Fiiliksiä

Tällä viikolla ollut vaikeuksia nukkua, tai lähinnä kun olen herännyt yöllä niin en ole saanut heti unta, ja vasemman puolen lonkka on kiukutellut, tänään on kävely myös sattunut haaruksissa. Myös "epänormaali" nälkä on vaivannut, joutunut illalla ja parina yönäkin syömään ja aamullakin ollut nälkä, kun olen tähän asti pärjännyt lähes 14h paastolla töihin, jossa olen syönyt vasta aamupalani. Myös vatsa on ollut hieman oudon aktiivinen. Aloin jo epäilemään, että kilpirauhanen olisi aktivoitunut. Onneksi ensi viikolla on labraan aika, niin selviää tuokin.

Laskin veroprosenttiakin loppuvuodelle ja se olisi näköjään nolla, mutta en taida lähteä muuttaa sitä, niin saa vuoden päästä ihan kivat veronpalautukset.

Huomisesta tasan neljä viikkoa enää töitä. Kiinnostus töihin nolla.

Hämmentäviä hetkiä appiukon synttäreillä

Käyntiin appiukon luona kahvittelemassa. Siinä sitten paljastettiin miehen isovanhemmillekin raskaus, hänen isänsä sen jo tiesi. Isoäiti sitten oli vain tyyliin, kun selvisi että sukupuoli on poika, että onko se varmaa? Ainoa, joka miehen puolelta (mukaanlukien appiukko) joka on meitä raskaudesta edes onnitellut, on ollut miehen naisystävä. Hän kertoi itse, kuinka oli toivonut tyttöä kun odotti toista lastaan, mutta poikahan sieltä tuli. Kyllähän noita silti rakastaa, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.
En ymmärrä tuon isoäitin reaktiota, kun kaikilla muilla hänen lapsenlapsien perheillään on tyttölapsia, vain mieheni ja hänen siskonsa lapset on ainoastaan poikia. Ymmärtäisin, jos suvussa ei olisi yhtään tyttölasta...

Vaikka itsekin petyin, kun ultrassa näkyi poika, niin nyt alkaa tuntumaan siltä että ehkä se on esikoisellekin parempi että on tulossa toinen poika. Tyttöä huomioitaisiin varmaan sukulaisten puolesta ihan eri tavoin, kuin tuota esikoista ja mun tekee pahaa ajatella, että toiselle tulee sen takia paha mieli, kun tyttö on ollut "odotetumpi".

Onpa sitkeä pöpö

Nyt alkaa jo tulemaan hieman parantumisen merkkejä. Tämä päivä vielä sairauslomaa ja huomenna töihin.

Kävin eilen lekurilla toteamassa poskiontelontulehduksen, määräsi mulle jonkun nenäsumutteen ja kävin antaa crp:n. CRP oli hieman koholla, mutta ei niin paljoa että tartteis aloittaa antibioottia, mutta käyn huomenna vielä ottaa seurannan vuoksi uudelleen tuon arvon, mikäli se on lähtenyt nousemaan niin pitäisi aloittaa kuuri. Eikä ihan hirveästi nappaisi aloittaa kuuria tällein n.3kk ennen synnytystä, kun se ei vaikuta vain omaan suolistoon vaan myös syntyvän lapsen bakteeristoon, kun en usko että saisin palautettua suoliston kuntoa näin lyhyessä ajassa.

Olo on kuitenkin jo huomattavasti parempi, kun olen höyryhengitellyt kamomillaa ja sipulia ja käyttänyt ahkerasti nenäkannua. Olen sormet ristissä, jotta huomiset tulehdusarvot eivät olisi nousseet.