torstai 31. heinäkuuta 2014

Paljastunut sukupuoli aihettaa pettymystä

Mietin illalla nukkumaan mennessä, ja toki pitkin päivää, että mitä jos en opi koskaan rakastamaan lasta koska se on poika. Mulla on ollut jo useamman vuoden sellainen hirveä angsti poikalapsia kohtaan, johtuen varmaan enimmäkseen mieheni lapsesta, joka on ollut todella levoton ja aggressiivinenkin, enkä halua samanlaista lasta kotiini 24/7 katseltavaksi. Jotenkin koen tämän nyt rangaistuksena, koska vihani poikalapsia kohtaan on ollut niin suurta niin näpäytyksenä sitten saan jonkun todella raivostuttavan poikalapsen.
Ja mitä jos tehdään toinenkin lapsi vielä ja sekin on poika, sitten niitä on kaksinkappalein keksimässä kolttosia. Mun oma pikkuveljeni oli ihan hirveä pienenä, rikkoi kaiken eteen tulevan ja oli aikamoinen epeli muutenkin. Ainoa positiivinen asia jonka tästä saan väkisin keksittyä, on se että ainakin noista suvun pojista on edes keskenään toisilleen seuraa. Mieheni on varmaan iloinen poikalapsesta, mutta itse en osaa asiasta iloita - ainakaan vielä. Mitä netistä luin, niin en ole yksinäni näiden tunteiden kanssa ja monilla asia on helpottanut sillä hetkellä kun lapsen on syliinsä saanut.
Toivottavasti näin itselläkin:/

Tuntuu ihan hirveältä tuntea tällaiset tunteet, kun niin moni kärsii lapsettomuudesta ja mekin lasta yritettiin vuodenpäivät. Pitäisi osata olla kiitollinen vain siitä, että lapsi on todennäköisesti kuitenkin terve.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Rakenneultra takana

Kaikki oli kuten pitää. Sukupuoleksi varmistui/arveli poikaa. Valehtelisin, jos väittäisin etteikö tuo sukupuoli ollut pienoinen pettymys, mutta pääasia kait että kaikki on kunnossa. Käytiin tuon jälkeen hakemassa maalia ja maalausvermeitä sohvan maalausta varten, äsken kotona mies kyseli missä maalit on. Noh, ne oli sitten jäänyt kauppaan... Onneksi olivat vielä tallessa, pitää ne sit perjantaina hakea kun ollaan menossa tuonne suunnalle.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

RV 20+2 ei vieläkään tuntemuksia mahassa

hieman huolestuttaa, kun ei vieläkään tunne mitään potkuja, mies tosin huomasi eilen mun vatsan kasvaneen. Keskiviikkona on onneksi aamulla jo rakenneultra, niin sitten viimeistään on taas hieman viisaampi. Ärsyttää vain tämä typerä "kesken se on kuitenkin mennyt"-olotila. Mutta eiköhän tämä taaksepäin kallistunut kohtu ja istukan sijaitseminen etuseinässä ole syylliset tähän, ettei liikkeitä tunne.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Maha rv19+6

Ei tuo maha nyt niin hirveästi ole kasvanut, vaikka näillä viikoilla jo mennään, huomenna tulee puoli välikin jo täyteen. Menee edelleen lisäkilojen piikkiin, tai sitten maha-asukki ei ole enää elävien kirjoissa.

Viime yönä näin unta, että söin vahingossa kraavilohta jossain epämääräisessä kiinalaisessa ravintolassa. Näin unta myös ultrasta ja siitä, että maha-asukki olisi tyttö. Näillä suvun ja lähipiirin sukupuolten todennäköisyydellä olisi ihme, jos tyttöä puskis. Ylipäätään poikia tuntuu tulevan huomattavasti enemmän kuin tyttöjä.

Suututin miehenikin tuossa torstaina. Mulla rupes keittää ihan urakalla yli, kun oltiin sovittu että hän vie lapsensa perjantaina kotia viikon täällä oleskelun jälkeen, mutta sitten ilmoittikin että veisi vasta lauantaina kun tuolloin pitäisi mennä isovanhempien mökille niittämään kaislikkoa pienellä porukalla ja ottaa lapsen mukaan sinne. Lapsi on katsellut telkkaria useita tunteja päivässä - torstaina oli jo 6tuntia katsellut telkkaria kun yritin ensin hienovaraisesti vihjailla, joko menisivät isovanhempien mökille vaikka muutamaksi yöksi, jonne lapsi oli edellisenä päivänyt pyystä päästä, niin mies tiuskii ettei halua olla siellä yhtään yötä. Isovanhemmat eivät itse mökillä ole ja mökille on vain 30min ajomatka (siellä on myös sähköt ja juoksevat vedet) ja tosiaan, lapsi on enimmäkseen istunut sohvalla ja katsonut telkkaria ihan älyttömiä määriä, joten mun mielestä olisi ihan reilua tehdä jotain muutakin lapsen kanssa.  Ja varsinkin jos venyttää toisen kotiinviemistä päivällä jonkun helvetin kaislikon niittämisen takia. Ovat he nyt toki käyneet päivisin uimassa, kun meidän vieressä on kävelymatkan päässä uimaranta, ja muutamina iltoina kalassakin, mutta ei tuo nyt ole mitään kummallista tekemistä. Varsinkin kun alkukesästä mieheni lupasi lapselleen, että mennään kesälomalla käymään Ruotsissa. Ei toki multa kysynyt tuosta, että haluanko mä lähteä Ruotsiin, mutta sopi lapsensa kanssa asiasta. Kun itse kuulin asiasta, ilmoitin että voitte mennä kahdestaan ettei mua kiinnosta lähteä Ruotsiin, jossa ollaan just muutama vuosi sitten käyty.
Ja muutenkin, mä käytin mun lomarahani jo huhtikuussa tekemälläni reissulla.

Olin itse odottanut koko viikon, että lapsi lähtisi takaisin kotiaan, että voin aloittaa oikeasti oman kesälomani. En osaa rentoutua tuon lapsen täällä ollessa, koska tuo tapaus on jokseenkin rasittava suurimman osan ajasta. Hän mm. raportoi äitilleen kaiken, eräskin kerta kun tulin töistä fillarilla kotia ja tietenkin menen suihkuun ensimmäiseksi, niin lapsi oli sillävälin soittanut äitilleen ja valittanut että mä menin suihkuun, enkä tee hälle ruokaa vaikka hällä on nälkä. Isänsä oli tuolla aikaa ollut pihalla puuhailemassa omiaan.
Ja vähiten vitutusta ei aiheuta se, että mieheni itse nukkuu aina melkein puoleen päivään lapsen täällä ollessa, joten mun harteille jää hänen lapsen aamutoimet ja kokkailut, kun mieheni saa vain olla. Tosi kivaa, että hän herää itse yhdentoista aikoihin kun tuossa vaiheessa meillä muilla alkaa jo nälkä kurnimaan ja pitäisi alkaa tekemään lounasta ja mies vasta puputtaa aamupalaansa, eikä hälle tule nälkä vähintään 4 tuntiin aamupalasta.

Lopulta torstaina mulla sitten paloi käämit, kaiken ylläolevan takia ja ilmoitin miehelle, että mä haluan että menette nyt sinne mökille, etten jaksa leikkiä mitään hiton perhettä. Ja purin nuo hänen pitkälle päivälle nukkumiset ja lapsen teeveen katsomiset samalla epämääräisesti. En mitenkään fiksusti. Mies sitten pulttasi ja lähti lopulta mökille jotakuinkin "sä häädät mut pois omasta kodistani"-mutinoilla.
Laitoin hälle nyt aamulla meilin perään, jossa yritin hieman hienovaraisemmin ilmoittaa mun reaktion, tiedä sitten lukeeko viestiä edes. Mun mielestä on vaan ihan helvetin perseestä, että mä joudun kuluttaa oman kesälomani hänen lastaan paapoen ja mies itse nukkuu pitkälle päivään ja leikkii iltaisin lapselleen kaveria. Ja usein vielä lapsi jättää kaikki leffat ja tavarat lojumaan sikin sokin kun hän lähtee kotia, olen välillä ihan seurannut korjaako mies lapsensa sotkut kun lapsi on viety pois. Ja saan katsella sotkuja seuraavaan kertaan asti parin viikon päähän, jos en sitten niitä itse korjaa pois. Mies ei myöskään tykkää kauheasti komennella lastaan, kun näkee lasta niin harvoin ettei vaan pahoita sen mieltä. Eli mä oon meillä se paska tyyppi ja mieheni on lapsensa kaveri, tuo yhtälö aiheuttaa aika usein ongelmia.

Siinä vaiheessa, jos meidän yhteinen lapsi syntyy, niin mies saa hoitaa kummatkin lapset niinä päivinä kun hänen lapsi on täällä. Mä en liikauta eväänikään noita päivinä, niin saa itse "nauttia" lomista ja viikonlopuista samoin, kuin itse olen näinä vuosina nauttinu.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

rv19+3

tajusin juuri, että mulla ei ole rasvoittunut hiukset siihen tyyliin, miten yleensä. Olen pessy hiukset viimeksi perjantaina, eikä ne vieläkään tunnu saati näytä rasvaisilta. Ihan outoa, normaalisti hiukset olisi pitänyt pestä jo sunnuntaina.
Viikon päästä olisi rakenneultrakin jo takanapäin, saas nähdä selviääkö sukupuoli tuolla reissulla. Vatsa on pömpötellyt viime päivinä normaalia enemmän, eilen kun käytiin ulkona syömässä, niin häiritsi itseä se että päällä ollut mekko korosti mun mahaläskejä. En vielä usko, että raskausmaha pömpöttäisi näin paljoa, seistessä vatsa on suht "löysä", maatessa se tuntuu hieman kiinteämmältä. Mitään liikkeitä en ole vielä tuntenut, joten saas nähdä onko tyyppi edes hengissä enää.

Hieman ahdistaa jo ennakkoon töihin paluu, kun tuolloin maha alkaa jo varmaan näkymään selkeämmin. En jaksa yhtään mitään lässyttelyjä tai onnitteluja:/ Onneksi sitä ei tarvitse kuunnella kuin hyvällä tuurilla 1,5kk jos joutuu jäämään jo kuukautta aiemmin saikulle, huonolla tuurilla 2,5kk jolloin äippäloma vasta alkaa. Toivottavasti tuolloin elokuun puolessa välissä olisi sen verran viileetä, että joutuu käyttää paljon huiveja ja takkia. Toivottavaa olisi myös, että kukaan ei ala koskettelemaan mun mahaani, ainakaan kysymättä lupaa ja lupaa kysyessä ilmoitan suoraan, että mun mahaan ei koske muut kuin mä ja mun mies.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hammaskiven poistoa

tuli sit käytyä tänään hammaskivenpoistossa. Jostain syystä se uv?laite vihloi hampaissa ihan törkeästi, siis tämä lelu jolla nuo yleensä poistaa alkuun hammaskiviä ennen kuin ottavat manuaaliset lelut käyttöön. 50minuuttia mä siellä nahkaisella hammaslääkärintuolilla sitten hikoilutin persettäni, joka olikin sitten ihan litimärkä, kun lopulta pääsin ulos. Ikenet olivat kuulemmat terveennäköiset, eli vaikka ne ovatkin nyt vuotaneet herkemmin verta, ei ole syytä epäillä ientulehdusta. Tosin en kyllä yhtään ihmettele tuon rääkin jälkeen, jos tulisi joku koko suun kattava ientulehdus päälle. Sen verran kipeenä suu tällä hetkellä.

Loppuvuodesta tulee varmaankin kutsu perus tarkastuskäynnille, koska laitoin itseni tuossa kuukausi takaperin jonotuslistalle. Toivottavasti mun ei tarvitse lähteä minnekään pitemmälle hammaslääkäriin, koska jos tuo aika ajoittuu joulukuulle, niin voi olla että en ihan hevillä lähde matkustelee bussilla puolta tuntia per suunta, vain että saan näyttää hampaitani jollekin.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

rv19 lähti käyntiin tänään

viikon kestänyt niistäminen tuntuu vain jatkuvan, vatsaa kivistää ja vihloo, niin ja naamaan ja kaulaan on ilmestynyt muutama sangen ärsyttävä näppylä. Onneksi nuo näyttää enemmänkin joltain hyttysen puremalta, kuin finniltä. Tänään ollut aika toimelias olo, vaikka on ollutkin aikamoinen helle. Tuossa tämän hetken tuntemukset.

Vettä tullut lipiteltyä ahkerasti, tänään piti hakea kaupasta sitruunaa että saa vettä hieman maustettua, ettei pelkkää sitä itseään juo. Loma alkoi perjantaina, joten seuraavat neljä viikkoa tulee menemään suht lungisti - ei ole mitään lomasuunnitelmia, ja hyvä niin:)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Veroprosenttipohdintaa

Tänään tuli katseltua vero.fi:stä onko tarvetta nostaa veroprosenttia, vai onko se ihan kohdillaan. Tällä hetkellä maksan 6,5% enemmän veroa, kuin olisi tarpeellista. Hetken aikaa mietin, että olisin tilannut uuden verokortin, mutta sitten päätin etten tilaa, niin saan sitten ensi vuoden jouluna vähän reilummin veronpalautuksia. Tuolloin kun elelen jo kodinhoitotuella, joten rahalle on tuolloin tarvetta mikäli halajan ostella joululahjoja. Tänä jouluna tulee palautuksia muistaakseni n. 400euron edestä.

Äitiyspäivärahan alkaessa pitää muistaa käydä verotoimistolla Kelan lippulappusten kanssa, jotta saa veroprosentin kohdilleen, ilmeisesti noista pienistä tukirahoista pitää maksaa suurinpiirtein 25% veroa, eli suhteessa melko paljon enemmän verrattuna palkkatuloihin.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Synnytyssairaalan valinta

erehdyin lukemaan netistä, että tämä mun lähin synnytyssairaala ei ole vissiin kauhian mukava paikkana, joten aloin harkitsemaan toista sairaalaa, joka on 63km:n päässä, kun tuo lähin on 20km:n päässä. Tiedä sitten miten käytännössä asia menee, kun lapsivedet menee ja iskee ensisynnyttäjän paniikki, niin kiva sit istua 45min autossa :D Sekin pitää selvittää, voinko käydä synnytysvalmennuksen tässä lähellä olevassa paikassa, vai pitääkö sekin tehdä tuolla missä ajattelee synnyttävän.

Ainakin tuo olisi sopiva harhautus mahdollisille yllätysvieraille, jos nyt tuolloin päätetään paljastaa lapsen syntyminen. Olisi hyvä näpäytys niille, jotka olisivat kielloista huolimatta änkeemässä sairaalaan katsomaan vauvaa, siellähän sitten palloilevat etsimässä meitä kun ollaan 60kilometrin päässä.

Ensimmäinen lääkärikäynti taputeltu rv18+2

sain kuin sainkin vaihdettua tälle päivälle ensi viikolle varatun lääkärikäynnin. Kaikki oli ok. Paino on noussut viime kerrasta 200g eli 50g/vk, maha-asukin sykkeet +150 ja mun verenpaine 113/74. Sisätutkimusta ei tehty, koska mulla ei ole ollut mitään gynekologisia oireita. Tuo paino hieman ihmetyttää, kotivaa´alla paino oli 81kg ja neuvolassa 80,2kg. Enkä mä nyt mielestäni niin paljon pissatestiä antaessa pissinyt, noh ihan miten vaan:D
Sain myös huomisen vielä saikkua, eli kaksi työpäivää enää kesälomaan \o/

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pohdintaa vanhemmuudesta

Mulla on aina vähän väliä sellainen tunne, että en tiedä onko vanhempana oleminen ihan mun juttu kuitenkaan. Lähinnä koen asian välttämättömänä pahana, johon mulla on naisena jonkinmoinen velvollisuus. En pidä itseäni mitenkään erityisen lapsirakkaana ihmisenä, ehkä olin sitä ennen kuin mieheni lapsi tuli mukaan kuvioihin - en enää edes muista. Nykyään mua lähinnä vituttaa kaikkien lapset, poikkeuksena veljenpojat.
En ymmärrä sitä, että lapsille pitäisi tuottaa jatkuvasti jotain hirveitä elämyksiä, roudata niitä ympäriinsä erilaisissa huvipuistoissa ja vielä nauttia jostain "lapsen ilosta". Mua ärsyttää ihan suunnattomasti ihmisten perhe-elämää koskevat esim. facen statukset. Otetaan kuvia lapsista jäätelöt suussa jossain huvipuistossa ja ollaan niin onnellisia että kuva melkein halkeaa. Välillä tuntuu, että ihmiset tekee noita päivityksiään lähinnä itseään vakuutellen ja uskotellen ja huijaten. Lapset rajoittaa sun elämää kuitenkin aika paljon, jo pelkästään rahallisesti saati sitten muilla tavoin. Ei mua ainakaan kiinnosta viettää omia ulkomaan lomia jossain "perheystävällisissä" kohteissa, lasten ehdoilla. Ei mua kiinnosta makaa rannalla ottamassa aurinkoa samalla kun se piltti leikkii hiekkakakkujensa kanssa, tai stressata siitä hukkuuko se nyt sinne mereen jos huomioni herpaantuu sekunniksikin. Tai mennä jonnekin ravintolaan syömään ja kuunnella lasten kitinää siitä, että ruoka on pahaa ja poistua ravintolasta raivoava pentu kainalossa sätkien. En tajua miksi ihmiset raahaa edes pieniä lapsia ravintoloihin syömään, mutta jossain ulkomailla se on vähän niin kuin pakko, jos ei sitten tee sielläkin omia ruokia.
Olisi näppärää, jos lapsen voisi viedä viikoksi täysihoitolaan jonnekin ja itse karata ulkomaanreissulle kahdestaan miehen kanssa, potematta asiasta yhtään huonoa omatuntoa. Ei mua kiinnosta elää elämääni 24/7 jonkun lapsen ehdoilla, enkä todennäköisesti tule niin elämäänkään, mikäli raskaus  menee loppuun asti.

Ehkä tekstini kuulostaa ihan hirveältä, mutta haluan tämänkin fiiliksen kirjoittaa ylös ja katsoa muuttuuko mieli lapsen syntymän jälkeen.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

jos sitä sitten olisi muutaman päivän saikulla...

raahauduttuani sänkyyn eilen illalla, päätin ilmoittaa pomolle etten ole tulossa töihin todennäköisesti koko alkuviikkoon. Olo oli siis suhteellisen hirveä, eikä se vieläkään ole parempi. Taidan yrittää tänään soittaa neuvolaan ja yrittää saada vaihdettua kahden viikon päästä olevan lääkärin tekemän terveystarkastusajan huomiselle, niin voin pyytää tältä neuvolalääkäriltä saikkulapun tähän röhään + tarkastettua että kaikki on maha-asukilla kunnossa. Tosin odotukset tälle onnistumiselle on aika pienet, kun tuo vaatii vähän pitemmän vapaan vastaanottoajan lekurille, joten en usko tuon onnistuvan - mutta pitäähän sitä yrittää.

Mahakin alkaa vissiin kasvamaan hiljalleen, makuullaan kun on niin tuntee jo tuon kohdun kohoumisen. Suurinosa tuosta on kyllä fläsää, mutta on siellä jotain pientä pullotusta havaittavissa läskin alta tunnusteltua xD
Tänään rv18+1

RV18

to-pe välisenä yönä heräsin kurkkukipuun, joka riivasi vielä eilenkin. Eilen alkoi nokka menee räkään ja olenkin koko helevetin yön ja tämän päivän niistänyt kellertävää räkää. Päätäkin on jomottanut kaksi päivää tästä flunssasta. Oon syönyt todella huonosti ja olo ja ulkonäkö on kuin pöhöttyneellä sialla.

Jos ensi yö menee yhtä tuskaisesti, kuin viime yö, niin jään kyllä alkuviikoksi kotia lepäämään. Viikko vielä töitä ja sitten neljä viikkoa kesälomaa.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Päivän vitutukset

1)Mä oon ostanut töihin itselleni hunajaa. Olen sitten tuosta sanonut, että sitä saa ottaa jos on kurkkukipeä. Tänään sitten yhdellä työkaverilla oli ääni vähän maissa, niin mun vieressä työskentelevä tyyppi meni tarjoamaan sille mun hunajaa - toki kysyen voiko K ottaa tuota ja olin vaan että senkus. Sit tajusin, että jumalauta tuota hunajaa on muuten mennytkin ihan helvetisti, tämä mun vieressä oleva tapaus on varmasti käyttänyt tuota hunajaa ihan huoletta, vaikka saisi ostettua itselleenkin purkin talon alakerrasta löytyvästä ruokakaupasta, josta olen itsekin sen hakenut. Hitto mua vituttaa tuollaiset pihit tyypit, jotka käyttää toisia hyväkseen. Mä en edes kehtais ottaa toiselta mitään sen omistamaa ruoka-ainetta, ainakaan enempää kuin kerran, jos sen voisi itsekin käydä hakemassa muutaman sadan metrin päästä.

2)Meillä saa töissä ilmaiseksi liikuntaseteleitä tietyn määrän vuodessa, niin yhtenä kuukautena nuo setelit oli loppuneet ja sitten tarjouduin antamaan tälle samaiselle pihille tyypille lainaksi omia seteleitä - onneksi mulla ei ollu niitä silloin mukana vaan sanoin, että tuon ne joku päivä töihin. Tämä tapaus kun olisi tarvinnut omaan harrastukseensa noita liikuntaseteleitä sillä viikolla. Siinä vaiheessa kun tajusin, että tämä tapaus luulee että mä ANNAN sille ne setelit, niin peruin puheeni ja ilmoitin, etten voi antaakaan ku oon jo laittanut kaikkiin omiin seteleihini nimeni. Yhdelle toiselle työkaverille annoin aikoinaan nipun noita lainaan ja sainkin ne ilman erikseen tarkentamista takaisin, kun hän sai omansa töistä pienellä viiveellä.
Pitäisi lopettaa tällainen toisten auttaminen, kun mua vituttaa huomauttaa itsestään selvistä asioista ja vaatia omiani takaisin.






maanantai 7. heinäkuuta 2014

RV17+1 kaksi viikkoa ensimmäiseen raskausneuvolan lääkärikäyntiin

olen jo miettinyt, jos hommaisiin kotidoblerin sydänääniä varten, kun vainoharhailen kokoajan että raskaus on mennyt kesken.
Mitä oireisiin tulee ylipäätään niin tissit ovat olleet arkana, nännit turpeina, lonkka/kankku kipeenä, oikeanpuolen jalkapöytä on tänään oireillut siihen tyyliin että pelkään, että mulle puskee taas "joka vuotinen" jalkavammailu. Mulla on ollut lähes joka vuosi jalkapöydässä sellainen kiputila, joka tuntuu siltä kuin varpaiden nivelet olisi tuolta jalkapöydän päältä sijoiltaan. Noiden lisäksi on väsymys vaivannu. Eilen sammahdin sohvalle seiskan jälkeen ja heräsin ysiltä, pikaisen hammaspesun jälkeen raahauduin sänkyyn peläten että olen pilanut yöuneni. Paskat - nukahdin aika pian sänkyyn menosta ja heräsin viideltä hetkeksi, ja seuraavaksi kuudelta kun kello herätti työpäivään. Jouduin taistelemaan itseni ylös sängystä, koska olisi vielä väsyttänyt, olisin varmasti nukkunut vähintään ysiin jos ei olisi pitänyt mennä töihin. Saas nähdä miten paljon kesälomalla tulee nukuttua.
Tosin enemmän taitaa huolestuttaa se, miten pahaksi nämä kankku/lonkka/lantio mikä ikinä nyt onkaan-kivut pahenevat. Mitä TES:siä olen lukenut, niin jos olen saikulla niin saan kuukaudelta täyden palkan, sen jälkeen tippuu Kelan sairauspäivärahalle - kait. Sitä olen yrittänyt selvitellä, että miten asia menee käytönnössä, jos olen vaikka kuukauden putkeen saikulla, menen viikoksi töihin ja sitten taas vaikka kuukaudeksi saikulle, niin saanko tuolta toiselta kuukaudelta täyden palkan kanssa. Lasketaanko kuukauteen mukaan viikonloput ja mitä jos olen tämän vuoden aikana ollut vaikka n. 10työpäivää saikulla, niin mulla on kait "jäljellä" 50 saikkupäivää ylipäätään, jonka jälkeen palkka tippuu matalammaksi kun 60päivää saikuttelua on takana. Pitää yrittää jossain vaiheessa selkeyttää tuota ajatusta ja pistää jonnekin keskustelufoorumiin asiasta kyselyä.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

RV 16+6 ja iskias

joo-o, tämä päivä on mennyt enemmän ja vähemmän pingviininä - kiitoksia vasemman pakaran kohdalla vierailevan iskiaksen. Tää iski kun aamusella kumartelin pihalla pestessäni pihalla olleita kippoja ja kipu on jatkunut siitä lähtien vaihtelevasti. Toivottavasti ei ole sellaista, joka jatkuisi koko raskauden tai vielä pahempaa - pahenisi tästä entisestään. On tätä ollut jo aiemmin tässä raskauden aikana, mutten muista yhtään onko kipu ollut samanlaista, muistaakseni aiemmin on lähinnä lonkkaa kolottanut.

Huomenna olisi tarkoitus käydä morjestaa kaveripariskuntaa, jota tulee harvemmin nähtyä. Tarkoituksena olisi yrittää vältellä heidänkin näkemistä jatkossa loppuvuoden. Veljeni, hänen pirpanat ja siskoni tulevat ensi viikonloppuna käymään ja sunnuntaina yksi toinen kaveripariskunta tulee meille kokkailemaan. Tästä pariskunnasta olen nähnyt tätä naista suht usein, joten katsoo nyt onko tämä kaveri sellainen joka näkee ensimmäisten joukossa mun raskauden. Ainakin lokakuussa hällä ois synttärit, jonne todennäköisesti mullekin tulee kutsu - jos en synttäreille mene, niin tiedän että hän todennäköisesti haluaa mut nähdä ennen joulua:D

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tähän astiset vauvan tarvikkeiden hankitamenot

Pinnasänky 30€
Turvakaukalo autoon 15€
Yhdistelmärattaat 250€
Kestovaippailuun liittyvät ostokset 130€
Kantoliina 30€
Vaatteet (kokoa 62/68, joka on nyt aika hyvin katettuna) 30€
Yht. 470euroa

En sit tiedä pitäisikö mun laskea myös tuo 179€ lipasto tähän mukaan myös, kun tuo tuli hommattua oikeastaan vain vauvantarvikkeille.

Vielä uupuu lämpöpussi, 50 tai 56senttiset vaatteet,  rintapumppu (?), lasiset tuttipullot, tutti(?) sekä pinnasängyn patja - tämän tosin jätän hankkimatta, jos jomman kumman vanhemmat välttämättä haluaa jotain vauvalle ostaa niin tämän voivat sit ostaa. Vauva pärjää pari kk ihan hyvin siinä äitiyspakkauksen laatikossa ja sen mukana tulevalla patjalla. Joudun ehkä ostamaan tällaisen Ikeasta bongaamani kettupehmolelun ensileluksi <3 tosin tuolloin menee pieleen mun "lupaus" ostaa kaikki tarvikkeet käytettynä. No kattoo nyt mitä sitä tulee osteltua, olisihan se nyt vähän tympeetä tuota lapsi ensimmäistä kertaa kotia ilman omaa pehmolelua:D




torstai 3. heinäkuuta 2014

RV16+4 ja vaateshoppailua

Pitkään mä sinnittelin noiden vauvanvaatteiden oston kanssa, mutta tänään piti sitten pistää "haisemaan" ja ostin netistä käytettynä kolme olo/yöasua, sekä kolmet potkuhousut 8eurolla - nuo nyt on ns. poikien värejä, muttei se ole niin vakavaa jos syntyvä tapaus onkin tyttö. Huomenna haen 23osan vaatepaketin 22eurolla. Vaatteet on kokoa 62/68, joten pitää ehkä ostaa muutama hieman pienempi sitten lähempänä h-hetkeä kun on parempaa tietoa syntymäkoosta - ehkä, en mä tiedä saako tarkempaa kokoa edes selville ennenkuin vauva on edes syntynyt :D