olen satunnaisesti eksynyt joillekin vauvafoorumeille. Nyt eräässä keskusteluketjussa oli puhetta siitä, missä vaiheessa ajattelitte kertoa raskaudesta, niin porukat on hehkutellut jo heti plussaamisen jälkeen kaikille mahdollisille asiasta. En vaan tajua miksi ihmeessä, varsinkaan kun raskaus voi keskeytyä hyvinkin pian plussaamisen jälkeen. Miksi tuottaa itselle ja kaikille muille suuri pettymys, jos raskaus keskeytyykin? Eivätkö ihmiset kykene käsittelemään tunteitaan ilman koko suvun voivotteluita mahdollisesta keskenmenosta, vai miksi ihmeessä tällaisesta asiasta pitää lähteä juoruamaan ennen kuin 12sta viikkoa tulee täyteen? En todellakaan, edelleenkään, ole ajatellut kertoa raskaudesta kellekään ennen kuin pakon edessä. En jaksa mitään raskaushömpötyksiä, saati mitään pahoitteluja mahdollisista keskeytymisestä. Vitutti jo ihan tarpeeksi se, kun piti töissä kertoa viimeksi keskenmenon ja kaavinnan aiheuttamien saikkujen takia miksi olen saikulla ja esimies sitten pahoitteli tilannetta. Esitin asian kyllä töissä siten, että raskaus olisi ollut muka täysin vahinko ja tiesin siitä vasta sitten, kun tuli outoja kipuja ja selvisi että olen ollu raskaana. Töissä eivät edes ajattele, että olisin sellainen ihminen joka olisi perustamassa perhettä:D
On meitä vaan niin moneen junaan...
Olotila on tänään ollut hieman parempi kuin eilen, tissejäkin aristellut tänään taas, mutta heikotusta ja oksetusta ei ole ollut niin paljoa kuin eilen. Ruokaa ei kylläkään tee vieläkään mieti, mutta olen saanut syötyä sentään jotain, joten sen takia lienee parempi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti