Kappas, ystäväni kohtutulehduskin tuli moikkaamaan

kuinka huono tuuri ihmisellä voi olla yhden keskenmenon jälkeen? Ei riittänyt se, että raskaus meni kesken, keskenmeno keskeytyi, lääkkeellinen kohduntyhjennys ei onnistunut joten piti tehdä kaavinta ja kaavinnan jälkeen tuli kohtutulehdus. Niin ja apteeksissa farmaseutti huomasi (ONNEKSI) että mulle määrätyn kahden antibioottikuurin toisen antibiootin annostuksessa oli jotain outoa, joten soitti lekurille tarkistaakseen onko annostus oikein, eikä se ollut. Onneksi tuo flikka hokasi asian.
Oli kiva käydä pyörähtää tunnin verran töissä vaan todetakseen, että istuminen ja hengittäminen sattuu kohdussa ja pienten googletteluiden jälkeen soittoa naistentautien polikliniikalle ja sain lähetteen verikokeisiin ja sieltä sitten määrittelemättömän odotusajan jälkeen mahdollisesti lekurille.

Meni yllättävän hyvin tuo lekurireissu. Tunti siitä, kun lähdin töistä (kävelymatkaa lekurille n. 2km) olin jo verikokeessa. Sieltä sitten menin ilmoittautumaan tähän määrittelemättömän kellonajan lekurille ja mulle ilmoitettiin tuossa vaiheessa, että tässä saattaa mennä kaksi tuntia koska odotellaan nämä testitulokset ensin. En valehtele yhtään, jos sanon että ehdin vain huokaista syvään, etsiä katseellani tuolin johon mennä istumaan ja miettiä, miten helvetissä pystyn istumaan vähintään kaksi tuntia paikallani - Sentti ennen kuin perseeni kosketti tuolia, niin mua jo kutsuttiin lekurin vastaanotolle, oli jokseenkin epätodellinen olo ja totesinkin hoitajalle, että mä ihan säikähdin sitä miten nopeasti pääsin tänne. Tekivät sitten nämä perinteiset pilluun kurkkailut ja räpläilyt. Lekuri totesi, että on varmastikin kohtutulehdus, määräsi antibiootit ja alkoi pähkäilemään, minkä laittaa diagnoosiksi. Yritin ehdottaa, miten olisi vaikka "potilaan harvinaisen huono tuuri".
Lopullinen diagnoosi taisi olla päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeinen komplikaatio.

Mitä pahaa mä olen tehnyt, että saan tällaista paskaa niskaani...

Kaavinta takana

Ei ollut raskausmateriaali poistunut minnekään, joten kaavintaan jouduin. Olisi kai tämän perjantain voinut iloisemmissakin merkeissä viettää, mutta ainakin tuo on nyt takana päin! Jotenkin sellainen tunne, että mun tuurilla tulee vielä joku iso takapakki ja joku kohtutulehdus kaupanpäälle.

Mä olen semisti taikauskovainen. Seuraan toisinaan Kauniita ja Rohkeita ja olen lukenut tuossa jo jonkin aikaa sitten juonipaljastuksia Steffyn keskenmenosta, jotakuinkin niihin aikoihin kuin sain tietää omasta raskaudestani, jossain vaiheessa ajattelin sen verran kieroutuneesti että mulla tulee saleen menemään raskaus kesken koska tässä sarjassakin tulee tuollainen käänne ja nyt tänään, kun tapoin aikaani kaavinnan jälkeen sohvalla Kaunareita katsoen, niin illan jaksossa sitten tapahtui tämä kolari, jossa Steffyn raskaus tulee keskeytymään.Melko hullua...

Ei tää lääkkeellinen kohduntyhjennys näytä toimivan

Perkele, huomenna aamusta uudelleen yliopistolliseen, jossa katsovat tilanteen ja pistävät tarvittaessa kaavintaan. Oon aina pelännyt kaavintaa, kun on sellainen tunne että se epäonnistuu ja tekevät kohtuun reiän ja sit en enää ikinä saa lapsia. Ei auta kuin toivoa, että nuo lääkkeet alkais tehoo ennen huomista.

Lääkkeellinen kohduntyhjennys

Kävin yliopistollisella varmistattamassa keskenmenon ja sain kotiin otettavaksi nuo kohdun tyhjennykseen tarkoitetut napit. Mieheni tulee kahden jälkeen kotia, joten reilun tunnin päästä otan särkylääkkeen ja siitä tunnin päästä pistän ensimmäiset neljä tablettia sisuksiini, odotan kolme tuntia ja sitten vielä kaksi tablettia sisuksiin. Tämä ja huominen on saikkua. Olisin voinut aloittaa projektin vasta huomenna, mutta koen paremmaksi hoitaa sen mahdollisimman pian pois alta.

Hieman typerää sellainen, että periaatteessa en saisi olla yksinäni kotona koko tänä aikana, mutta en todellakaan halua että mies ottaa palkatonta vapaapäivää sen takia, että voisi olla vahtimassa mua. Mun mielestä tällaisessa tilanteessa miehellä olisi oltava oikeus palkalliseen poissaoloon, jos vaimon tilanne vaatii seurantaa. Toivottavasti pahin vuoto ajoittuu tälle päivälle/illalle ja aamulla tilanne olisi sen verran rauhoittunut, ettei ole pelkoa kuiviin vuotamisesta.

Taidan ottaa pienet torkut tässä välissä, en saanut viime yönä kauheasti nukuttua, kun asia pyöri mielessä.

Kesken oli mennyt

kuten uumoilinkin jo aikoja sitten, niin raskaus oli keskeytynyt jo ilmeisesti rv6. Huomenna yliopistolliseen hakemaan ensimmäinen lääkkeellisen tyhjennyksen lääke ja sit loppuviikosta loput lääkkeet. Toivottavasti kohdun tyhjennys sujuu edes kerralla oikein:/ mieli suht paska, mutta kuten jo todettua niin eipä tuolle mitään voinut.

Harmittaa vain se, että mietin kokoajan olisiko tilanteen voinut välttää sillä, jos en ois tuolloin raskauden alussa vetänyt hirveitä lärvejä, koska en tiennyt olevani raskaana. Toivotaan että uusi raskaus ei anna odottaa itseään hirveän pitkään ja että se olisi sitten paremmissa kantimissa kuin tämä nyt keskeytynyt.

Friikeintä asiassa on se, että näin viime yönä unta keskenmenosta ja vessanpönttöön synnyttämisestä.

Piipahdus neuvolassa ultrassa

Kahden neuvolatädin voimin yrittivät etsiä sikiötä, mutta eivät löytäneet. Huomenna menen yksityiselle piipahtaa niin kurkkaavat sillä sisäkautta tehtävällä ultravempaimella tilanteen. Mulla kun on taaksepäin kallistuva kohtu, niin se voi olla ettei mahan päältä näy vielä muutamiin viikkoihin yhtään mitään. Liekkö sitten ensimmäisen kerran "sikiökin" ollut jotain ihan muuta:D Neuvolatädit kun olivat hieman pihalla ultran käytöstä:) Noh, huomenna sitten saan varmuuden asiaan oikeasti asiantuntevalta henkilöltä.

Tänään vuotoa on ollut vähemmän, kuin eilen.

Vuotaminen senkus jatkuu

Mies meinas eilen ihan suuttua mulle, kun en suostunut lähtemään terveyskeskukseen tästä vuodosta. Vuotoa tulee edelleen, hieman "runsaammin" kuin alkuun, vieläkin ruskeena ja limamaisena - ilman kipuja. Välillä vihloo hieman, vastaavanlaisesti kuin kuukautiskivuissa mutta ei niin pahasti, kuin pahimmillaan kuukautiskivut ovat olleet. On täytynyt pistää ottaa siteet käyttöön, jottei pikkarit tuhraantuisi.

Kaipa mä voisin huomenna soittaa neuvolaan ja kysellä, onko syytä tulla käymään vai odotanko vain np-ultraa, joka on kahden viikon päästä. En välittäisi olla kauhean hysteerinen, vaan yritän asennointua realistisesti asiaan.

Mies huuteli äsken mua koneelleen, hän oli bongannut huuto.netistä kivan pinnasängyn:/ Mä luulen, että keskenmeno olisi suurempi pala hälle kuin mulle. Enkä tarkoita nyt sitä, etteikö se olisi musta ikävää, jos tämä raskaus olisi keskeytynyt, en vain halua maalailla vaaleanpunaisia pilvilinnoja vielä, en ennen kuin pahin on ohi ja voi huokaista helpotuksesta. Oudon tyyni olotila kyllä tilanteen huomioonottaen. Oon surffaillut keskustelufoorumeissa lukemassa muiden kokemuksia, mutta ei sieltä mitään varmaa tietoa saa. Toisilla ei tule vuotoa ollenkaan, toisilla tulee kivun kanssa ja toisilla ilman kipua. Toisilla menee noilla oireilla kesken, toisilla saattaa olla voimakkaatkin vuodot ja kaikki menee silti hyvin. Tällainen odottaminen on vaan niin raastavaa.

Tissit ja hartiat olleet eilen ja tänään hieman hellänä, itseasiassa samalla tavalla kuin joskus krapula-aamuina on ollut, jolloin on sellainen olo kuin olisi joutunut hakatuksi kun ihoa koskee.