Plääh

Tullut nukuttua jo pitemmän aikaa todella huonosti. Kilpirauhasarvojen pitäisi olla ihan kunnossa, joten lienee magnesiumin puutetta tämä heikkounisuus. Heräilen monta kertaa yössä, joka ei olisi varmaankaan näin suuri ongelma, jos myös nukahtaisin uudelleen heti enkä tunnin tai parin päästä. Jaksaminen aika vähissä tällä hetkellä. 38 päivää kesälomaan.

En vielä tiedä missä kohtaa otan raskauden töissä puheeksi esimiehen kanssa, ehkä tuon rakenneultran jälkeen. Tosin esimies on ilmeisesti heinäkuun lomilla ja itse elokuun, että periaatteessa riittäisi kyllä sekin että ottaisin vasta syyskuussa asian puheeksi sen kahden kuukauden lakisäänteisen ajan puitteissa. On kyllä sellainen olo, etten pysty tässä raskaudessa peittelemään vatsaa niin pitkään, kuin ensimmäisessä. Tosin vielä vahvempi olo on siitä, ettei tyyppi mahassa ole edes elossa.

Parisuhde tuntuu olevan aika paskassa jamassa. Ei vaan jaksa, ei mitään. Ei mitään läheisyyttä, ei edes pusuja, tai kosketuksia. Mies kun pitää vain huolen omasta jaksamisestaan ja valvoo aina vaan iltaisin myöhään ja viikonloppuisin nukkuu kymmeneen asti, kun itse heräilen lapsen kanssa, huonosti nukuttujen öiden jälkeen aamukuudelta viikonloppuisinkin - tänään jo varttia yli viisi.

Tuntuu niin käsittämättömältä, vaikka toinen TIETÄÄ mun väsymyksestä, ettei tee pienintäkään elettä että saisin levätä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin helvetti ruinata toista hoitamaan oman osuutensa heräilyistä. Öisin on ihan yks hailee, herääkö ukko lapsen kitinään, koska mä herään kuitenkin ja sit pyörin taas tunnista kahteen tuntiin unettomana lapsen vieressä odottamassa unta.
Paras oli tilanne joitain viikkoja sitten, kun olin nukkunut ihan käsittämättömän huonosti ja sanonut siitä miehelle ja mennyt aikaisin nukkumaan saatesanoin, pakko saada univelkaa pois, niin mitä mies tekee? No tulee ysin aikaan sänkyyn ruinaamaan suihinottoa, kun olen ollut noin tunnin jo untenmailla ja herännyt pissahätään. Vittu että voi joku olla itsekäs paska.