lauantai 23. joulukuuta 2017
Joulu tulee, lapsi ei
Toissapäivänä oli jo lupaavasti suppareita, että tuli käytyä synnärillä turhalla reissulla. Nyt toivon enää, ettei se ainakaan tulevana yöllä synny, että menisi mieluummin alkuviikkoon sitten.
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Jos sitä sitten Starwarsia menisi tuijottelemaan, kun ei tuo lapsikaan meinaa syntyä
Ei ole juurikaan ollut merkkejä synnytyksen alkamiseen liittyen. Jotain alapään vihlontaa ollut, hetken jo luulin että tyyppi ois jo kiinnittynyt tuonne mestoille, mutta vatsa palasi yhtä pinkeäksi seuraavana päivänä kuin ennen tuota hetkellistä "löystymistä". Huomenna on neuvola ja pitäisi varata aika lekurin tarkastukseen, jossa tarkastetaan että istukka on ok jne jne.
Jalka on ollut onneksi jo huomattavasti parempi, nyt on enää vain pientä pakarajumitusta ja liitoskipuja, joiden takia kävely ei ole ihan vielä täysin normaalia.
Synnytys on alkanut jännittämään sen takia, että synnytyssairaala jossa esikoisen synnytin, ei ole enää käytössä ja joudun menemään Tyksiin. Tuo paikka saa mulle pahat fiilikset aikaan.
Jalka on ollut onneksi jo huomattavasti parempi, nyt on enää vain pientä pakarajumitusta ja liitoskipuja, joiden takia kävely ei ole ihan vielä täysin normaalia.
Synnytys on alkanut jännittämään sen takia, että synnytyssairaala jossa esikoisen synnytin, ei ole enää käytössä ja joudun menemään Tyksiin. Tuo paikka saa mulle pahat fiilikset aikaan.
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Neuvolalekurilla käyty tarkastuksessa
Ei osannut suoraan sanoa mikä mun kintussa on, ilmeisesti on selkäperäistä kipua eikä siihen oikein voi mitään helpotusta antaa. Panadolia korkeintaan voin ottaa. Tarkasti myös sisätutkimuksella kohdunkaulan tilanteen, eikä siellä ollut mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä, mutta sekään ei toki vielä mitään yliaikaa tarkoita kun tilanne voi kehittyä hyvinkin nopeasti. Mulla on itselläni sellainen tunne, että synnytys tapahtuu ensi viikon sunnuntaina:D Katsoo nyt kuinka pieleen tämä veikkaus menee...
Sanoivat neuvolassa sitä, että mulla on oikeus ilmaiseen kotiapuunkin, jos en pärjää tämän kintun kanssa, mutta ehkä odotan tuon mahdollisen avun kanssa sitten synnytyksen jälkeen jos tuo jalka ei tunnu paranevan.
Onneksi jalka on kuitenkin jo hieman parempi, vaikka keppejä edelleenkin käytän, että ehkä se tuosta vielä tokenee ennen synnytystä. Nyt pystyn jo nousemaan istumasta suht kivuttomasti ylös, kävely on vielä hoipertelevaa, kun toinen jalka tuntuu niin paljon lyhyemmältä. En sitten tiedä, olisiko multa mennyt joku nikama jostain vituralleen ja sen takia jalka olisi pari senttiä lyhyempi. Pitää käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla tai fysioterapeutilla synnytyksen jälkeen tarkastaa tilanne.
Sanoivat neuvolassa sitä, että mulla on oikeus ilmaiseen kotiapuunkin, jos en pärjää tämän kintun kanssa, mutta ehkä odotan tuon mahdollisen avun kanssa sitten synnytyksen jälkeen jos tuo jalka ei tunnu paranevan.
Onneksi jalka on kuitenkin jo hieman parempi, vaikka keppejä edelleenkin käytän, että ehkä se tuosta vielä tokenee ennen synnytystä. Nyt pystyn jo nousemaan istumasta suht kivuttomasti ylös, kävely on vielä hoipertelevaa, kun toinen jalka tuntuu niin paljon lyhyemmältä. En sitten tiedä, olisiko multa mennyt joku nikama jostain vituralleen ja sen takia jalka olisi pari senttiä lyhyempi. Pitää käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla tai fysioterapeutilla synnytyksen jälkeen tarkastaa tilanne.
tiistai 28. marraskuuta 2017
Keppien kanssa köpöttelyä
Jalka äitynyt sen verran kipeäksi, että otin kävelykepit käyttöön. Onneksi miehellä oli tuollaiset kesän jäljiltä jemmassa, kun joutui oman jalkavaivansa takia moiset hommaamaan. Aivan älyttömän ahdistavaa, kun ei pysty tekemään kotona yhtään mitään, ettei pahenna tuota kipua. Lapsen viimeinen hoitopäivä oli tänään, joten loppuajan olen aikalailla omillani. Toivottavasti jalka toipuu edes vähän, että pystyn viemään lapsen leikkipuistoon bussilla. Muuten leviää pää multa ja lapselta, jos pitää olla kokoajan neljän seinän sisällä kolmivuotiaan kanssa.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Iskiaskipu iski
Tiistaina tuli käveltyä lähes 15 000 askelta, joten tuo provosoi sitten jalkoja sen verran, että tänään olen kävellyt kuin vanhus. Ihan tuskaa ollut liikkuminen. Käytiin kuitenkin lapsen kanssa bussilla pyörähtää hakemassa paketti Postista, sit leikkipuistossa ja Honkkarissa. Kotimatkalla oli sellainen olo, että heittäydyn maahan itkupotkuraivareilla ja jään siihen makaamaan.
Kaverin synttärit olisi huomenna, kolme vuotta sitten oli ihan sama tilanne tämän jalan kanssa, enkä tuolloin mennyt synttäreille. Pakko kuitenkin yrittää huomenna mennä käymään tuolla, kun ei olla nähty pitkään aikaan.
Kaverin synttärit olisi huomenna, kolme vuotta sitten oli ihan sama tilanne tämän jalan kanssa, enkä tuolloin mennyt synttäreille. Pakko kuitenkin yrittää huomenna mennä käymään tuolla, kun ei olla nähty pitkään aikaan.
maanantai 20. marraskuuta 2017
Järkyttävä närästys
Eilen iltapäivällä tuli sellainen olo, että on vaikea hengittää. Mulla ei ole astmaa, mutta voisin kuvitella että astmakohtaus tuntuu tuolta. Ajattelin kokoajan, että se johtuu mutakakusta, jonka tein, koska mulla tuntui että sydän alkoi muljahtelee sen syömisen jälkeen. Mies haki hamppariateriat illalliseksi ja sit vedin vielä iltapalaksi itsetehtyä pitsaa palan. Pitsan jälkeen alkoi nousemaan ruokaa takaisin ylös ja tajusin, että tämä olohan on hitto närästystä. Melkein soitin jo päivystykseen, ennen kuin tajusin asian, kysyäkseni pitäisikö mennä käymään ja tarkastaa ettei ole mitään vakavampaa. Nukkuminen oli tietenkin ihan mahdotonta, kun henkeä piti haukkoa, mutta sain lopulta itseni sohvalla tarpeeksi pystyasentoon, jotta pystyin hengittämään ja nukkumaan.
Söin aamupalaksi kaksi pientä, itse tehtyä sämpylää. Siis todella pientä. Pistin päälle itsetehtyä cashewpähkinätuorejuustoa ja kinkkua ja tadaa, taas hirveä närästys päälle. Kerta kiellon päälle ja vedin sit pienen palan itsetehtyä pitsaa, kun olo kerran oli jo valmiiksi karsee.
Todella kivaa, jos loppuraskaus on tällaista, että kaikki ruoka pistää närästämään....
Söin aamupalaksi kaksi pientä, itse tehtyä sämpylää. Siis todella pientä. Pistin päälle itsetehtyä cashewpähkinätuorejuustoa ja kinkkua ja tadaa, taas hirveä närästys päälle. Kerta kiellon päälle ja vedin sit pienen palan itsetehtyä pitsaa, kun olo kerran oli jo valmiiksi karsee.
Todella kivaa, jos loppuraskaus on tällaista, että kaikki ruoka pistää närästämään....
lauantai 18. marraskuuta 2017
26 päivää laskettuun aikaan
Kävin keskiviikkona äitiyspolilla kilpirauhasen takia. Kaikki oli ok ja edelleen näyttää siltä, että poika on tulossa. Pippelistä ei kuitenkaan ole vielä havaintoa, vain kivekset on vilkkunut.
Ruokahalu on ihan totaallisen kateissa. Eikä oikeastaan nälkäkään vaivaa, tai no tänään oli pari tuntia sitten nälkä, mutta mitään ei tehnyt mieli syödä. Söin sit banaanin ja omenan, ja nyt olen puputtanut raakaa lanttua pahimpaan nälkääni samalla kun kokkailen ruokaa.
En ole vielä päättänyt synnytyssairaalaa. Lähin on edelleen n. 20min ajomatkan päässä ja se, jonne haluaisin mennä, on 1h40min ajomatkan päässä. Pitää todennäköisesti tällä kertaa kuitenkin tyytyä tuohon lähempänä olevaan, mikäli tämä synnytys on vielä nopeampi kuin ensimmäinen oli. Vielä kun tiedän miten nätisti ilmaisen miehen puolen sukulaisille, että sairaalaan ei ole muut kuin mies ja meidän esikoinen tervetullut :D
Tosin toivon, että pääsisin mahdollisimman pian pois sairaalasta, ettei tartteis olla kuin ihan pakollinen aika siellä. En haluaisi edes osastolle, varsinkaan nyt kun ensimmäisen raskauden jälkeen todettiin maitoallergia. Mähän kuolen nälkääni tuolla.
Tosin olen melko varma, että tämä haave tökkää siihen, etten halua antaa lapselle sairaalan omaa k-vitamiinia, vaan olen hommannut lisäaineettoman luonnollisessa muodossa olevan k-vitamiinivalmisteen, vastaavan joka on käytössä Hollannin synnärillä.
Lapsi on marraskuun loppuun asti päiväkodissa 3pv viikossa, joulukuusta alkaen onkin sitten kotona mun kanssa. Hieman jännittää se, koska uusi tyyppi syntyy, että meneekö se jouluun asti tällä kertaa.
Ruokahalu on ihan totaallisen kateissa. Eikä oikeastaan nälkäkään vaivaa, tai no tänään oli pari tuntia sitten nälkä, mutta mitään ei tehnyt mieli syödä. Söin sit banaanin ja omenan, ja nyt olen puputtanut raakaa lanttua pahimpaan nälkääni samalla kun kokkailen ruokaa.
En ole vielä päättänyt synnytyssairaalaa. Lähin on edelleen n. 20min ajomatkan päässä ja se, jonne haluaisin mennä, on 1h40min ajomatkan päässä. Pitää todennäköisesti tällä kertaa kuitenkin tyytyä tuohon lähempänä olevaan, mikäli tämä synnytys on vielä nopeampi kuin ensimmäinen oli. Vielä kun tiedän miten nätisti ilmaisen miehen puolen sukulaisille, että sairaalaan ei ole muut kuin mies ja meidän esikoinen tervetullut :D
Tosin toivon, että pääsisin mahdollisimman pian pois sairaalasta, ettei tartteis olla kuin ihan pakollinen aika siellä. En haluaisi edes osastolle, varsinkaan nyt kun ensimmäisen raskauden jälkeen todettiin maitoallergia. Mähän kuolen nälkääni tuolla.
Tosin olen melko varma, että tämä haave tökkää siihen, etten halua antaa lapselle sairaalan omaa k-vitamiinia, vaan olen hommannut lisäaineettoman luonnollisessa muodossa olevan k-vitamiinivalmisteen, vastaavan joka on käytössä Hollannin synnärillä.
Lapsi on marraskuun loppuun asti päiväkodissa 3pv viikossa, joulukuusta alkaen onkin sitten kotona mun kanssa. Hieman jännittää se, koska uusi tyyppi syntyy, että meneekö se jouluun asti tällä kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)