Hereillä koomassa

Tämä väsymys on jotain ihan järkyttävää. Olin suunnitellut pyöräileväni töihin vielä heinäkuun, mutta nyt on sellainen olo että hommaan kyllä jo ensi viikolla bussilipun, koska väsyttää niin paljon iltapäivisin että meinaan nukahtaa pyörän päälle. Heinäkuulle lupailtu vissiin muutenkin todella sateista keliä, niin ei hotsita yhtään fillarointi sateessa ja tuulessa.

Mies jää maanantaina kesälomille, joten ei tartte enää herätä ennen kuutta kun ei tartte tapella lapsen aamutoimien kanssa, mutta jos nyt jatkan fillarointia niin tämä tarkoittaa maksimissaan 30min pitempää nukkumisaikaa, kun taas jos menen bussilla niin saan nukkua tunnin extraa. Pitää vielä miettiä asiaa loppuviikko, jos nyt vaan huomisen ja torstain vielä jaksaisi vetää kiukulla fillarilla. Pitänee elokuun alussa laittaa pomolle viestiä raskaudesta, koska hän on jäämässä saikulle elokuun puolen välin paikkeilla, niin voi olla huonolla tuurilla jopa kuukauden pois, niin en viitsi tehdä niin sikamaista temppua hälle kuitenkaan ettei hälle jäisi tarpeeksi aikaa reagoida uuden työntekijän hakemiseen.

Tänään on särkenyt päätä iltapäivästä lähtien, johtuu varmaan tästä lamaannuttavasta väsymyksestä. Tiistaina onkin neuvolalääkäri. Toivottavasti paino olisi vähemmän, kuin edellisellä kerralla, ettei tartte alkaa kuuntelee saarnoja miehen kuullen:D Ainakin nyt paino on ollut puoli kiloa vähemmän kuin kuukausi sitten neuvolassa, jolloin olikin komea nestepöhötys päällä ruokailujen takia.

Pakko varmaan mennä kohta jo nukkumaan. JOS se helpottais jaksamaan huomisen päivän taas hieman paremmin.

Plääh

Tullut nukuttua jo pitemmän aikaa todella huonosti. Kilpirauhasarvojen pitäisi olla ihan kunnossa, joten lienee magnesiumin puutetta tämä heikkounisuus. Heräilen monta kertaa yössä, joka ei olisi varmaankaan näin suuri ongelma, jos myös nukahtaisin uudelleen heti enkä tunnin tai parin päästä. Jaksaminen aika vähissä tällä hetkellä. 38 päivää kesälomaan.

En vielä tiedä missä kohtaa otan raskauden töissä puheeksi esimiehen kanssa, ehkä tuon rakenneultran jälkeen. Tosin esimies on ilmeisesti heinäkuun lomilla ja itse elokuun, että periaatteessa riittäisi kyllä sekin että ottaisin vasta syyskuussa asian puheeksi sen kahden kuukauden lakisäänteisen ajan puitteissa. On kyllä sellainen olo, etten pysty tässä raskaudessa peittelemään vatsaa niin pitkään, kuin ensimmäisessä. Tosin vielä vahvempi olo on siitä, ettei tyyppi mahassa ole edes elossa.

Parisuhde tuntuu olevan aika paskassa jamassa. Ei vaan jaksa, ei mitään. Ei mitään läheisyyttä, ei edes pusuja, tai kosketuksia. Mies kun pitää vain huolen omasta jaksamisestaan ja valvoo aina vaan iltaisin myöhään ja viikonloppuisin nukkuu kymmeneen asti, kun itse heräilen lapsen kanssa, huonosti nukuttujen öiden jälkeen aamukuudelta viikonloppuisinkin - tänään jo varttia yli viisi.

Tuntuu niin käsittämättömältä, vaikka toinen TIETÄÄ mun väsymyksestä, ettei tee pienintäkään elettä että saisin levätä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin helvetti ruinata toista hoitamaan oman osuutensa heräilyistä. Öisin on ihan yks hailee, herääkö ukko lapsen kitinään, koska mä herään kuitenkin ja sit pyörin taas tunnista kahteen tuntiin unettomana lapsen vieressä odottamassa unta.
Paras oli tilanne joitain viikkoja sitten, kun olin nukkunut ihan käsittämättömän huonosti ja sanonut siitä miehelle ja mennyt aikaisin nukkumaan saatesanoin, pakko saada univelkaa pois, niin mitä mies tekee? No tulee ysin aikaan sänkyyn ruinaamaan suihinottoa, kun olen ollut noin tunnin jo untenmailla ja herännyt pissahätään. Vittu että voi joku olla itsekäs paska.

Tuntemukset

Tänään alkoi jäätävä alaselän kipu/polte, joka on pahimmillaan kun nousee seisomaan ja lähtee kävelemään. Sen lisäksi migreeniä meinaa pukkaa ja nälkä vaivaa kokoajan. Väsymyskin riesana.

Perjantaina on neuvola, joka piti olla jo viikko sitten, mutta joka siirrettiin viikolla eteenpäin neuvolatyöntekijän sairastuttua.

Toivottavasti tämä selkäkipu ei ala pahentumaan tästä enempää, voi olla muuten haasteellista töihin meneminen.