jotenkin sellainen olo ollut kokoajan, että tää menee kuitenkin kesken tai että tää on tuulimunaraskaus. Ensimmäinen neuvolakäynti on lokakuun tokalla viikolla, mutta tuolloin ei ilmeisesti mitään sen ihmeempiä katsella kuin käydään vaan läpi pituus, paino ja sairaudet yms. Ultra on kait vasta kun kolmannes on ohi.
Tissit on vielä hellänä, mutta "odotettu" pahoinvointi ei ole vielä nostanut päätään. Välillä kohdunkaulaa nippailee samoin, kuin kuukautisten alkaessa/ovulaation aikana, mutta ei oikeastaan muita oireita ole ollut:/
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
perjantai 20. syyskuuta 2013
Kelan sivuilla ihmettelyä
Nyt kun tuo laskettuaikakin on arvioitu 23.5.2014 päivälle, niin kävin kikkailemassa Kelan sivuilla laskureilla:
Maksujaksot
Äitiysraha
15.04.2014 - 22.05.2014
23.05.2014 - 23.06.2014
24.06.2014 - 22.07.2014
23.07.2014 - 20.08.2014
Vanhempainraha
21.08.2014 - 18.09.2014
19.09.2014 - 17.10.2014
18.10.2014 - 17.11.2014
18.11.2014 - 17.12.2014
18.12.2014 - 20.01.2015
21.01.2015 - 18.02.2015
19.02.2015 - 27.02.2015
En ole vielä sisäistänyt koko asiaa, edelleen sellainen olo etten ole edes tajunnut olevani raskaana. Nyt jännittää hieman se, kun menen ensi viikolla vanhempieni luona käymään niin täytyy vain toivoa, että en kärsi kauhean voimakkaasta pahoinvoinnista. Raskauspahoinvointi kun alkaa yleensä aina viikolla 6 ja ensi viikolla on tuo viikkolukema täynnä. Luin siitäkin, että jos kärsii matkapahoinvoinnista niin raskauspahoinvointi tulee todennäköisemmin eli jos matkapahoinvointini on voimakasta, niin pahoin pelkään että niin on raskauspahoinvointikin.
torstai 19. syyskuuta 2013
plussaa pukkaa
Heräsin aamuyöstä vessahätään ja hetken aikaa pöntöllä pissaa pidätellessäni pohdin, että teenkö testin vai en. Mutta päädyin sitten jättää testin tekemättä, aamulla töihin päästyä sorruin ja tein testin ja sieltä pukkas heti plussaa. Hieman epätodellinen olo tällä hetkellä. Neuvolaan varattu ensimmäinen käynti lokakuun tokalle viikolle.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Ei näy, ei kuulu...
...menkkoja siis. Ostin raskaustestin nyt varalta, mutta en ole vielä päättänyt teenkö sen aamulla vai en. Periaatteessa nyt ois ensimmäistä kertaa kuukautiset "reilusti" myöhässä, jos kuukautiskiertoa vertaa siihen, mikä se on keskiarvolta, eli 29vrk kun nyt on jo kp34. Hieman jännittää, että jos oonkin raskaana ja sit taas toisaalta on sellainen fiilis, että "tiedän" että jos teen testin niin se on kuitenkin vaan negatiivinen ja menee taas yksi testi hukkaan. Ei mulla olisi periaatteessa mitään kiirettä tuota tehdä, eikä oikeastaan suurempaa hinkuakaan kun on sellainen olo etten voi olla raskaana. Ja jotenkin ajattelen, että sitä tietää alitajunnassakin jo milloin on tärpännyt ja nyt on vaan sellainen olo, etten voi olla raskaana.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Kuukautisten odottelua
Tissit olleet hellänä ja turvoksissa viime viikon keskiviikosta saakka, nyt tosin tuo kipu alkaa jo hieman hellittää mutta turvotusta on vielä. Vatsassa on ollut pientä vihlontaa ja välillä, jos olen vatsallani, tulee sellainen outo kipu alavatsaan. Esim. äsken kun tein jumppapallolla selkälihasliikettä, joka vaati sen että piti olla vatsallaan pallolla, niin se tuntui hieman inhalta. Viimeiset kuukautiset on ollut 16.8 eli 33vrk sitten. Mikäli menkat ei nyt aamuun mennessä ala, voisin harkita jo apteekkireissua.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Haluanko edes lapsia
Kun tätä maailman ja erityisesti Suomen taloustilannetta seurailee, niin kieltämättä on hieman sellainen fiilis, että onko tällaiseen touhuun järkevää tehdä enää lisää lapsia. Luonnonvaroja tuhotaan hirveetä kyytiä ja Suomi on konkurssin partaalla. Nokiakin myytiin jo pois. Ei hyvältä näytä ei:/ Onko se sitten kivaa, jos kumpikin joutuu työttömäksi ja joudutaan pakkohuutokauppaamaan talomme, koska ei ole varaa maksaa lainanlyhennyksiä ja sossustakaan ei saa rahaa, koska sitä ei vaan enää ole. Syödään kiviä ja käpyjä. Ja otetaan vähän lisää pakolaisia tänne, joita sitten on pakko hyysätä koska muuten "te olla rasisti".
En usko, että viime kierrossa olisi tärpännyt. Ei ole minkäänlaisia tuntemuksia suuntaan tai toiseen, tai no viime viikolla oli taas perus "ihan kuin menkat ois alkamassa" nipistelyitä, joita tulee aina viikkoa paria ennen menkkoja. Nyt on lähinnä vain sellainen fiilis, että olenko ylipäätään valmis lisääntymään kun tulevaisuus tuntuu ahdistavalta.
Työpaikat vähenee ja tulevaisuus näyttää harmaalta, omakaan työpaikka ei ole sen varmempi kuin muillakaan aloilla ja tiedän, ettei nykyinen ammatti tule olemaan jatkossa kauhean palkitseva, koska systeemit tulee muuttumaan aika paljon.
Vähän alkanut jo puuduttamaan nykyisessä työssä asiakkaiden asenne, kiittämättömät paskiaiset. Edellisellä viikolla erehdyin mainitsemaan asiakkaalle, jolla oli siirretty oikeudelliseen perintään eräs lasku, että toimittaisi lääkärintodistuksensa meille niin voidaan katsoa mikäli haaste olisi mahdollista peruttaa - koska mainitsi jostain akuutista leikkauksesta ja ajattelin olla erireilu ja pyytää nämä lausunnot meille jotta voimme katsoa ne läpi ja mahdollisesti perua haasteen. Jeps, saikkulaput tuli ja katsottiin ne läpi ja todettiin, etteivät ole riittävä peruste haasteen peruutukseen. Tämän kun ilmoitin asiakkaalle, niin sieltä tuli kilo paskaa niskaan ja kehtasi vielä väittää, että olin luvannut että haaste perutaan . Vittu että teki mieli sanoa, että tässä on sitten ilmeisesti kiitos siitä, kun hyvää hyvyyttäni YRITIN saada sun haasteen perutettavaksi jos sulla ois vaikka ollut riittävät perusteet asialle saikkutodistuksissa, koska sellainenkin vaihtoehto on olemassa, jos on ns. sosiaalinen suorituseste niin silloin haaste voidaan joskus tietyissä tapauksissa perua. Eniten vituttaa just tällaiset hiton kiittämöttämät paskiaiset, joita tosiaan työssäni joutuu lähes päivittäin kohtaa. Täytyy vissiin alkaa vetää kylmästi sitä linjaa vaan, ettei ajattele asiakkaan parhaaksi enemmän kuin on pakko.
En usko, että viime kierrossa olisi tärpännyt. Ei ole minkäänlaisia tuntemuksia suuntaan tai toiseen, tai no viime viikolla oli taas perus "ihan kuin menkat ois alkamassa" nipistelyitä, joita tulee aina viikkoa paria ennen menkkoja. Nyt on lähinnä vain sellainen fiilis, että olenko ylipäätään valmis lisääntymään kun tulevaisuus tuntuu ahdistavalta.
Työpaikat vähenee ja tulevaisuus näyttää harmaalta, omakaan työpaikka ei ole sen varmempi kuin muillakaan aloilla ja tiedän, ettei nykyinen ammatti tule olemaan jatkossa kauhean palkitseva, koska systeemit tulee muuttumaan aika paljon.
Vähän alkanut jo puuduttamaan nykyisessä työssä asiakkaiden asenne, kiittämättömät paskiaiset. Edellisellä viikolla erehdyin mainitsemaan asiakkaalle, jolla oli siirretty oikeudelliseen perintään eräs lasku, että toimittaisi lääkärintodistuksensa meille niin voidaan katsoa mikäli haaste olisi mahdollista peruttaa - koska mainitsi jostain akuutista leikkauksesta ja ajattelin olla erireilu ja pyytää nämä lausunnot meille jotta voimme katsoa ne läpi ja mahdollisesti perua haasteen. Jeps, saikkulaput tuli ja katsottiin ne läpi ja todettiin, etteivät ole riittävä peruste haasteen peruutukseen. Tämän kun ilmoitin asiakkaalle, niin sieltä tuli kilo paskaa niskaan ja kehtasi vielä väittää, että olin luvannut että haaste perutaan . Vittu että teki mieli sanoa, että tässä on sitten ilmeisesti kiitos siitä, kun hyvää hyvyyttäni YRITIN saada sun haasteen perutettavaksi jos sulla ois vaikka ollut riittävät perusteet asialle saikkutodistuksissa, koska sellainenkin vaihtoehto on olemassa, jos on ns. sosiaalinen suorituseste niin silloin haaste voidaan joskus tietyissä tapauksissa perua. Eniten vituttaa just tällaiset hiton kiittämöttämät paskiaiset, joita tosiaan työssäni joutuu lähes päivittäin kohtaa. Täytyy vissiin alkaa vetää kylmästi sitä linjaa vaan, ettei ajattele asiakkaan parhaaksi enemmän kuin on pakko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)