Myöhästymis-painajaisia

näen todella usein painajaisia siitä, että olen myöhässä. Viime yönä näin unta, että myöhästyin tulevasta ultrasta kolmeen kertaan:D
Ensimmäisellä kerralla eksyin matkalla jonnekin hiton isoon ja lähes pystysuoraan mäkeen, jossa mäen korkeimmalla kohdalla tajusin, että toinen puoli mäestä on niin jäässä, ettei siitä uskalla mennä alas. Sit kun yritin soittaa myöhästymisestäni ajanvaraukseen, ei mulla ollut puhelinnumeroa sinne enkä kuollaksenikaan muistanut kyseisen paikan nimeä, että olisin voinut soittaa numeropalveluun. Tämän lisäksi ultraajana olisi ollut mun neuvolahoitaja, lääkärin sijaan.

Toisella kerralla eksyin matkalla ihan eri maahan ja kolmannella kerralla odotin bussia hirveän ison kalasäkin kanssa ja kun bussi ei tullut, lähdin kävelemään ja tajusin että matkahan on ihan lyhyt että olen ihan turhaan tuhlannut 4,50euroa bussilippuun tuollaisen matkan takia. Tosin tuolloinkin olin jo myöhässä.

Mulla on työkaveri, joka on joka päivä vähintään 5minuuttia myöhässä. Vuoden verran syytti asiasta bussia, joka oli usein myöhässä, mutta nyt on tullut muutamia viikkoja polkupyörällä töihin ja on silti myöhässä aina sen 5min. En tajua ihmisiä, jotka myöhästelevät ihan kokoajan. Jos on joka päivä 5min myöhässä, jokaisena työpäivänä, se tekee n. 1200h vuodessa eli 20tuntia. Yli kaksi työpäivää. Tähän kun laskee päälle vielä kaikki ne extraminuutit tauoilla, kun ruokatunti on 30min niin usein on 50min syömässä ja kun meillä on myös 15min kahvitauko niin käy päivän aikana kahdesti tupakalla, joten tuo 15min ei tod.näk.riitä kattaa noitakaan hetkiä.

Mua stressaa ihan hirveästi se, jos olen myöhässä. Toisia taas ei yhtään.

Vauvapainajaisia

viime yönä sain tyttövauvan, jota ensinnäkin isäni oli istuttamassa sohvalle ja olin vaan, ettei noin pientä saa vielä yrittää pistää istumaan, että sen kroppa ei kestä tuollaista.
Sit kun lopulta sain vauvan syliini ja yritin alkaa imettää sitä - tyyliin ensimmäistä kertaa vuorokauden sisään - tunsin huonoa omatuntoa siitä, etten ole ruokkinut sitä kunnolla. Eihän siitä imetyksestä sitten mitään tullut, koska mun tissit oli liian pienet. Sit tungin johonkin lasipurkkiin korvikemaitoa, ja tässä samaisessa purkissa oli jotain jämäsoseruokaa joka sitten kivasti sekottui tähän kylmään korvikemaitoon. Vauva sitä sitten yritti syödä, lähinnä tosin sotkien vaatteitaan ja tunsin oloni todella huonoksi äidiksi. Sitten tajusin, että eihän sillä ole vaihdettu vaippojakaan synnytyksen jälkeen tyyliin.

Ensi viikolla käyn siskoni kanssa risteilyllä, joutunee ehkä ottaa mukaan vanha antibioottikuurijämän mukaan ja selittää, että ei voi juoda kuurin takia alkoholia. Ettei se ala ihmettelee, miksi en juo mitään. En mä muutoinkaan ole kova juomaan, mutta kyllä nyt lasillinen viiniä tai siideriä menee aina. Toivottavasti vatsaa ei turvota niin paljoa, kuin mitä viime päivinä on turvotellut:D

Voihan pohjaton väsymys

tää väsymys ja kuvotus on jotain ihan hirveetä. Jos nyt menisin sänkyyn niin todennäköisesti nukkuisin aamuun asti, muutaman pissaherätyksen kera. Ällötyskin ollut kaverina lähes koko päivän, lounaalla syöty suht läskipitoinen liha ällöttää vieläkin. Hieman tuotti työtä, kun yritti miettiä mitä ruokaa kokkailisi illaksi (saati ylipäätään viikonloppuna), kun kaikki ruoka ällöttää taas vaihteeksi. Kohtua on juilinut/vihlonut tänään jonkin verran, hieman jännittää maanantainen ultra - mitä jos tää on taas mennyt kesken:/

En tiedä vielä, miten töissä ilmoittelen mikäli raskaus on edennyt kuten pitäisi. Mun nykyinen esimies on vaihtamassa työnantajaa kesäkuun lopulta ja tulevasta esimiehestä ei ole pienintäkään havaintoa. Toisaalta pääsisin ehkä helpommalla, jos ottaisin asian nyt puheeksi, kuin jos pitää alkaa sumplimaan jatkossa noita neuvolakäyntejä jonkun toimitusjohtajan kanssa. Noh, pitää katsoa mitä maanantai tuo tullessaan.

No siihen ei mennyt pitkään, kun mies möläytti

perkeleen perkele. Mies näki eilen kaverinsa, joka oli kertonut että sen avokki on raskaana - tosin ihan alkumetreillä vasta. Eikö mun mies ollu möläyttänyt mustakin sit samalla, mutta vannottanut sitten ettei asiaa saa kertoa kellekään. Oon ihan varma, että tuo mies kertoo asiasta avokilleen heti, kun mahdollisuus koittaa ja vannottaa sitä, ettei saa kertoa kellekään ja tää avokki kertoo asiasta taas eteenpäin ja vannottelee. Mä en jaksa mitään raskausonnittelulässyttelyjä.. puuh. Mä todellakin toivon, että tän miehen kaverin sanaan voi luottaa.

Annoskoot

Kyseinen kuva kertookin jo oleellisen. Aikuiset eivät tunnu ymmärtävän sitä, että lapset eivät oikeasti tarvitse samankokoisia ruoka/herkkuannoksia, kuin mitä he itse voivat syödä. Lapsella on sisäinen "ruohalu" joka kyllä pitää huolen siitä, että lapsi syö tarpeeksi. Sen takia on ihan typerää pakottaa lapsi syömään lautanen tyhjäksi - enkä nyt tarkoita sitä tuputtamista, johon itse varmasti sortuisin, jos näen että lapsi ei ole syönyt kuin ne "parhaat palat" ja sitten rehujen kohdalla alkaa valittelee, että kun vatsa on täynnä. Tuollainen ei mene mulle läpi.
 Aikuisellakin on tuo sisäinen "ruokahalu", mutta se tuppaa katoamaan, kun syödään järjettömän kokoisia ruoka-annoksia ja vedellään 400g irtokarkkipusseja yhdeltä istumalta.
Musta on ihan hirveätä katsoa jotain pientä lasta, jolla on iso jättistuutti kädessä. Jäätelö on melkein isompi kuin lapsen oma pää - mitä helvetin ideaa tuollaisessa on? Miksi opettaa lapsi tuollaiseen? Kaupasta saa pienempiäkin jäätelöjä, totta kai se lapsi haluaa se isoimman jäätelön, jos se saa itse päättää, mutta miksi antaa lapsen tehdä tuollaista päätöstä? Valitaan sille, ja miksi ei itsellekin, se pienin mahdollinen jäätelö - se kyllä riittää. Sama juttu karkkipussien kanssa, miksi ostaa pienelle lapselle 400g karkkipussi, kun kaupasta saa pienempiäkin, tai jopa karkkiaskeja. Karkkiaski riittää ihan hyvin pienelle lapselle lauantaiherkuksi.

Mitä tuohon kärken laitettuun kuvaan tulee, niin se todellakin kertoo kaiken oleellisen. Tuon ikäisen lapsen ei todellakaan a)pitäisi edes syödä tuollaista paskamättöä ja b)eikä varsinkaan tuollaisia annoskokoja. Vihaavatko vanhemmat tuota lastaan noin paljon, että antavat sen syödä itsensä hengiltä? Ei tuollainen rakkautta ainakaan voi olla.

Testailua aamuvarhain

tein aamulla tuon gender-testin ja testitulos näytti tyttöä. Tuo testi tosin vääristää usein tyttötulokset, joten en kauheasti tuon varaan pistä, eli rakenneultraa odotellessa. Hain tämään luontaistuotekaupasta monivitamiinit ja omega3:set, D-vitamiinit löytyi jo entuudestaan. Nyt kun vielä muistais syödä noita päivittäin:D

Mitä oireisiin tulee, niin väsymys on ollut ihan valtava, hajuaisti voimistunut ja ruokailujen jälkeen tullut pahoinvointia. Tosin nyt tänään, kun otin ruokaa ennen entsyymikapselin, niin huonovointisuutta ei tullut ollenkaan, joten liekkö sitten pahoinvointi johtuvan siitä että ruoka ei sula kunnolla? Muutenkin iltaisin tullut aina huono-olo, mutta ainakaan vielä se ei ole iskenyt.

Toissapäivänä oli koomista, kun kokkailin Garam Masalalla maustettua kanaa ja riisiä. Söin ruokaa suurella ruokahalulla, mutta siinä vaiheessa kun mies aloitti ruokailun n. tunti mun syömisten jälkeen, niin mun teki ruoanhaju ihan törkeän pahaa. Ja eilen, kun menin aamulla töihin, niin jostain leijuili kuolleen rotan haju, joten meni muutaman sadan metrin matka oksennusta pidätellen ja kakoen.

Onneksi huomenna on vapaapäivä, on veto kyllä ihan pois. Seitsemän viikkoa kesälomaan...viisi yötä np-ultraan.

Sukupuolen ennakkoon selvittäminen

Posti kiikutti tänään tuon gender-testin ja mies ihmetteli mikä ihme paketti mulle tuli ulkomailta, kun kerroin mikä testi oli mies oli ihan yllättynyt siitä että haluan tietää sukupuolen ennakkoon. Hän oli itse ajatellut, että asia selviäis meille vasta synnytyksessä:D En mä ainakaan malta odottaa tuollaista tietoa niin pitkään, ja muutenkin on kivempi ostaa jotain vaatekertoja ennakkoon kun tietää kumpaa sukupuolta sieltä olisi tuloillaan. Kerroin miehelle, ettei tuo testi ole mikään kauhean luotettava edes. Aamulla taidan tehdä testin pois ja katsoa mitä se sanoo. Itse veikkaan todennäköisyyksiin vedoten poikalasta, koska viime vuosina suurinosa kaveripiirin lapsista ja tutuista on saaneet poikalapsia.

Elämä voittanee

Huh huh, olipas viikonloppu. Eilinen meni hirveissä ylävatsakrampeissa sohvalla maaten, oli hieman voimaton olo eilisenkin siis. Katselin hetken aikaa Suomen peliä ja nukkumaan mennessäni kramppailut esti unen saamisen. Jossain vaiheessa mieskin tuli nukkumaan ja totesi mulle vain, että kannattaako mun huomenna mennä töihin.
Aamulla sitten nousin töihin, ja olo oli ihan ok sen aikaa, että join vettä, puin päälle ja aloin tekemään lähtöä töihin. No eikö sit kramppailut alkanut uudelleen, joten näin parhaaksi jäädä kotia vielä täksi päiväksi. Nyt on myös kielen takaosa ja nielu kipeänä, nielussa näkyy jonkinlainen afta ja kielen takaosassa on joku turvonnu patti. Tiedä sit taas mikä hitto tääkin vaiva on, täytynee huomenna käydä työpaikkalääkärillä, mikäli töihin asti pääsen.
Viikon päästä on np-ultra ja jännittää miten pikku salamatkustaja tuolla massussa oikein voi:/ jatkuvasti kalvaa pelko siitä, että raskaus on keskeytynyt. Oireita kun tulee ja menee. Kahdeksan viikkoa kesälomaan, toivottavasti pysyisi suht terveenä, ettei tarvitse olla enempää pois töistä. Jotain positiivistakin sentään tässäkin oloilussa, paino oli laskenut viime neuvolakäynnistä 800g, kun ei ole saanut oikein mitään alas:D

Huolestuminen

tajusin juuri, että mulla taisi olla eilen jonkinsortin lämpöhalvaus - mitenköhän tuo vaikuttaa sikiöön? Liiallinen lämpö kun voi aiheuttaa ongelmia raskaudessa.

Ihan kamala olo

Yöllä oli ihan helevetin kuuma, heräsin viideltä pissahätään, vatsan väänteisiin ja huonovointisuuteen. Nousin ylös, tein tarpeeni ja söin yhden nektariinin väkisin sängyssä maaten ja jatkoin uniani. Ysiltä uusi herätys, taas huono olo ja vatsan vellontaa, joten pakko mennä vessan kautta jääkaapille hakee viiliä. Sekaan kanelia ja sokeria, sit hampaiden pesua koska suussa maistui ihan paska ja takas nukkumaan. Oon nyt maannu vaakatasossa ihan koko päivän, heikottaa ihan hirveästi ja on kaamea olo muutenkin, pystyssä ei pysty olemaan kuin ihan hetken. Vatsassa velloon ja sellainen olo, että kuolema olisi parempi olotila tällä hetkellä.

Pyysin miestä hakemaan kaupasta maustamattomia ja gluteenittomia sipsejä - mies tulkitsi maustamattomuuden täysin maustamattomuudella ja toi mulle noita pikkulasten maissinaksuja ja suolattomia pähkinöitä. Puuh. Onneksi oli popparinjyviä kaapissa, joten sain sitten poppareita vähän isommalla suolalla, jahka tää olo tästä helpottaisi. Luulen, että eilisen helteen takia on vähän suolotasapaino vituillaan ja sit kun vatsakin on ihan kuralla taas vaihteeksi, niin nuo yhdessä tekee tällaisen ihanan olotilan. Nyt makaan olohuoneen sohvalla vieressä tuuletin ja elämä ehkä jo hieman hymyilee.Toivottavasti olotila helpottais iltaan mennessä, että sais jotain aikaiseksikin. Kämppä on ihan hirveässä läävä-modessa tällä hetkellä.

Edit. sitten lensi laattakin. Mies soitti tuossa aiemmin terkkarille ja kysyi pitäisikö mun tulla käymään, sanoivat että yritän viilentää itseäni ja juoda paljon. Jos on huomenna vielä samanlainen olo, niin sit käymään. Tosin tuolloin en ollu vielä oksentanut, kun puhelu tapahtui. Sain raahattua itseni sentään viileään suihkuun oksentamisen jälkeen ja olo oli hetken ihan ok, mutta nyt alkaa taas menee huonompaan suuntaan.

Voihan väsymys

huonovointisuus on taas vaihteeksi hieman hellittänyt, mutta väsymys ja yleinen heikotus on vallanneet mun päivät ihan täysin. Työpäivät menee ihan zombiena, kun väsyttää niin perkeleesti. Sain tänään kuulla, että esimieheni on sanomassa itsensä irti tässä lähiviikkoina, joten saas nähdä kuka tilalle tulee - nykyisen kanssa on saanut suht hyvin sovittua poissaoloista ja myöhästymisistä, toivottavasti ei tule ketään tyrannia tilalle.

Olisi tarkoitus oman kesäloman jälkeen - eli elokuun puolen välin paikkeilla, kertoa töissä raskaudesta - tosin vain jos mahaa alkaa olla vaikea peitellä. Työmatkapyöräilyn ajattelin lopettaa elokuun lopussa ja ostaa bussilipun syyskuun alusta alkaen,  mikäli ei sitten kesälomien jälkeen jo tule sellainen tunne, ettei uskalla enää ajaa fillarilla (mun työmatkat on yli 20km suuntaansa, jos matka olisi vain 10km suuntaansa niin voisi ihan hyvin jatkaa fillarointia varmaan pitempäänkin) Lääkärikäynti olisi tarkoitus olla viikoilla 17-18, mutta yritän saada tuon ajan siten, että se olisi mun kesäloman alussa heti, ettei tarvitse töissä selitellä mitään. Rakenneultra-aika tulee menemään sopivasti kesälomalle, joten silloin viimeistään pitäisi olla tiedossa mahdolliset raskauden keskeytymiset ja on todennäköisempää, että raskaus menee loppuun asti.... jos nyt ei ole sitten tapahtunut jotain radikaalia jo ennen 2.6 np-ultraa. Rakenneultran jälkeen onkin sit enää seitsemän käyntiä neuvolassa.

Niin ja tilasin eilen netistä tällaisen pissasta tehtävän "vauvan sukupuolitestin", ei kyl taida olla kovin luotettava, mutta tehdään nyt huvin ja  urheilun vuoksi moinen:D

liian aikaista shoppailua

pyörin eilen aamulla tori.fi:ssä katselemassa vauvantarvikkeita aikanikuluksi ja siellä tuli vastaan Tutek Turranin yhdistelmävaunut. Hinta oli aika korkea 250€ käytetyistä, mutta uutena nuo on 500euron luokkaa ja vaunut olivat todella siistissä kunnossa, joten päätimme hakea nuo pois. Noissa on isot renkaat ja ovat todella kevyet työntää jopa loskassa, joten toivottavasti ovat hintansa väärtit.
Ensin ajattelin, etten maksa kuin max 100€ käytetyistä rattaista, mutta tuolla hinnalla ei taida saada kuin muovisia rimpuloita, niin päädyin pistää vähän enemmän rahaa rattaisiin kiinni.
Hyvä tuuri tosin kävi, kun bongasin kirjahyllystämme kirjekuoren, jossa oli 200€ käteistä vanhempieni antamasta häälahjasta, joten tarvitsi nostaa vain 50€ tililtä lisää rahaa. Tosin Osuuspankin systeemit olivat tietenkin sitten kaatuneet sillä hetkellä, kun me noustiin autoon kyytiin ja lähdettiin ajamaan noutopaikkaa kohden. Käytiin kolmesta eri paikasta yrittämässä nostoa, vaan ei onnistunut. Lopulta sovimme, että maksan käteisellä sen minkä pystyn ja loput pistin tilille tänään, kun OP taas suvaitsi toimia.

Torstaina haemme 15euron turvakaukalon vauvalle autoon. Sit puuttuu enää pinnasänky, josta tiedän jo millaisen haluan, ja koska olen jo päättänyt nukuttaa vauvan alkuun äitiyspakkauksen itsetuunatussa laatikossa, niin tuon kanssa ei ole kiirusta. Ei sillä, ei näiden muidenkaan kanssa ole, mutta tuleepa nyt hankittua nuo kun "halvalla saa".

Sitten aikanaan, kun tulee tarvetta - tahi löytyy halvalla sitä ennen musta tai valkoinen, niin hommaan Stokken tripp trapp syöttötuolin. Tai sitten ihan perinteisen, en ole vielä päättänyt :D

Olotilasta sekä eräs vitutuksen aihe

Aloitetaan ensin vitutuksen aiheesta - mua vituttaa naispuoliset ihmiset, jotka on nättejä ja ihan ok kroppaisia, ja ihan varmasti tietävät sen itsekin.. Niin tällaiset sitten kerjää kehuja esim. facessa moittimalla itseään, jotta oma mies tulisi kommenteissa kehumaan sen maailman kauneimmaksi, tai hyväkroppaiseksi. Kuinka helvetin huono itsetunto näillä pitää olla, että pitää kerjäämällä kerjää tuollaista huomiota, vai onko se vaan pelkkää huomion kerjäämistä?

Ja sitten olotiloihin. Mulla ollut tällä viikolla aivan tajuton jano, kokoajan. Oon juonu vettä ihan törkeästi, mutta jano ei vaan mene pois. Alkanut jo huolestuttaa joku raskausdiabetes, vaikka ei kai se vielä näin alkuvaiheessa voisi puhjeta edes, mutta jos mulla on ollu jotain lievää diabetestä jo entuudestaan. Eilen oli oikein huono-olo tästä kaikesta vedenlipittämisestä, joten oli pakko tehdä poppareita ja pistää niihin kunnon satsi suolaa ja ottaa pari ruususuolakidettä sellaisenaan ja se ehkä helpotti hieman. Eli taitaa olla suolotasapaino hieman vituillaan, kun en ole syönyt suolaa muutamaan viikkoon kuin ihan pieniä määriä ja juonut vettä normaalia enemmän. Kyllä mä muutenkin juon työpäivinä sen pari litraa vettä, mutta en sitten enää kotona sitä juurikaan lipitä niin nyt on kotonakin tullut juotua illassa vähintään litra vettä. En haluais lipitellä mitään hiton mehujakaan, kun niistä saa ihan turhia kaloreita. Mutta pitänee käydä kaupassa katsomassa, jos siellä sais jotain sellaista mehua jossa ei olisi makeutusaineita tai sokeria niin paljoa ja sitä sit lipittelisi laimeana seoksena. Tiedä sit miten hirveän makuista tuollainen on.

Toivottavasti hiljalleen tulisi sellainen fiilis, että sais syötyä kananmunia edes jossain muodossa. Ne on ällöttänyt jo useamman viikon, ne olisi niin täydellistä ravintoa syödä, mutta kun ei vaan saa kurkusta alas, niin ei vaan saa. Kroppa tietänee paremmin sen, mitä se tarvitsee.

np-ultraan varattu aika

kesäkuun alussa tulee rv11sta täyteen, joten tuolle viikolle tuli varattua tänään np-ultraan aika. Ajanvarauksesta sanoivat siinä menevän n. puoli tuntia aikaa, mutta kun luin netistä niin joillain mennyt tuntikin siellä, joten tiedä tuota sitten. Pitää vielä varmistaa, että sisältääkö tuo aika sen verikokeen kans, jonka haluan että multa otetaan tuon yhteydessä, vai onko siinä vain se ultra.
Kesäkuun puolessa välissä on sitten terkkarin ns. laaja terveystarkastus, jonne pitäisi mies raahata mukaan.

Tajusin tänään, että mahtaa vaikuttaa ihan helvetin typerältä että oon käyny tuolla ultrassa - ensin keskenmenon toteamassa ja nyt tarkastamassa, että kaikki on ok niin oon aina ollu vaan yksinäni tuolla. Ei mun mies ole edes pyytänyt päästä mukaan noihin, en sit tiiä pitäisikö mun loukkaantua tuollaisesta vai ei. Pitäisi kysyä oliko se sen vahinkolapsi-äitin mukana noilla lääkärikäynneillä, vai oonko mä meistä kahdesta ainoa jonka raskauden kulkua sitä ei kauhiasti kiinnosta seurailla... Yleensä kun noissa vastaanotoissa on aina pariskunnat yhdessä. Kaipa se mun lääkäri sit luulee, että oon joku tuleva yh kun ei oo miestä paljoa näkynyt mun seurassa:D

Eilen ja tänään on ollut kevyttä närästystä ja tänään kielessä on yksi "nystyrä" kiukutellut, mulle tulee n. kerran vuoteen kieleen tuollainen kipeä nystyrä, joka sit oikuttelee niin paljon että mun tekee mieli purra se irti kielestä. Joskus oon varmaan tehnytkin niin xD

Viime päivinä on pystynyt syömään jo hieman normaalimmin, muttei tuo ruokahalu ole vielä ihan entisellään.

sikiö bongattu sydänäänten kera

näin koko yön painajaisia siitä, että kohtu on tyhjä. Lounastauolla sit kävin yksityisellä sisäkautta tehtävässä ultrassa, josta löytyikin rv8+2 (lääkärin oma arvio oli 8+5, mutta laittoi ylös tuon pienemmän luvun koska se oli kk-kierron mukaan laskettu) ikäinen sikiö sykkeellä 176/min. Huojennus oli suuri, kun ensin lääkäri sanoi että tuossa on sikiö. Sit kun sanoin vetistellen, että olin ihan varma että tää on mennyt kesken, niin hän vielä pisti sykkeetkin kuultavaksi että uskon sikiön olevan siellä:D

Nyt on jo hieman huojentunut olo raskauden suhteen, mutta vielä on matkaa ns. turvallisille vesille. Vaikkakin lääkäri sanoi, että raskaus on sen verran hyvännäköinen, että hyvin epätodennäköistä että tästä se enää keskeytyisi.

neuvolakäynti takana ja rv7+6 menossa

en osaa laskea noita rv-juttuja yhtään, mutta nyt on siis menossa 7+6. Ultraäänessä ei näkynyt mitään, mutta vissiin kohtu on kuitenkin kasvanut. Varasin huomiselle ajan yksityiselle ultraan, jahka siellä näkyisi jotain lisäinfoa tilanteesta.
Toivottavasti tilanne johtuu vain siitä, että mulla on taaksepäin kallistunut kohtu ja neuvolan laitteet ja käyttäjä eivät ole ihan täydessä terässä. Mutta silti on hieman paska fiilis tällä hetkellä, ei pitäisi yhtään elätellä toiveita onnistuneesta raskaudesta, mutta väkisinhän sitä nyt asiasta intoilee kun raskaustesti on positiivinen, on oireita eikä ole vuotoja. Pahoin pelkään, että on joku tuulimuna tai kohdunulkoinen menossa:( Sit voin kertoa jo, että sit vituttaa.

Pohdintaa äitiyspakkauksesta

laskettuaika on tosiaan joulun aikoihin tämän hetkisen tiedon valossa. Äitiyspakkauksessa olevat talvihaalarit yms vastaavat, lämpimämmät vaatteet, ovat todella isoa kokoa. Jos vauva on n.50senttinen syntyessä (mä ja mieheni ollaan kumpikin oltu tuota kokoluokkaa syntyessämme) ja äitiyspakkauksen haalarit yms ovat n. 70senttisille, niin liekkö ne jäävän pieneksi seuraavaa talvea ajatellen? Hetken ajan mietin jo, että jättäisin tuon pakkauksen ottamatta, mutta sit taas mietin että onhan siinä aika paljon muutakin tarpeellista tilpehööriä. Taisi olla samat pohdinnat jo elokuussakin, mutta tuli vaan mieleen:D

Yritän hommata mahdollisimman paljon ns. tarpeellisia tarvikkeita ennen syntymää. Tähtään siihen, että kaikki olisi kierrätettyä tavaraa. Tulen painottamaan kierrätystä myös sukulaisille, jos heillä on tarvetta ostaa vauvalle jotain niin kierrätetty tavara on oikein tervetullutta. Mielummin käytettyä, kuin täysin uutta tavaraa. Vaatteissa varsinkin käytetyissä versioissa on huomattavasti vähemmän kemikaaleja, kuin uusissa vastaavissa.

RV 7+5

vois hiukan vituttaa, jos maanantaina selviäis, että tää raskaus on joku tuulimuna. On kyllä niin järkyttävät oireet päällä, ettei mitään tolkkua. Suussa maistuu kokoajan ummehtunut, eikä taas vaihteeksi pysty edes ajattelemaan ruokaa. Jääkaappikylmät viinirypäleet uppoo sentään...ja tuo helvetin karkki. Väsyttää kans ihan kiitettävästi ja kun menee nukkumaan, niin ensimmäinen tunti menee siihen että joutuu ravaa puolen tunnin välein pissalla. Ja janottaa kans, mutta kun ei voi juoda niin paljon kuin kroppa vaatii, koska veden liika juominen aiheuttaa ällötystä. Ja sit on kylmä, paitsi yöllä kun herää siihen että on ihan tuskasen kuuma. Tekee mieli syödä vain viileitä ja raikkaita ruokia, sit kun näitä syö, niin alkaa hytisee ihan horkassa ja hytinä aiheuttaa huonovointisuutta. Ja se, kun ei tee mieli mitään suolasta, niin ällöttää tää makean maku suussa. Pitäis varmaan yrittää vain pestä useammin hampaita pitkin päivää jollain mintun makuisella tahnalla, jos se jeesais. Paitsi että hampaiden peseminen aiheuttaa kakomista - mulla, joka ei tunne edes termiä kakomisrefleksi, niin nyt kakoilen kun pesen kieltä vähänkään taaempaa.

Toivottavasti oireet helpottaa lähiaikoina....

Ärsytyksen aiheita osa1001

voi luoja, mua ottaa aivoon facessa tilapäivitykset joissa on näitä "innostunut ja sit joku hymiö tähdet silminä" -tekstejä. Eikö voi vain kirjoittaa vaikka, olen todella innostunut  mun työstäni tällä hetkellä. Ja sit perään jotain vitun väkinnäistä turunmurretta, vaikka kyseinen tyyppi on kotoisin jostain perämetsästä monen sadan kilometrin päästä Turusta.

Joo, ei mulla muuta, jatketaan....

RV 7+2

vai 7+1, en nyt tiiä miten tuo pitäisi oikeasti laskea edes:D

Noh kuitenkin, alkuviikko mennyt paremmin kuin pelkäsin. Ruokahalu on hiljalleen palailemassa, tai no lähinnä se ettei kuvota ihan kokoajan on edistystä ja on ollu mielihaluja joitain ruokia kohtaan. Eilen rupesi tekemään ihan törkeästi mieli sämpylää juustolla, meetvurstilla, kurkulla ja tomaatilla. Lähikaupasta löytyi onneksi gluteenittomia sämpylöitä pakastimesta ja nuo olivat vielä ihan jees makuisia.
Liharuokia ei tee vieläkään mieli, joten proteiinit ovat jääneet vähiin.

Eilen tajusin, kun vaihdoin pyöräilyvermeet töissä t-paitaan ja housuihin, että mun tissit näyttää valtavilta. En tiedä johtuuko se noista rintaliiveistä, joita olen alkanut käyttämään, vai raskauden kehonmuokkauksesta. Karkista johtuen on todella pöhöttynyt olo, eilen kun töissä oli tarjolla irtokarkkeja, joita tuli sitten syötyä pari kourallista. Myös väsymys on vaivannut, mutta se voi johtua energiavajeesta ja siitä, että oon fillaroinut todella paljon parin päivän aikana ja kun tuon tekee näillä ruokailuilla niin vetää aika pahasti miinuskaloreille päivän aikaiset energiat.

Tänään on tuntunut siltä, että on jatkuva nälkä - sit kun ei kuitenkaan oikein ole mitään sellaista ruokaa jääkaapissa, jota kohtaan olisi mielihaluja, niin sitten yrittää väkisin syödä jotain mitä kaapista löytyy. Hitto jos tekisi mieli jotain kunnon pihviä lohkoperunoiden kanssa, niin saisi proteiiniakin, mutta kun liha ei vaan houkuttele tällä hetkellä, ei sitten yhtään.

Voihan heikotus

perjantai oli suht ok päivä töissä/vapaalla, mutta eilinen ja tämä päivä taas vetää heikotusta päälle. Hirveintä ikinä tämä, ettei tee mitään mieli, kun normaalisti syö melkein mitä vain ja hyvällä ruokahalulla. Eilen söin aamupalaksi smoothien jossa oli luonnonjogurttia, mantelia, mustikoita, chian siemeniä ja mangoa, päivällä pari kerrosjogurttia, sit miehen ravintolasta hakemaa perunoita ja lohta ja illalla jäätelön ja karkkia. Ja koko päivän hirveä heikotus ja huono olo ja jokainen suupala piti itseään pakottaen syödä. Eilen nukuin vielä kaikenlisäksi parin tunnin päikkäritkin pari tuntia 10h yöunien päättymisestä ja olisin voinut nukkua vähän lisääkin vielä.
Tänään tein itselleni aamupalaksi riisipuuroa, jota tässä puputan kanelin ja sokerin kera.

Olisi niin paljon helpompaa ilman näitä erilaisia ruoka-allergioita, voisi pupeltaa vaan jotain sämpylöitä leikkeleiden, juuston ja rehujen kera ja siemailla vähän teetä kaveriksi. Pitää varmaan tehdä jossain välissä jotain gluteenittomia leipiä itselle, heti kun vaan jaksaa olla jalkeilla pitempäänkin kuin minuutin pari.

Huomenna pitäisi mennä töihin - polkupyörällä. Luulen kyllä, että polkupyörä on tällä hetkellä huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin joku bussi jossa viereen voi pöllähtää istumaan kuka tahansa hajuvesissä itseään uittava tyyppi. Pitää yrittää väkertää illalla valmiiksi jonkinlainen pirtelö matkalle, jos alkaa heikottamaan niin voi sitten sitä siemailla, niin ja pitää varata matkaan aikaa varmaan puolet normaalia enemmän. Huomenna pitäisi myös nähdä kaveri töiden jälkeen, toivottavasti olotila kohenee huomiseksi tästä. Myydäänköhän kaupoissa kuinka hirveitä gluteenittomia leipiä? jos vaan hakisin sellaista töihinkin evääksi jonkun leikkelepaketin kaveriksi. Ei tee mitään kunnon ruokaa nyt mieli.

Raskaudesta hehkuttaminen koko maailmalle heti plussaamisen jälkeen

olen satunnaisesti eksynyt joillekin vauvafoorumeille. Nyt eräässä keskusteluketjussa oli puhetta siitä, missä vaiheessa ajattelitte kertoa raskaudesta, niin porukat on hehkutellut jo heti plussaamisen jälkeen kaikille mahdollisille asiasta. En vaan tajua miksi ihmeessä, varsinkaan kun raskaus voi keskeytyä hyvinkin pian plussaamisen jälkeen. Miksi tuottaa itselle ja kaikille muille suuri pettymys, jos raskaus keskeytyykin? Eivätkö ihmiset kykene käsittelemään tunteitaan ilman koko suvun voivotteluita mahdollisesta keskenmenosta, vai miksi ihmeessä tällaisesta asiasta pitää lähteä juoruamaan ennen kuin 12sta viikkoa tulee täyteen? En todellakaan, edelleenkään, ole ajatellut kertoa raskaudesta kellekään ennen kuin pakon edessä. En jaksa mitään raskaushömpötyksiä, saati mitään pahoitteluja mahdollisista keskeytymisestä. Vitutti jo ihan tarpeeksi se, kun piti töissä kertoa viimeksi keskenmenon ja kaavinnan aiheuttamien saikkujen takia miksi olen saikulla ja esimies sitten pahoitteli tilannetta. Esitin asian kyllä töissä siten, että raskaus olisi ollut muka täysin vahinko ja tiesin siitä vasta sitten, kun tuli outoja kipuja ja selvisi että olen ollu raskaana. Töissä eivät edes ajattele, että olisin sellainen ihminen joka olisi perustamassa perhettä:D

On meitä vaan niin moneen junaan...

Olotila on tänään ollut hieman parempi kuin eilen, tissejäkin aristellut tänään taas, mutta heikotusta ja oksetusta ei ole ollut niin paljoa kuin eilen. Ruokaa ei kylläkään tee vieläkään mieti, mutta olen saanut syötyä sentään jotain, joten sen takia lienee parempi olo.

RV6+5

eilinen päivä oli ihan tuskaa, järkky huonovointisuus ja heikotus koko päivän. Tänään olo on ollut jo parempi, tissitkään ei ole olleet arkana, joten taas alkaa nousta huoli siitä että onko tämä mennyt taas kesken. Pistin typeränä vielä tiedustelun yhdestä pinnasängystä, jonka haluaisin ja joka olisi nyt saatavilla todella halvalla käytettynä. Taas nuoleskellaan ennen kuin tipahtaa, oon liian taikauskoinen:/

Nyt yritän kokkailla jotain ruokaa, jonka sais kurkusta alas ilman kuvotusta. Tekisi mieli syödä vaan hedelmiä kokoajan, mutta pakko se on proteiiniakin syödä välillä.