kaveri oli laittanut faceen kuvan 0,5v vauvastaan jonka naamataulun eteen oltiin laitettu kännykkä, jossa pyöri lastenohjelmat. Lapsi oli vanhempansa kanssa ulkoilemassa, vaunuissa ja sille tungetaan naaman eteen kännykkä, ettei sillä tule aika pitkäksi. Voi kiasus... Sain pidäteltyä itseni ja olla kommentoimatta tähän kuvaan, mutta pakko avautua täällä. Jos vauvasta asti opetetaan tuohon, että kokoajan pitää olla äksöniä ja teeveetä nokan edessä, niin onnea vaan noillekin vanhemmille, kun lapsi kasvaa isoksi. Miksi ihmisille tuottaa vaikeuksia antaa lapsen välillä ihan puhtaasti tylsistyä? Jos ollaan ulkona kävelemässä, niin onko sille lapselle pakko tunkea jotain lastenohjelmaa naaman eteen, eikö sen voisi antaa vaan ihmetellä ulkomaailmaa - varsinkin tällein plussakeleillä ja kehittää aisteja luonnollisesti.
Katsoin aikoinaan tutkimuksen lapsista, jotka on istutettu tv:n äärelle vauvasta alkaen. Lapsi olisi hyvä pitää teeveestä erossa vähintään 3ikävuoteen asti, jotta sen aivot eivät mene siihen modeen, että normaalit asiat tuntuvat liian hidastemposilta, ja kyllästytään nopeasti ympäristöön, joka ei vastaa sitä mitä teeveessä näytetään. Ei mikään ihme, että pienet lapset on ihan hirveän villejä ja levottomia, kun ne totutetaan kaikenmaailman nopeatempoisilla ja väkivaltaisilla piirretyillä, eikä niiden anneta tylsistä välillä. Kokoajan pitäisi olla tekemistä, tai sitten ollaan kuolemassa tylsyyteen. En muista ikinä valittaneeni lapsena, että on tylsää. Aina olen keksinyt tekemistä, eikä siihen todellakaan ole kuulunut televisio vaan luonto ja mielikuvituksella kehitellyt leikit.
Jos joskus saan lapsia, niin yhtenä tavoitteena on se, että en istuta niitä teeveen äärelle vaan passitan ne pihalle leikkimään ja tekemään majoja ja muita kehittäviä leikkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti