Mulla on aina vähän väliä sellainen tunne, että en tiedä onko vanhempana oleminen ihan mun juttu kuitenkaan. Lähinnä koen asian välttämättömänä pahana, johon mulla on naisena jonkinmoinen velvollisuus. En pidä itseäni mitenkään erityisen lapsirakkaana ihmisenä, ehkä olin sitä ennen kuin mieheni lapsi tuli mukaan kuvioihin - en enää edes muista. Nykyään mua lähinnä vituttaa kaikkien lapset, poikkeuksena veljenpojat.
En ymmärrä sitä, että lapsille pitäisi tuottaa jatkuvasti jotain hirveitä elämyksiä, roudata niitä ympäriinsä erilaisissa huvipuistoissa ja vielä nauttia jostain "lapsen ilosta". Mua ärsyttää ihan suunnattomasti ihmisten perhe-elämää koskevat esim. facen statukset. Otetaan kuvia lapsista jäätelöt suussa jossain huvipuistossa ja ollaan niin onnellisia että kuva melkein halkeaa. Välillä tuntuu, että ihmiset tekee noita päivityksiään lähinnä itseään vakuutellen ja uskotellen ja huijaten. Lapset rajoittaa sun elämää kuitenkin aika paljon, jo pelkästään rahallisesti saati sitten muilla tavoin. Ei mua ainakaan kiinnosta viettää omia ulkomaan lomia jossain "perheystävällisissä" kohteissa, lasten ehdoilla. Ei mua kiinnosta makaa rannalla ottamassa aurinkoa samalla kun se piltti leikkii hiekkakakkujensa kanssa, tai stressata siitä hukkuuko se nyt sinne mereen jos huomioni herpaantuu sekunniksikin. Tai mennä jonnekin ravintolaan syömään ja kuunnella lasten kitinää siitä, että ruoka on pahaa ja poistua ravintolasta raivoava pentu kainalossa sätkien. En tajua miksi ihmiset raahaa edes pieniä lapsia ravintoloihin syömään, mutta jossain ulkomailla se on vähän niin kuin pakko, jos ei sitten tee sielläkin omia ruokia.
Olisi näppärää, jos lapsen voisi viedä viikoksi täysihoitolaan jonnekin ja itse karata ulkomaanreissulle kahdestaan miehen kanssa, potematta asiasta yhtään huonoa omatuntoa. Ei mua kiinnosta elää elämääni 24/7 jonkun lapsen ehdoilla, enkä todennäköisesti tule niin elämäänkään, mikäli raskaus menee loppuun asti.
Ehkä tekstini kuulostaa ihan hirveältä, mutta haluan tämänkin fiiliksen kirjoittaa ylös ja katsoa muuttuuko mieli lapsen syntymän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti