en tiedä onko tämä hormonaalista, vai jotain niskaperäistä, mutta päätä särkenyt täällä viikolla enemmän kuin normaalisti. Eilen tuli istuttua iltaa miehen ja hänen kavereiden kanssa, jossa olin vesilinjalla ja ajoin auton kotia, mies jäi vielä rilluttelemaan mun lähdettyä ja oli ainakin yksi tapaus alkanut utelemaan onko meille tulossa vauva, kun mä en juonut viinasta. Mieheni oli sitten valehdellut sujuvasti, että ei ole ei tuo juuri koskaan mitään alkoholia juo edes, niin kuin en kyllä juokaan.
Tämä toinen kaveri, jolle mies oli raskaudesta möläyttänyt aikoja sitten, oli tällä viikolla kysellyt miten meidän raskaus on sujunut ja kun mieheni oli vastannut hälle vähäsanaisesti "ihan hyvin" niin tämä kaveri oli sanonut "etten ole sitten kertonut kenellekään raskaudesta" vaistoten pientä epäilyksen kaikua mieheni puheessa.
Tajusin tällä viikolla, että syyskuussa tulee olemaan todella hankala tilanne pitää raskaus piilossa, meinaan mieheni pojan synttärit. Olen nyt yrittänyt pähkäillä miten tuon tilanteen pystyn luistamaan ja vaihtoehtoina on se, että joko leikin että mulla on pää niin kipeä, että makoilen vaan sängyssä tai sitten menen kaupungille pyörimään siksi aikaa kun täällä on väkeä. Ongelma ei olisi niin suuri, mikäli vieraat eivät tulisi kahdessa osassa. Voi tulla aika pitkä päivä kaupungilla, kun ensimmäiset vieraat tulee tyyliin kahdelta ja seuraavat viideltä. Eli pitäisi lähteä karkuun jo ennen kahta ja tulla kotia vasta viideltä. Sit kun synttärit vietetään todennäköisesti viikonloppuna, niin ei mitkään kirpputoritkaan noin myöhään ole auki. Ehkä vaan menen kaupungille pyörimään kauppoihin, käyn syömässä ja katsomassa elokuvan - mikäli rakkotilanne ei ole tuossa vaiheessa jo se, että pitää käydä vartin välein pissalla.
Toistaiseksi en ole siis ajatellut pyörtää päätöstäni pitää suuta supussa raskaudesta. Mies toissapäivänä kyseli, en nyt muista mistä asia lähti liikenteeseen mutta kuitenkin, miten olin ajatellut pitää siskoni pois synnytyssairaalasta, kun lapsi syntyy. Totesi että helposti - en kerro että olen synnyttämässä. En muutenkaan halua ketään synnytyssairaalaan pällistelemään vastasyntynyttä vauvaa, ilmoitan heti sairaalan vastaanottoon että en sitten halua ketään vieraita. Ihan sama, vaikka tulisivatkin parin sadan kilometrin päästä (kuten perheeni tulisi, jos tulisi), kyllä ne ehtii sitä rääpälettä tulee ihmettelemään myöhemminkin. Enkä mielelläni halua, että ketään tulisi kotiakaan heti pällistelemään meitä. Jotain yksityisyyttä alkuun kiitos. En vielä tiedä kuinka suoraan kehtaisin ilmaista miehelleni, että en halua hänen toisesta suhteesta tullutta lastaankaan meille ensimmäiseen kahteen viikkoon, mitä vauva on kotona. Saati, jos tämän lapsen perheessä on jotain tauteja pyörimässä, niin en halua että se tulee silloin meille laisinkaan tartuttelee pöpöjä pieneen vauvaan. Sama juttu vierailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti