silmällä, jotta mihin kohtaan kuuta mahdollinen ovulaatio ajoittuu, mutta vielä hieman hirvittää ajatus siitä, että jossain vaiheessa ois vatsa pömpöllään ja vielä enemmän hirvittää, jos en koskaan tule raskaaksi. Mutta sen päätöksen olen tehnyt jo ennen kuin raskautta alettiin varsinaisesti suunnittelemaan - en tule asiasta mainitsemaan sanallakaan kellekään, niin pitkään kuin asia on vain mahdollista pitää salassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)