Kävin töiden jälkeen H&M:llä katselemassa collegehousuja, siinä sitten otin parit pöksyt sovituskoppiin ja niitä päälle pukiessani huomasin ensimmäistä kertaa, että mulla on alavatsalle tullut/tulossa raskausarpia. Jotenkaan sitä ei vaan tajua, että tuo maha on oikeasti kasvanut jo aika paljon, kun vielä ennen raskautta ajatteli että oma maha on niin järjettömän iso jo ilman raskauttakin. On se sit vissiin jo hieman joutunut venymäänkin, kun tuollaisia arpia on tullut. Yhyy.
Meinasin ensin, että olisin ostanut imetysliivit samalla reissulla, mutta päädyin sitten siihen ratkaisuun, että ne haen vasta kun laskettuaika on lähempänä. Jonkunmoisen sporttitopin voisi varmaan hommata ennen sitä. Vielä pitäisi kärvistellä töissä ma-to. tosin eipä tuolla käyminen ole mitään hirveän tuskaa ollut, ihme kyllä.
Eilen kävin neuvolassa, jossa neuvolatäti jälleen kerran huomautti, että saan saikkua kyllä ihan vaan soittamalla jos tuntuu siltä etten jaksa käydä töissä. Se ilmeisesti luulee, että raahaudun viimeisillä voimillani töihin marttyyrin lailla. Sanoin, että pidän mielessä, mutta ei ole vielä ollut sellaista tunnetta. Ilmeisesti on aika yleistä että raskaana olevat hakee aika herkästi saikkua. Mä olen asettanut itselleni tavotteita töiden suhteen, ensin oli se, etten jää saikulle kuin aikaisintaan 4 viikkoa ennen äippälomaa, ettei joudu sairaspäivärahalle, sit oli etten jää ainakaan kahta viikkoa aiemmin, nyt on sellainen että menen ainakin maanantaina töihin vielä, jos kunto kestää, sit on jo vähän sillein että ihan sama:D Neuvolatäti voi kirjoittaa 3vrk saikkua soittamalla, joten pitää nyt katsoa jos sitä sit jäis tiistaista torstaihin pois, jos tulee noita katkonaisia yöunia kuten on nyt viime aikoina ollut aika paljon. En kyllä tajua, miten ihmeessä nuo meinaa saada hoidettua tuon homman kunnolla, nyt kun mä poistun vahvuuksista ja kaksi osa-aikaistakin on poistunut. Mutta ainakin on sellainen luotto, että ehkä mulla on sit kuitenkin paikka jonne palata, kun äitiysloma loppuu. Mutten ole kyllä ihan varma, haluanko palata tuonne takaisin enää.
Painoa on nyt tullut 11,9kg, mua itseäni kauhistutti tuo lukema, mutta neuvolatäti lohdutteli ettei tuo ole ollenkaan liikaa tässä vaiheessa. Sinänsä hassua, kun miehen serkku oli käynyt tyyliin viimeisillä viikoilla neuvolassa niin siellä hälle oltiin saarnattu 10kg:n painonnoususta, en sit tiedä mikä hänen aloituspaino oli, mutta ei nyt luulis 10kg:n painonnousu olevan paljoa vaikka olisi ollut alussakin jo hieman ylimääräistä painoa.
Ajattelin ottaa äitiyslomatavoitteeksi, että yritän käydä kävelemässä puolen tuntia päivittäin kunnes pirpana syntyy. Tosin tämä tavoite oli jo aikoja sitten, eikä se sitten oikein ottanut tuulta siipiensä alle. Hyötyliikuntaa kun tulee töiden takia väkisinkin sen puoli tuntia päivässä ja kun tuo kävely ei ole tuntunut niin mielekkäältä niin se on sit jäänyt. En vaan viitsis jämähtää kotisohvallekaan äitiyslomalla, koska sit ainakin lapsi menee yliajalle. Toivottavasti lapsi tulisi muutama viikko etuajassa, marraskuun lopulla, ettei ihan koko joulu mene "piloille". Onhan se hieman nihkeetä, että lapsen syntymäpäivä on joko just ennen joulua tai just joulun jälkeen.
perjantai 31. lokakuuta 2014
tiistai 28. lokakuuta 2014
rv 33+2 YT-neuvottelut päättyneet tältä osin
pääsin pälkähästä tällä kertaa. 7 työpäivää enää ja sit alkaa äitiysloma, tuntuu jotenkin ihan absurdilta että jään jo nyt pois. Perjantaina oli sellainen olo, etten varmastikaan jaksa mennä enää töihin, kun oli niin järjetön väsymys päällä, mutta viikonlopun yli 10h yöunet pe-la ja la-su öinä latasi akkuja sen verran, ettei eilinen ollut ihan tuskaa aamulla, mutta nyt on taas sellainen olo että väsymys alkaa viedä voiton.
Alapää oli eilen ihan järjettömän kipeä, yrittelin jo peilillä katsella onko siellä jotain suonikohjuja kun niin sattui kävellessä, mutta ei se ollut kuin turpeena. Torstaina on neuvola, ja nyt ottavat jonkun näytteen tulehduksien varalta, joten pitää huomenna yrittää sheivailla suurimmat karvat mestoilta pois, mahtaa olla mielenkiintoista puuhaa tuo:D
Varasin itselleni tuollaisen Ellen Tens-laitteen joka viritetään selkäpuolelle siinä vaiheessa, kun synnytys lähtee käynnistymään. Tuolla pitäisi olla vaikutusta kipuihin, ainoa huonopuoli tuossa on se, että sit ei voi lillua lämminvesialtaassa, mutta taidan pitäytyä lämmitetyissä kaurapusseissa ja aqua-rakkuloissa ja toivottavasti pystyn olemaan erossa lääkkeellisestä kivunlievityksestä.
Meillä jäi nyt tuo kunnan järjestämä synnytysvalmennus käymättä, koska se järjestettiin jo syyskuussa, enkä olisi voinut mennä tuonne työajalla eikä palkattomana tuollainen kiinnostanut. Ihan typerää että nuo valmennusajat olisi ollut jo kello 14sta, ei kukaan töissä käyvä tuollaiseen pääse menemään. Onneksi täällä on lähellä yksi flikka, joka on erikoistunut lääkkeettömään synnytyksen kivunlievitykseen ja synnytysvalmennukseen, niin varasin hälle nyt 1,5tunnin ajan, jonne menemme miehen kanssa marraskuun lopulla sitten ihmettelemään.
Alapää oli eilen ihan järjettömän kipeä, yrittelin jo peilillä katsella onko siellä jotain suonikohjuja kun niin sattui kävellessä, mutta ei se ollut kuin turpeena. Torstaina on neuvola, ja nyt ottavat jonkun näytteen tulehduksien varalta, joten pitää huomenna yrittää sheivailla suurimmat karvat mestoilta pois, mahtaa olla mielenkiintoista puuhaa tuo:D
Varasin itselleni tuollaisen Ellen Tens-laitteen joka viritetään selkäpuolelle siinä vaiheessa, kun synnytys lähtee käynnistymään. Tuolla pitäisi olla vaikutusta kipuihin, ainoa huonopuoli tuossa on se, että sit ei voi lillua lämminvesialtaassa, mutta taidan pitäytyä lämmitetyissä kaurapusseissa ja aqua-rakkuloissa ja toivottavasti pystyn olemaan erossa lääkkeellisestä kivunlievityksestä.
Meillä jäi nyt tuo kunnan järjestämä synnytysvalmennus käymättä, koska se järjestettiin jo syyskuussa, enkä olisi voinut mennä tuonne työajalla eikä palkattomana tuollainen kiinnostanut. Ihan typerää että nuo valmennusajat olisi ollut jo kello 14sta, ei kukaan töissä käyvä tuollaiseen pääse menemään. Onneksi täällä on lähellä yksi flikka, joka on erikoistunut lääkkeettömään synnytyksen kivunlievitykseen ja synnytysvalmennukseen, niin varasin hälle nyt 1,5tunnin ajan, jonne menemme miehen kanssa marraskuun lopulla sitten ihmettelemään.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
RV 33 ja kuva
Tällä viikolla ollut muutamana päivänä hieman huono ja heikko/vetelä olo sekä päätä särkenyt. Alkoi jo mielessä liikkumaan raskausmyrkytyksen pelko, mutta pitää nyt vielä seurata tilannetta. Ensimmäinen kuvotus tuli keskellä yötä, kun heräsin ja voi olla, että olin tuolloin nukkunut selälläni. Oikeanpuoleinen lonkka on kanssa vihotellut pitkin viikkoa. Ja tänään on ollut normaalia räkäisempi olo.
Eilen illalla sain idean, että mäpäs virkkaan vauvalle sukat. Etsin sukkapuikot ja lankaa ja aloin youtuben ohjeen mukaan neulomaan, sillä lopputuloksella etten päässyt aloitussilmukoita ja muutamaa oikein nurin neulosta edemmäs, kun jo paloi hermot. Pitänee ostaa hieman paksummat puikot, kun ei noilla millä yritin neuloa, tullut yhtään mitään muuta kuin hermoromahdus. Virkkaaminen on kyllä enemmän mun juttu, joten pitänee virkata tossut vauvalle.
Eilen illalla sain idean, että mäpäs virkkaan vauvalle sukat. Etsin sukkapuikot ja lankaa ja aloin youtuben ohjeen mukaan neulomaan, sillä lopputuloksella etten päässyt aloitussilmukoita ja muutamaa oikein nurin neulosta edemmäs, kun jo paloi hermot. Pitänee ostaa hieman paksummat puikot, kun ei noilla millä yritin neuloa, tullut yhtään mitään muuta kuin hermoromahdus. Virkkaaminen on kyllä enemmän mun juttu, joten pitänee virkata tossut vauvalle.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Rv 32+1 (kuva)
Flunssa yrittänyt puskea päälle jo jonkin aikaa, mies oli viime viikolla kipeänä, mutta olen vielä sinnitellyt itse kyseistä tautia vastaan. Nyt on kyllä nokka jo suht tukossa ja aamulla kurkkukin oli kipeänä, että saas nähdä iskikö tuo nyt sit kunnolla päälle. Nivuset olleet taas joitain päiviä kipeenä, varsinkin silloin sattuu kun yrittää kääntyä selinmakuulta kyljelle ja välillä kävelykin sattuu.
Tyyppi riehuu mahassa välillä niin, että koko vatsa vaan heiluu:D
Miehen sisko kävi eilen lapsineen meillä, mutta ei sitten otettu raskautta puheeksi. Mies olisi halunnut lauantaina kertoa meillä olleelle lapselleen "joululahjasta" mutten kokenut, että vielä olisi tuon hetken aika. Ainoa, jonka elämää tuo lapsi nyt edes jollain tasolla oikeasti vaikuttaa, on tuo miehen lapsi joten ehkä sille tulee kerrottua tästä ennen synnytystä. Mies kyllä haluaisi kertoa kaikille tästä jo, mutta ennen kuin hän perustelee mulle mitä muut tuolla tiedolla tekevät, niin sitä ennen en asiaa halua julkistaa. Tällä tai ensi viikolla olisi tarkoitus käydä tutustumassa tuonne pitemmän matkan päässä olevaan synnytyssairaalaan.
Tyyppi riehuu mahassa välillä niin, että koko vatsa vaan heiluu:D
Miehen sisko kävi eilen lapsineen meillä, mutta ei sitten otettu raskautta puheeksi. Mies olisi halunnut lauantaina kertoa meillä olleelle lapselleen "joululahjasta" mutten kokenut, että vielä olisi tuon hetken aika. Ainoa, jonka elämää tuo lapsi nyt edes jollain tasolla oikeasti vaikuttaa, on tuo miehen lapsi joten ehkä sille tulee kerrottua tästä ennen synnytystä. Mies kyllä haluaisi kertoa kaikille tästä jo, mutta ennen kuin hän perustelee mulle mitä muut tuolla tiedolla tekevät, niin sitä ennen en asiaa halua julkistaa. Tällä tai ensi viikolla olisi tarkoitus käydä tutustumassa tuonne pitemmän matkan päässä olevaan synnytyssairaalaan.
lauantai 11. lokakuuta 2014
Rv31 käyntiin + valokuva
Tuntuu että tuo mahan koko vaihtelee suurestikin päivän aikana, olenkin ottanut näitä massukuvia aina aamuisin. Vauvalla ollut kunnon bileet pystyssä yöllä, liikkumiset tuli mun uniin asti ja lopulta herättivätkin mut keskellä yötä:D
Perjantaina kerroin toiselle työkaverilleni raskaudesta, kun tuli neljän viikon töissä olemisen rajapyykki vastaan sekä arvelin, että eiköhän tuo kohta jo itsekin tuon tajua:D Hieman vitutti työkaverin reaktio, kun meillä on avokonttori niin alkoi hihkumaan ja onnittelemaan mua siinä sit koko konttorin nähden. Suurinosa varmaan näki tuon tilanteen ja yksi tyyppi tulikin jo utelemaan että "mitäs nyt". Sanoin vaan että kerron sit joskus. Hitto että mua risoo ihmisten uteliaisuus.
Torstaina oli neuvola, hb oli laskenut 139:stä 112, mutta tuo on vielä ihan normaalia. Verenpaineet oli myös hieman enemmän koholla, kuin edellisellä kerralla, mutta eivät kuitenkaan korkeimmillaan tänä neuvola-aikana mitä niitä on mittailtu. Painoa oli 86,7kg mutta en ollut syönyt aamupalaksi kuin yhden leivän ja jättänyt rutiiniksi tulleen litran veden juomatta. Mies oli taas eilen, että saisiko hän kertoa raskaudesta perheelleen, mutten suostunut tuohon. En vaan voi sietää, että ihmiset juoruilee ympäriinsä mun henkilökohtaisia asioita ja varsinkin mieheni isovanhemmat ovat sellaisia hölösuita, että tiedän tuon uutisen paljastuttua, että sen jälkeen siitä tietää kaikki tällä hiton pienellä kylällä. Miehelläni on täällä paljon kavereita, jotka on tietenkin facebookissa, niin näen jo nyt kuinka joku menee möläyttää tuosta mieheni - tai minun faceen, jonka jälkeen siitä sitten tietää jo puoli internettiä. Juueikiitos. Enkä edelleenkään halua, että tämän miehen kaveri - jolle mieheni raskaudesta möläytti ja vannotti ettei saa kertoa asiaa eteenpäin - ja joka on ihan varmasti tuosta kertonut jo vaimokkeelleen, saisi sitä iloa että voisi "luvan" kanssa asiasta kertoa. Olen huomannut, että tämä tapaus on ihan varmasti tietoinen tästä raskaudesta niin kärvistelköön sitten siinä tiedossa kun ei pääse jakamaan mun kanssa raskausjuttuja. Kun tiedän, että tämä tapaus varmasti sitä haluaisi, mutta mua ei vaan voi vähempää kiinnostaa keskustella näistä asioista kenenkää muun, kuin mieheni kanssa.
Perjantaina kerroin toiselle työkaverilleni raskaudesta, kun tuli neljän viikon töissä olemisen rajapyykki vastaan sekä arvelin, että eiköhän tuo kohta jo itsekin tuon tajua:D Hieman vitutti työkaverin reaktio, kun meillä on avokonttori niin alkoi hihkumaan ja onnittelemaan mua siinä sit koko konttorin nähden. Suurinosa varmaan näki tuon tilanteen ja yksi tyyppi tulikin jo utelemaan että "mitäs nyt". Sanoin vaan että kerron sit joskus. Hitto että mua risoo ihmisten uteliaisuus.
Torstaina oli neuvola, hb oli laskenut 139:stä 112, mutta tuo on vielä ihan normaalia. Verenpaineet oli myös hieman enemmän koholla, kuin edellisellä kerralla, mutta eivät kuitenkaan korkeimmillaan tänä neuvola-aikana mitä niitä on mittailtu. Painoa oli 86,7kg mutta en ollut syönyt aamupalaksi kuin yhden leivän ja jättänyt rutiiniksi tulleen litran veden juomatta. Mies oli taas eilen, että saisiko hän kertoa raskaudesta perheelleen, mutten suostunut tuohon. En vaan voi sietää, että ihmiset juoruilee ympäriinsä mun henkilökohtaisia asioita ja varsinkin mieheni isovanhemmat ovat sellaisia hölösuita, että tiedän tuon uutisen paljastuttua, että sen jälkeen siitä tietää kaikki tällä hiton pienellä kylällä. Miehelläni on täällä paljon kavereita, jotka on tietenkin facebookissa, niin näen jo nyt kuinka joku menee möläyttää tuosta mieheni - tai minun faceen, jonka jälkeen siitä sitten tietää jo puoli internettiä. Juueikiitos. Enkä edelleenkään halua, että tämän miehen kaveri - jolle mieheni raskaudesta möläytti ja vannotti ettei saa kertoa asiaa eteenpäin - ja joka on ihan varmasti tuosta kertonut jo vaimokkeelleen, saisi sitä iloa että voisi "luvan" kanssa asiasta kertoa. Olen huomannut, että tämä tapaus on ihan varmasti tietoinen tästä raskaudesta niin kärvistelköön sitten siinä tiedossa kun ei pääse jakamaan mun kanssa raskausjuttuja. Kun tiedän, että tämä tapaus varmasti sitä haluaisi, mutta mua ei vaan voi vähempää kiinnostaa keskustella näistä asioista kenenkää muun, kuin mieheni kanssa.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
rv 30+3 ja kaverin morjestaminen
Näin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen kaverin. Junailin tilanteen niin, että sovimme tärskyt yhteen intialaiseen ruokaravintolaan, jossa odottelin kaveria varttia aiemmin jo. Päälleni laitoin suht väljät vaatteet. Yritin istua mahdollisimman paljon etukenossa, jotta vaatteiden alta pullisteleva maha ei paljastaisi mua ja onnistuin tässä täydellisesti:D Kun lähdimme ravintolasta pois, kuljin takki auki ja liina kaulalla roikkuen samaa matkaa bussipysäkille, jossa sitten tiemme erkanivat.
Huomenna on neuvolakäynti ja olen miettinyt jo sitä, että kertoisin huomisen käynnin jälkeen toiselle työkaverilleni raskaudestani. Mutta sitten taas toisaalta - myös se houkuttelee, että katson kuinka kauan pystyn raskauden häneltä piilottelemaan.
Iskias on nyt vaivannu oikealta puolelta vasemman sijaan, eilen ja tänään ollut välillä ihan mehevät kivut, jotka on onneksi helpottaneet pienellä levolla. Pakko mennä vaan päivä kerrallaan, jos nyt vielä ensi viikon pystyis töissä käymään, kun työkaverilla on sovittu vapaapäivät ensi viikon to-pe päiville niin ei sitten tule mitään ongelmia työvuorojen sovitteluiden kanssa, jos vaan pystyn olemaan töissä. Aika menee kyllä ihan hirveän nopeasti, ei voi muuta sanoa. Pitäisi ensi viikolla vaikka yrittää käydä katsastamassa toinen noista synnytyssairaalavaihtoehdoista, se joka on kauempana, koska sieltä saa suuremmalla todennäköisyydellä perhehuoneen sitten synnytyksessä, kuin jos menisimme tuohon lähimpään synnytyssairaalaan.
Huomenna on neuvolakäynti ja olen miettinyt jo sitä, että kertoisin huomisen käynnin jälkeen toiselle työkaverilleni raskaudestani. Mutta sitten taas toisaalta - myös se houkuttelee, että katson kuinka kauan pystyn raskauden häneltä piilottelemaan.
Iskias on nyt vaivannu oikealta puolelta vasemman sijaan, eilen ja tänään ollut välillä ihan mehevät kivut, jotka on onneksi helpottaneet pienellä levolla. Pakko mennä vaan päivä kerrallaan, jos nyt vielä ensi viikon pystyis töissä käymään, kun työkaverilla on sovittu vapaapäivät ensi viikon to-pe päiville niin ei sitten tule mitään ongelmia työvuorojen sovitteluiden kanssa, jos vaan pystyn olemaan töissä. Aika menee kyllä ihan hirveän nopeasti, ei voi muuta sanoa. Pitäisi ensi viikolla vaikka yrittää käydä katsastamassa toinen noista synnytyssairaalavaihtoehdoista, se joka on kauempana, koska sieltä saa suuremmalla todennäköisyydellä perhehuoneen sitten synnytyksessä, kuin jos menisimme tuohon lähimpään synnytyssairaalaan.
lauantai 4. lokakuuta 2014
rv 30 käyntiin, massukuva
Selkä taas typerästi notkolla kuvassa, oli jotenkin vammainen kuvausasento vissiin.
En kyllä tajua niitä, jotka selittävät olevansa halukkaimmillaan raskaana ollessa. Mulla on ollut tasaista haluttomuutta jo ennen raskautta ja raskauden aikana. Painoa on tullut ihan liikaa, aamupaino oli tänään 86,6kg. Tuosta on kyllä varmaan joku kilo sitä itseään, koska ummetus ollut vieraana jo pitemmän aikaa.
Torstaina on neuvolakäynti, joka on ensisynnyttäjille tarkoitettu ja siellä on sitten lastenneuvolatäti mukana kanssa. Mua jännittää se, miten tuolla reagoidaan siihen, kun ilmoitan etten halua lapselleni alle 3-vuotiaana rokotteita. Harkitsen myös tuon k-vitamiinirokotteen ottamista.
Olen lukenut bakteereista viime aikoina aika paljon ja tullut jotenkin sellainen tunne, että me kaivetaan itsellemme syvää hautaa kuvittelemalla, että sekaantumalla meidän kehon luontaiseen bakteeritasapainoon voitaisiin auttaa itseämme parantumaan. Se, että tuhoamme elimistömme bakteereja antibiooteilla ja rokotteilla horjuttaa meidän bakteerikantaa väärään suuntaan, jolloin nämä ns. puolustusbakteerit heikentyvät ja pahisbakteerit ottavat vallan = olemme herkempiä altistumaan uusille tartuntataudeille. Uskon, että bakteereista tulee lähivuosina tietoa vielä enemmän ja juurikin siihen suuntaan, että antibioottihoidot tullaan hiljalleen lopettamaan ja alamme syömään lääkkeitä, joissa on bakteerikantoja jotka tuhoaa tiettyjä bakteereita. Hitto kun olisin tajunnut nuorempana lähteä lukemaan lääketiedettä, niin olisin kyllä ehdottomasti halunnut alkaa tutkijaksi. Ihan mielettömän mielenkiintoista tuo bakteerien tutkimus.
Luulen, että antibiootin keksiminen on ollut ihmiskunnan turmion alku. Me ei oltaisi saatu tuudittautua siihen niin suuresti, kuin nyt olemme tehneet.
Torstaina on neuvolakäynti, joka on ensisynnyttäjille tarkoitettu ja siellä on sitten lastenneuvolatäti mukana kanssa. Mua jännittää se, miten tuolla reagoidaan siihen, kun ilmoitan etten halua lapselleni alle 3-vuotiaana rokotteita. Harkitsen myös tuon k-vitamiinirokotteen ottamista.
Olen lukenut bakteereista viime aikoina aika paljon ja tullut jotenkin sellainen tunne, että me kaivetaan itsellemme syvää hautaa kuvittelemalla, että sekaantumalla meidän kehon luontaiseen bakteeritasapainoon voitaisiin auttaa itseämme parantumaan. Se, että tuhoamme elimistömme bakteereja antibiooteilla ja rokotteilla horjuttaa meidän bakteerikantaa väärään suuntaan, jolloin nämä ns. puolustusbakteerit heikentyvät ja pahisbakteerit ottavat vallan = olemme herkempiä altistumaan uusille tartuntataudeille. Uskon, että bakteereista tulee lähivuosina tietoa vielä enemmän ja juurikin siihen suuntaan, että antibioottihoidot tullaan hiljalleen lopettamaan ja alamme syömään lääkkeitä, joissa on bakteerikantoja jotka tuhoaa tiettyjä bakteereita. Hitto kun olisin tajunnut nuorempana lähteä lukemaan lääketiedettä, niin olisin kyllä ehdottomasti halunnut alkaa tutkijaksi. Ihan mielettömän mielenkiintoista tuo bakteerien tutkimus.
Luulen, että antibiootin keksiminen on ollut ihmiskunnan turmion alku. Me ei oltaisi saatu tuudittautua siihen niin suuresti, kuin nyt olemme tehneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)