Keppien kanssa köpöttelyä

Jalka äitynyt sen verran kipeäksi, että otin kävelykepit käyttöön. Onneksi miehellä oli tuollaiset kesän jäljiltä jemmassa, kun joutui oman jalkavaivansa takia moiset hommaamaan. Aivan älyttömän ahdistavaa, kun ei pysty tekemään kotona yhtään mitään, ettei pahenna tuota kipua. Lapsen viimeinen hoitopäivä oli tänään, joten loppuajan olen aikalailla omillani. Toivottavasti jalka toipuu edes vähän, että pystyn viemään lapsen leikkipuistoon bussilla. Muuten leviää pää multa ja lapselta, jos pitää olla kokoajan neljän seinän sisällä kolmivuotiaan kanssa.

Iskiaskipu iski

Tiistaina tuli käveltyä lähes 15 000 askelta, joten tuo provosoi sitten jalkoja sen verran, että tänään olen kävellyt kuin vanhus. Ihan tuskaa ollut liikkuminen. Käytiin kuitenkin lapsen kanssa bussilla pyörähtää hakemassa paketti Postista, sit leikkipuistossa ja Honkkarissa. Kotimatkalla oli sellainen olo, että heittäydyn maahan itkupotkuraivareilla ja jään siihen makaamaan.

Kaverin synttärit olisi huomenna, kolme vuotta sitten oli ihan sama tilanne tämän jalan kanssa, enkä tuolloin mennyt synttäreille. Pakko kuitenkin yrittää huomenna mennä käymään tuolla, kun ei olla nähty pitkään aikaan.

Järkyttävä närästys

Eilen iltapäivällä tuli sellainen olo, että on vaikea hengittää. Mulla ei ole astmaa, mutta voisin kuvitella että astmakohtaus tuntuu tuolta. Ajattelin kokoajan, että se johtuu mutakakusta, jonka tein, koska mulla tuntui että sydän alkoi muljahtelee sen syömisen jälkeen. Mies haki hamppariateriat illalliseksi ja sit vedin vielä iltapalaksi itsetehtyä pitsaa palan. Pitsan jälkeen alkoi nousemaan ruokaa takaisin ylös ja tajusin, että tämä olohan on hitto närästystä. Melkein soitin jo päivystykseen, ennen kuin tajusin asian, kysyäkseni pitäisikö mennä käymään ja tarkastaa ettei ole mitään vakavampaa. Nukkuminen oli tietenkin ihan mahdotonta, kun henkeä piti haukkoa, mutta sain lopulta itseni sohvalla tarpeeksi pystyasentoon, jotta pystyin hengittämään ja nukkumaan.

Söin aamupalaksi kaksi pientä, itse tehtyä sämpylää. Siis todella pientä. Pistin päälle itsetehtyä cashewpähkinätuorejuustoa ja kinkkua ja tadaa, taas hirveä närästys päälle. Kerta kiellon päälle ja vedin sit pienen palan itsetehtyä pitsaa, kun olo kerran oli jo valmiiksi karsee.

Todella kivaa, jos loppuraskaus on tällaista, että kaikki ruoka pistää närästämään....

26 päivää laskettuun aikaan

Kävin keskiviikkona äitiyspolilla kilpirauhasen takia. Kaikki oli ok ja edelleen näyttää siltä, että poika on tulossa. Pippelistä ei kuitenkaan ole vielä havaintoa, vain kivekset on vilkkunut.

Ruokahalu on ihan totaallisen kateissa. Eikä oikeastaan nälkäkään vaivaa, tai no tänään oli pari tuntia sitten nälkä, mutta mitään ei tehnyt mieli syödä. Söin sit banaanin ja omenan, ja nyt olen puputtanut raakaa lanttua pahimpaan nälkääni samalla kun kokkailen ruokaa.

En ole vielä päättänyt synnytyssairaalaa. Lähin on edelleen n. 20min ajomatkan päässä ja se, jonne haluaisin mennä, on 1h40min ajomatkan päässä. Pitää todennäköisesti tällä kertaa kuitenkin tyytyä tuohon lähempänä olevaan, mikäli tämä synnytys on vielä nopeampi kuin ensimmäinen oli. Vielä kun tiedän miten nätisti ilmaisen miehen puolen sukulaisille, että sairaalaan ei ole muut kuin mies ja meidän esikoinen tervetullut :D
Tosin toivon, että pääsisin mahdollisimman pian pois sairaalasta, ettei tartteis olla kuin ihan pakollinen aika siellä. En haluaisi edes osastolle, varsinkaan nyt kun ensimmäisen raskauden jälkeen todettiin maitoallergia. Mähän kuolen nälkääni tuolla.
Tosin olen melko varma, että tämä haave tökkää siihen, etten halua antaa lapselle sairaalan omaa k-vitamiinia, vaan olen hommannut lisäaineettoman luonnollisessa muodossa olevan k-vitamiinivalmisteen, vastaavan joka on käytössä Hollannin synnärillä.

Lapsi on marraskuun loppuun asti päiväkodissa 3pv viikossa, joulukuusta alkaen onkin sitten kotona mun kanssa. Hieman jännittää se, koska uusi tyyppi syntyy, että meneekö se jouluun asti tällä kertaa.