Sairastuin tosiaan raskauden jälkeen autoimmuunisairauteen - basedowin tautiin. Tähän sairauteen on olemassa tehokas lääkitys, mutta ongelmakseni muodostui se, ettei kyseinen lääkitys soveltunut minulle. Sain lääkkeestä valkosolukadon ja olin jo leikkausjonossa jotta minun koko kilpirauhanen poistettaisiin, mutta koska olen astetta vaikeampi potilas, peruin leikkauksen. Onnekseni. Yliopistollisen ammattilaiset olivat täysin minun visiota vastaan. Olin lukenut, että tähän sairauteen voisi testaa yhtä jo usean vuosikymmenen eri käytössä ollutta lääkettä, mutta lekureiden mielestä kyseinen lääke ei mitenkään voisi auttaa ja minulle ivallisesti todettiin, että tervetuloa sitten takaisin kun olotila menee niin huonoksi, että leikkaus on pakko tehdä.
Tästä toteamisesta on nyt aika tarkalleen 9kk aikaa. Lopputuloksena, ettei minun oloni ole suinkaan mennyt huonompaan suuntaan, vaan voin ihan hyvin.
Vuosi sitten, kun sairaus minulla todettiin ja juttelin lääkärin kanssa, voisinko enää tehdä lapsia hän sanoi ettei ainakaan niin kauan kun sairaus on aktiivisena. Sitten kun aloitin vastoin lääkärin tahtoa, erään toisen lääkärin avustuksella, tuon "kokeellisen" lääkkeen ja sain olotilani tasaantumaan tulin siihen johtopäätelmään etten enää voi tehdä toista lasta, koska en halua ottaa riskiä että sairauteni aktivoituisi uudelleen. En myöskään haluaisi olla imettämättä lasta sen takia, että käytän lääkettä. Mutta kuukausi sitten tajusin googlettaa asiaa ja onkin niin, ettei tämä lääkitys olisikaan este raskaudelle tai metykselle, joten olen alkanut vakavissani harkitsemaan vielä toisen ja viimeisen lapsen tekemistä.
Asia on tällä hetkellä mietintämyssyn alla ja katsellaan kuin tässä vielä käykään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti